Onko täällä muita jotka ei puhu lapsistaan tai henkkoht elämästään töissä?
Vastaan kyllä jos joku kysyy jotain arkista, kuten onko mulla lapsia, eläimiä, harrastuksia tms. Mutta en koskaan aloita puhumaan kahvihuoneessa että meijän pertsa sitä tätä ja jannica tätä tota. Töissä olen vain työroolissa enkä sekoita muuta elämää siihen. Huumoria on ja kaikille olen ystävällinen, mutta tunnen itseni tosi kiusaantuneeksi jos puhun omista asioistani muille töissä. En usko että ketään edes oikeasti kiinnostaa, ei mua ainakaan kiinnosta jonkun etelämatkat tai koiran kuulumiset. Sitä paitsi tunnen itseni jotenkin haavoittuvaksi jos löpisen henkilökohtaisia asioitani muille, olkoonkin vaikka aika harmittomia asioita.
Tauot tykkään muutenkin viettää yksin omassa rauhassa, koska aivojen on pakko saada hetki olla ilman ärsykkeitä. Kevyt juttelu tyhjänpäiväisistä asioista saa mut takeltelemaan, en osaa heittäytyä, vaan koen ahdistusta ja haluan paeta paikalta.
Kommentit (34)
Sama täällä. Kamalaa kun kollega pakkonäytti puhelimesta lomakuvia. Oli pokassa pitämistä, kamalia kuvia. Vähän huitastu ihan random kuva kaupungista, eikä siinä kuvassa ollu mitään nähtävää. Näitä piti sit kattoa joku puoltuntia ku se vaan näyttää ja näyttää. Yks kollega puhu vuosia jostain " Kullervosta", ei ikinä selvinnyt puhuko se puolisosta,kissasta vai onkohan se sen lapsi? Sit oli niitä kollegoja jotka tuli töihin naama kurtussa, ei moikannu, ja hapan ku mikä koko työpäivän. No se olikin kuulemma tapellut puolisonsa kanssa. Ai,tarviiko silti olla töissä tollanen asenne? Asiakaspalvelua vielä..
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Kamalaa kun kollega pakkonäytti puhelimesta lomakuvia. Oli pokassa pitämistä, kamalia kuvia. Vähän huitastu ihan random kuva kaupungista, eikä siinä kuvassa ollu mitään nähtävää. Näitä piti sit kattoa joku puoltuntia ku se vaan näyttää ja näyttää. Yks kollega puhu vuosia jostain " Kullervosta", ei ikinä selvinnyt puhuko se puolisosta,kissasta vai onkohan se sen lapsi? Sit oli niitä kollegoja jotka tuli töihin naama kurtussa, ei moikannu, ja hapan ku mikä koko työpäivän. No se olikin kuulemma tapellut puolisonsa kanssa. Ai,tarviiko silti olla töissä tollanen asenne? Asiakaspalvelua vielä..
Mullakaan ei mitään hajua jos joku puhuu Hannun tekemisistä tai Mikan lätkäpelistå. Tyydyn vain toteamaan että oho tai kiva tai hienoa.
Ap
Minä olen huijannut heidät uskomaan että minulla on 3 vuotias lapsi.
Työpöydässäni on kuva siskoni 3 vuotiasta lapsesta.
Saan pitää kesälomaa samaan aikaan kuin muut perheelliset!!!
Minä en koskaan puhu. Ei minulla tosin ole lapsiakaan, mutta ei sitä ole kukaan edes kysynyt.
Minuakin ihmetyttää työkaverit, jotka höpisevät omia asioitaan töissä.
En kerro mitään kenellekään, en luota vieraisiin ihmisiin.
päikyn täti
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huijannut heidät uskomaan että minulla on 3 vuotias lapsi.
Työpöydässäni on kuva siskoni 3 vuotiasta lapsesta.
Saan pitää kesälomaa samaan aikaan kuin muut perheelliset!!!
Minäkin käytin vastaavaa muutaman vuoden. Sanoin miehen lapsia omikseni, vaikka mies ei ollut heidän kanssaan edes tekemisissä. Olivat tuolloin jo aikuisia, mutta sanoin n.10 vuotiaiksi.
Lähimpien työkavereiden, oman tiimin kanssa puhumme jatkuvasti puolisoista ja lapsista, kaikki lomareissut, pyhien vietot ruokineen ja lahjoineen jaetaan porukalla. Suunnittelimme myös yhdessä reissuja, treenejä, ruokia ym. Ihanaa vastapainoa työlle ja mikä parasta, kun on niin huipputyökaverit.
En mäkään puhu, joten moni luulee, että olen lapseton. Mutta vastaan toki rehellisesti, jos joku kysyy, että onko mulla lapsia ja saatan heistä jotain kertoakin silloin.
Vierailija kirjoitti:
Lähimpien työkavereiden, oman tiimin kanssa puhumme jatkuvasti puolisoista ja lapsista, kaikki lomareissut, pyhien vietot ruokineen ja lahjoineen jaetaan porukalla. Suunnittelimme myös yhdessä reissuja, treenejä, ruokia ym. Ihanaa vastapainoa työlle ja mikä parasta, kun on niin huipputyökaverit.
Ootas kun joku teistä saa ylennyksen tms ja tulee vaikka uudeksi esihenkilöksenne. Tai käräyttää sut jostain, oli syytä tai ei. Kollega on aina jonkinlainen kilpailija tai uhka, tiedostaa/hyväksyy sen tai ei. Kun rakkauteen tulee ryppy, kollegasta tulee vihollinen.
"En usko että ketään edes oikeasti kiinnostaa, ei mua ainakaan kiinnosta jonkun etelämatkat tai koiran kuulumiset."
No näinhän se onkin joten en todellakaan rasita ihmisiä tuollaisilla lätinöillä. Edellisessä työpaikassa oli tuollainen ikuisuusavautuja moottoriturpa joka puhui jatkuvasti itsestään ja elämästään. Tein sen virheen että kuuntelin aluksi kohteliaasti, olisi heti pitänyt ottaa etäisyyttä. No, kaikesta oppii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähimpien työkavereiden, oman tiimin kanssa puhumme jatkuvasti puolisoista ja lapsista, kaikki lomareissut, pyhien vietot ruokineen ja lahjoineen jaetaan porukalla. Suunnittelimme myös yhdessä reissuja, treenejä, ruokia ym. Ihanaa vastapainoa työlle ja mikä parasta, kun on niin huipputyökaverit.
Ootas kun joku teistä saa ylennyksen tms ja tulee vaikka uudeksi esihenkilöksenne. Tai käräyttää sut jostain, oli syytä tai ei. Kollega on aina jonkinlainen kilpailija tai uhka, tiedostaa/hyväksyy sen tai ei. Kun rakkauteen tulee ryppy, kollegasta tulee vihollinen.
Höpö höpö😂😂 Meillä ei ole mulkkuja töissä ja sitä paitsi minä olen heidän lähiesimies😄
Joo todella. Ei yhtään kiinnosta ne jatkuvat selitykset mitä jotkut harrastaa omasta elämästään. Esim. lounaalla pöydässä viisi henkilöä, ja koko lounas menee siihen kun yksi selittää omia h el v e ti n tylsiä juttuja omasta elämästään.
Tollaset vielä puhuu usein oikein isoon ääneen ja hävettää olla koko seurueessa.
Olen huomannut, että joillakin työkavereilla on selkeä suosikkilapsi, josta tykkäävät kertoa juttuja. Sitten jossakin asiayhteydessä käykin ilmi, että lapsia onkin useampi, mutta niistä muista ei koskaan kerrota mitään. Suosikkilapsi on useimmiten esikoinen tai kuopus.
Miesvaltainen työpaikka. Ei puhuta. Jokainen saa pitää yksityisyytensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähimpien työkavereiden, oman tiimin kanssa puhumme jatkuvasti puolisoista ja lapsista, kaikki lomareissut, pyhien vietot ruokineen ja lahjoineen jaetaan porukalla. Suunnittelimme myös yhdessä reissuja, treenejä, ruokia ym. Ihanaa vastapainoa työlle ja mikä parasta, kun on niin huipputyökaverit.
Ootas kun joku teistä saa ylennyksen tms ja tulee vaikka uudeksi esihenkilöksenne. Tai käräyttää sut jostain, oli syytä tai ei. Kollega on aina jonkinlainen kilpailija tai uhka, tiedostaa/hyväksyy sen tai ei. Kun rakkauteen tulee ryppy, kollegasta tulee vihollinen.
Höpö höpö😂😂 Meillä ei ole mulkkuja töissä ja sitä paitsi minä olen heidän lähiesimies😄
Eli ovat alisteisessa asemassa sinuun nähden. Viime kädessä sinä määräät ja sanktioita tulee jos joutuu ristiriitatilanteeseen.
Kyllä meillä töissä omassa tiimissä puhutaan paljonkin työn ulkopuolisia asioita ja perheiden kuulumisia sekä reissutarinoita. Vietetään kuitenkin niin iso osa valveillaolosta keskenään, että on ihan kiva, että tullaan toimeen ja ollaan jopa ystäviä muutenkin. Ei kaikki lasten sairastelut tietenkään kiinnosta, mutta se on kohteliasta esittää kiinnostunutta ja kysellä lisätietoja. Kuuluu ihan perus hyviin käytöstapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä töissä omassa tiimissä puhutaan paljonkin työn ulkopuolisia asioita ja perheiden kuulumisia sekä reissutarinoita. Vietetään kuitenkin niin iso osa valveillaolosta keskenään, että on ihan kiva, että tullaan toimeen ja ollaan jopa ystäviä muutenkin. Ei kaikki lasten sairastelut tietenkään kiinnosta, mutta se on kohteliasta esittää kiinnostunutta ja kysellä lisätietoja. Kuuluu ihan perus hyviin käytöstapoihin.
Itse ainakin ihan sujuvasti muistan muiden ihmisten lapset ja lapsenlapset, ja osaa esittää kiinnostunutta vaikka en omistani kerro mitään. Eihän se sitä tarkoita.
En puhu. Toisella on mielenterveydellisiä ongelmia ja toisellä kehitysvammaa.
En halua puhua, kun eip ketään kiinnosta kuunnella huonoja asioita.