Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita jotka ei puhu lapsistaan tai henkkoht elämästään töissä?
11.11.2024 |
Vastaan kyllä jos joku kysyy jotain arkista, kuten onko mulla lapsia, eläimiä, harrastuksia tms. Mutta en koskaan aloita puhumaan kahvihuoneessa että meijän pertsa sitä tätä ja jannica tätä tota. Töissä olen vain työroolissa enkä sekoita muuta elämää siihen. Huumoria on ja kaikille olen ystävällinen, mutta tunnen itseni tosi kiusaantuneeksi jos puhun omista asioistani muille töissä. En usko että ketään edes oikeasti kiinnostaa, ei mua ainakaan kiinnosta jonkun etelämatkat tai koiran kuulumiset. Sitä paitsi tunnen itseni jotenkin haavoittuvaksi jos löpisen henkilökohtaisia asioitani muille, olkoonkin vaikka aika harmittomia asioita.
Tauot tykkään muutenkin viettää yksin omassa rauhassa, koska aivojen on pakko saada hetki olla ilman ärsykkeitä. Kevyt juttelu tyhjänpäiväisistä asioista saa mut takeltelemaan, en osaa heittäytyä, vaan koen ahdistusta ja haluan paeta paikalta.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähimpien työkavereiden, oman tiimin kanssa puhumme jatkuvasti puolisoista ja lapsista, kaikki lomareissut, pyhien vietot ruokineen ja lahjoineen jaetaan porukalla. Suunnittelimme myös yhdessä reissuja, treenejä, ruokia ym. Ihanaa vastapainoa työlle ja mikä parasta, kun on niin huipputyökaverit.
Ootas kun joku teistä saa ylennyksen tms ja tulee vaikka uudeksi esihenkilöksenne. Tai käräyttää sut jostain, oli syytä tai ei. Kollega on aina jonkinlainen kilpailija tai uhka, tiedostaa/hyväksyy sen tai ei. Kun rakkauteen tulee ryppy, kollegasta tulee vihollinen.
Höpö höpö. Meillä vastaava porukka on pysynyt kasassa, vaikka puolet meistä on vaihtanut työpaikkaakin.
Oletko koskaan kuullut tiimistä rai tiimihengestä? Tai asioiden tekemisestä koko tiimin hyväksi? Naurettavaa ajatellakin, että pitäisin kollegoita kilpailijoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eletään siirtymäaika, kun yks Santeri liittyi eväsporukkaan. Niillä varmaan syödään aina kokonaisia perunoita, lihakastiketta ja yksi porkkana kylkiäisenä.
Entinen esimies oli tällainen. Mukava tyyppi, mutta jäi kyllä valitettavan etäiseksi, kun ei kertonut elämästään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että joillakin työkavereilla on selkeä suosikkilapsi, josta tykkäävät kertoa juttuja. Sitten jossakin asiayhteydessä käykin ilmi, että lapsia onkin useampi, mutta niistä muista ei koskaan kerrota mitään. Suosikkilapsi on useimmiten esikoinen tai kuopus.
Minullakin on työkaveri, joka kertoi jatkuvasti Maijastaan, joka on niin hauska ja nokkela ja suloinen, tekee ja sanoo milloin mitäkin ihastuttavaa, mistä on kerrottava töissä kaikille, jotka jaksaa kuunnella.
Meni varmaan vuosi, kun selvisi että hänellä on myös Matti, joka on arka ja hiljainen. "Mutta saahan sellainenkin olla", äiti tuumasi lapsestaan.
En enää kerro juuri mitään henk.koht elämääni liittyviä asioita, koska tiimiin kuuluu ihmisiä jotka puhuvat jopa omien esiteini-ikäisten lasten intiimiasioita (!) normaalin jutustelun lomassa. Olen muutenkin sitä mieltä, että tietynlaisiin työkavereihin kannattaa pitää etäisyys, ja sietää heitä vain ja ainoastaan työhön liittyvissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaada omia ongelmia työkavereiden niskaan, muuten kyllä juttelen myös omia kuulumisia. Jonkin verran työmatkoja, niin ankeaksi menisi, jos joku olisi täysi tuppasuu.
En puhu omia enkä perheenjäsenten henkkoht asioita kenellekään. Meillä töissä useimmilla on pakottava tarve levitellä toisten asioita ympäriinsä, niin asiakkaiden, firman, kuin työtovereidenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen esimies oli tällainen. Mukava tyyppi, mutta jäi kyllä valitettavan etäiseksi, kun ei kertonut elämästään mitään.
Kyllä elämästään _jotain_ voi kertoa ja pikkuhiljaa tulee enempikin luontevasti kerrottua, mutta silti joku henkilökohtaisen elämän suoja kaikkia muita kuin läheisiä (perhe, ystävät) kohtaan, ja itselleni on aivan vihoviimeistä sellainen jatkuva selostus omasta elämästään mitä jotkut tekee.
Ihan luontevaa jotain välillä puhua, mutta jotkut selostaa joka päivä jotain mitä niiden lapset sanoi, mitä mies teki eilen, millainen exän nyxän kaverin ilme oli kun törmäsi tähän ruokakaupassa, sitten selostus exästä, selostus omasta isästä/äidistä ja heidän väleistä exään, muisteloa lapsuudesta, sitten taas joku "Ville-Pertti hermoili aamulla kun muistutin ottamaan eväät treeneihin, hän ei tykkää kun muistutetaan mutta mä oon sanonut että ne eväät otetaan kun sitten sä väsyt jos et syö" jne jne. Puuduttavaa, tyhjää lätinää aina ja ikuisesti.
Joidenkin ihmisten kanssa perheestä juttelu on ihan luonnollista ja asioista puhutaan puolin ja toisin. Jotkut taas haluavat tietää toisesta kaiken mutta eivät itse kerro mitään, mikä vaikuttaa vähän oudolta.
Ja sitten on se ihmistyyppi, joka kysyy toisen asioista vain saadakseen alkaa pälättämään omistaan. Yhdessä työpaikassa vanhempi nainen kysyi, onko minulla lapsia. Menin sitten kertomaan, että yksi lapsi kyllä olisi, mutta hän kuoli muutaman tunnin ikäisenä. En tiedä, kuunteliko tämä rouva edes mitä vastasin koska samantien eteeni iskettiin puhelin, mistä alettiin näyttämään tuoreen lapsen lapsen kuvia ja hehkuttamaan, miten maailmassa ei ole mitään niin ihanaa kuin vastasyntyneet vauvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää puhua kovin henkilökohtaisista asioista töissä. Ehkä jostain reissuista tai harrastuksista voi vielä jotain mainitakin, mutta ihmissuhteista ym. yhtään henkilökohtaisemmasta en tykkää avautua.
Vierailija kirjoitti:
En enää kerro juuri mitään henk.koht elämääni liittyviä asioita, koska tiimiin kuuluu ihmisiä jotka puhuvat jopa omien esiteini-ikäisten lasten intiimiasioita (!) normaalin jutustelun lomassa. Olen muutenkin sitä mieltä, että tietynlaisiin työkavereihin kannattaa pitää etäisyys, ja sietää heitä vain ja ainoastaan työhön liittyvissä asioissa.
Toiset puhuu puolisonkin intiimiasioista. Olin kerran lapsuudenkaverin kanssa syömässä, kun hän alkoi selostaa miten miehelleen on tullut peräpukamia peppureikään ja niitä on käyty poistamassa lääkärissä jossa piti olla peppureikä esillä ja miestä hävetti jne. Varmaan olisi tykännyt tuo mies jos olisi saanut tietää, että hänen nolo tarinansa jaettiin jossain naisten syömisreissulla.. kun siellä lääkärissäkin oli jo nolottanut. Toinen vastaava tapaus oli yksi mies kenen kanssa minulla oli joskus hetken juttua, ja hän sai tietää että tiedän yhden hänen kaverin ---> "joo sehän on pelannu joskus niin paljon, että sille tuli pukamia perseeseen ja joutui menemään lääkäriin"
EN lähtökohtaisesti halua kuulla kenenkään pukamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin ihmisten kanssa perheestä juttelu on ihan luonnollista ja asioista puhutaan puolin ja toisin. Jotkut taas haluavat tietää toisesta kaiken mutta eivät itse kerro mitään, mikä vaikuttaa vähän oudolta.
Ja sitten on se ihmistyyppi, joka kysyy toisen asioista vain saadakseen alkaa pälättämään omistaan. Yhdessä työpaikassa vanhempi nainen kysyi, onko minulla lapsia. Menin sitten kertomaan, että yksi lapsi kyllä olisi, mutta hän kuoli muutaman tunnin ikäisenä. En tiedä, kuunteliko tämä rouva edes mitä vastasin koska samantien eteeni iskettiin puhelin, mistä alettiin näyttämään tuoreen lapsen lapsen kuvia ja hehkuttamaan, miten maailmassa ei ole mitään niin ihanaa kuin vastasyntyneet vauvat.
Voi apua... Mä kyllä sinuna olisin vaan poistunut siitä tilanteesta. :(
Ap, ihan kuin minun suustani! Hauskinta - ja toisaalta kovin surullista - tässä on se, että kerkesin olla 4v samassa työpaikassa ennen kuin eräs vasta taloon tullut kysyi lapsista/puolisosta, joihin vastasin kumpaakin olevan yksi kappale. Hämmästys oli monella pitkäaikaisella työntekijällä suuri, sillä luulivat että olen ujo ja läski ikisinkku 😅 minä kyllä höpisin, mut tosiaan ei ole luonnollista puhua omasta elämästä kuten yleensä puhutaan juurikin meidän Petri tätä ja Ville-Vanessa tätä ja kun mökillä sitä.
Vain jos kysytään tai jos tulee puheenaiheeksi. En muuten. Tänäänkin tiimikaveri (mies) alkoi mulle puhua tyttärestään, joka on saman ikäinen kuin minun poikani. Mukava jutustella keskenään pienten kasvusta, kehityksestä ja oikuista. Ei ne puheenaiheet kauaa kestä.
Yleensä puhutaan kaikesta muusta vapaa-ajan jutuista töiden lisäksi. Meillä on mukava ja lämminhenkinen tiimi. Olen tiimin ainoa nainen miesvaltaisella alalla.