mitä tekisit? (seurustelukuvio)

ja katsoa, millaiset pelisäännöt saisitte aikaan. jos ei onnistu niin ei kannata muuttaakaan.

esim tuon siisteystason suhteen niin ettei sitten tarvi mäkättää.

Ei kannata laskea sen varaan, että miehen mieli muuttuu. Meillä asiasta on riidelty todella paljon sen takia, etten osannut sanoa miehelle heti alkuun, että jos lapsia ei tule niin se on miehen vaihto.



Tiedän myös muita pariskuntia, joilla lasten hankkiminen tai hankkimattomuus hiertää. Jos näkemykset ovat alusta asti erilaiset, luvassa on varmasti lisää riitelyä eikä kumpikaan ole tyytyväinen.

näättekö näillä tiedoilla meillä mitään tulevaisuutta? onko tuhoontuomittua jos jo tässä vaiheessa kinataan koko ajan?

siis aivan KOKO AJAN? Kannattaa miettiä sitä että jos toinen ei ikinä tee mitään kotitöitä kuin hirveän nalkutuksen jälkeen, jaksaako sitä pitemmän päälle. Vai onko kyse siitä että sinä tahdot että asiat tehdään niinkuin sinä sanot ja täsmälleen sillä sekunnilla kuin sinä sanot? Jos jälkimmäinen syy, niin kannattaa miettiä relaamista. Pääasia että mies tekee kotitöitä päivän aikana, aivan sama vaikka omaan tahtiinsa kunhan tekee niitä joskus.



Mun ex oli oppinut lapsuudenkotoaan sellaisena mallin että nainen tekee kotityöt ja mies lepäilee illat. Ensimmäiset pari vuotta nalkutin kotitöistä ja mies teki niitä jos sillä huvitti, yleensä ei huvittanut. Itselläkin alkoi vituttamaan oma jatkuva natina ja lopetin sen, ukkokin oli vittuuntunut siihen.



No parin kuukauden kuluttua väsyin täysin siihen että mies ei tehnyt yhtään mitään, ei niin mitään kotona, katseli telkkaria ja surffaili netissä. Likaiset sukatkin lojui lattioilla viikokausia jos en itse niitä kerännyt pyykiin. Heitin ukon pihalle ja tämä oli aivan ällistynyt. Hänen mielestään meillä meni oikein mukavasti, eikä ymmärtänyt minua ollenkaan. Mikäpä se hänellä oli ollessa, avovaimo eli minä tein kaiken, siivosin ja tein ruoat ja maksoin laskut jne.



Kylläpä helpotti kun sain heitettyä pihalle, vannoin etten ikinä enää sekaannu moiseen laiskimukseen.

Nyt on sitä tekemässä jo toista kertaa. Anna miehen mennä, ei tuo nyt kuulosta kovin hyvältä suhteelta muutenkaan, olette liian erilaisia ja haluatte liikaa eri asioita.

Meillä on niin, että mies rupeaa vasta sitten siivoamaan kun ne sukat on ollut noin 2 päivää lattialla ja astiat olkkarin pöydällä yhden päivän.



En enää jaksa nalkuttaa. Sanoo, että tekee asiat omaan tahtiin. Ja minähän haluan että koko ajan olisi suht siistiä.. Usein minä olen se joka siivoo jne. Mutta jos minua on laiskottanut, enkä ole hetkeen siivonnut, kyllä sieltä mihen suusta kuulee sanat "täällä on inhottavan likaista". Pikkuhommia suostuu tekemään usein mukisematta esim tiskikoneen tyhjennys yms. Vessaa ei ole kyllä kertaakaan pessyt ja no imuri on sillä kädessä ehkä 2 kertaa vuodessa :D Niin ja me olemme 22-vuotiaita. Ja Lapsista sanoo "sitten joskus".. Meillä kuitenkin sovittu alustavasti että ennen 30 v:tä olisi esikoinen pistetty aluilleen. MInulla kierrukka joka vanhenee kun olen 27 v. ja sen jälkeen en hormonaalista ehkäisyä ota

jatka suhdetta.



En edes lukenut loppuun viestejä, kun jo tajusin, että ei tuosta voi tulla noin muuta kuin pahaa mieltä molemmille.



Itse olen se sotkeva osapuoli ollut suhteessa ja siinä menee kyllä molemmilla hermot riekaleiksi, toisella sen sotkun takia ja toisella sen mäkätyksen takia ja siksi, että ei vaan saa tehtyä niin ,kuin puoliso haluaa.



Nyt mulla on mies, jota ei vois vähempää siivoaminen kiinnostaa, eikä koskaan mäkätä ja yllättäen onnistun hieman paremmin siivoamisessa (vaikka aika kaaos täällä vieläkin on).



Mutta ap: jos sun mielestä sä oot oikeassa ja miehen pitää muuttua, niin ei siitä mitään tuu. Samoin jos mies tuntee, että häntä pakotetaan ja hänelle mäkätetään, nii ei onnistu.



Joko hyväksyt sen sotkemisen ja siivoat itse, jos sotku haittaa, tai sitten eroatte.

jaksaisi suhteessa, jossa jompikumpi nalkuttaa jatkuvasti tai edes viikottain. Meille on tosi tärkeää, että suurin osa puheesta toiselle on rakastavaa ja kannustavaa.

Teoriatasolla teidän pitäisi "tutkituttaa" päänne/luonteenne ja yhteensopivuutenne.



- Jos yhteinen arki mättää jo eri osoitteissa, niin miten sitten saman katon alla

- sopivatko luonteenne yhteen avioliitossa, jonka pitäisi kestää jos ei loppuelämän niin vuosikausia

- jos toinen riitelee lämpimikseen ja toiselle pienelläkin riidalla on suuri merkitys niin ...

- kyllä toi lapsiasiassa pitää olla yhteinen näkemys, on sitten katkera paikka 8 vuoden päästä huomata, että kummallekin kynnyskysymys



Jos haluatte antaa suhteelleenn mahdollisuuden, niin muuttakaa yhteen. Eiköhän tuo pian selviä, onko teitä luotu toisillenne

se on helppo hoitaa.

Mies tuo selkeästi esille sen, että häntä loukkaa tyhjästä mäkättäminen. Ei ole vaikeaa oppia siitä pois, jos toista rakastaa eikä edes tarkoita sillä mäkätyksellä sen enempää! :)

En mä ainakaan tahallani halua aiheuttaa pahaa mieltä sellaiselle, ketä rakastan, vaan teen kaikkeni, että hällä on mun kans hyvä.

juuri tuosta syystä, että testattaisiin, onko meidän mahdollista pärjätä saman katon alla. toisaalta ajattelen, että pitäisi nyt antaa tilaa sille, että saataisiin kiristävät jutut selvitettyä ennen kuin pilataan mahdollisuudet yhteisellä taloudella.

en mielestäni mäkätä ihan huvikseni, vaan mies on oikeasti tosi sotkuinen, ja jos vietän hänen luonaan viikon, on minusta ihan kohtuullista, että hän sinä aikana keräilee sukkansa ja bokserinsa pyykkiin. toki siivoan siellä ollessani itsekin, mutten oleta miehen pesevän minunkaan pikkuhousuja, miksi siis pesisin hänen. tiedän, että voisin vähentää jäkättämistä ja jättää samat asiat sanomatta monta kertaa, mutta en tiedä, miten saisimme yhteisen asunnon yhteiset pelisäännöt sovittua, kun siisteyskäsityksemme on niin erilainen. toisaalta luulen, että samanlaista sotkua ei syntyisi, jos asuisimme yhdessä, kun korjailisin miehen jälkiä vähän koko ajan... nyt aloitan joka vierailun paasaamisella (mikä on kieltämättä tosi perseestä)