Mikä Astrid Lindgrenin klassikkosaduista on suosikkisi?
Kyllä mä vaan eniten tykkään Ronjasta, olen tykännyt lapsesta saakka.
Toiseksi eniten tykkään Melukylän lapsista ja kolmannelle sijalle kipuaa Eemeli.
Pepistä tai Saariston lapsista en juuri välitä, vielä vähemmän Katto-Kassisesta. Olikohan niitä sitten muitakin? Ai niin, Marikki ainakin - sitä en olekaan lukenut koskaan.
Kommentit (20)
Peppin voi niin moni lapsi, myös minä aikoinaan samastua. Peppi on äiditön, isä kadonnut teille tietämättömille. Silti Peppi on reipas, voimakas, onnellinen, itsenäinen, oikeudenmukainen ja peloton eikä hänen edes tarvitse käydä koulua. Hänelle kaikki on mahdollista.
on suosikkini :)
Melukylän lapsista sekä Se pikkuinen Lotta tykkään myös kovasti.
Veljeni Leijonamieli(? onko nimi suomeksi noin?) on myös ihana, mutta aika rankka lapsille.
Katto-Kassista enkä Peppiä voi sietää, niissä hahmot ovat olevinaan niin näsäviisaita ja aikuismaisia, että oksettaa! Tai siis juuri sellainen " Onpa hauskaa kun olen ärsyttävä pikkuvanha penska, joka tekee kiusaa aikuisille"-meininki on ärsyttävä.
Joskus lapsena Eemeleitä lukeneena olisin halunnut asua KIssankulmassa, jotenkin sen ajan elämänmeno kuulosti niin kiehtovalta. :)
Melukylän lapset sitten, Peppi on ihana myös.
Luin sen juuri uudestaan pitkästä aikaa. Myös Ronja on mieluinen.
Lapsille lukisin kyllä alkuun Peppiä, se oli eka kirja jonka itse luin kun lukemaan opin ja älyttömän hyvä!
Tosiaan Leijonamielessä hormoonihuuruisella äidilläkin silmät kastuu mineen kertaan, joten sitä en ihan pian lapsille lue, ja onhan se Ronjakin aika hurja paikoitellen.
on mun kestosuosikki ja lapsille on luettu myös
Pekka Peukaloinen on tehnyt minuun vaikutuksen.
1. Saariston lapset
2. Marikki
3. Melukylän lapset
4. Se pikkuinen Lotta
ja Marikki. En osaa päättää kummasta pidän enemmän. Voisinkin lukea molemmat tässä lähiaikoina.
ykkönen on ehdottomasti Ronja. Sitten ehkä Veljeni Leijonamieli ja Eemeli. En lapsenakaan kovin paljon innostunut Pepistä.
Veljeni Leijonamieli
Melukylän lapset
ja sit Peppi. Ronjasta en välitä ollenkaan. saariston lapset on myös kiva.
ihan uudenlaisena. Pepin hahmo on ehkä rohkein ja monimerkityksisin kohtaamistani lastenkirjojen hahmoista.
Tarkemmin ajatellen, oikeastaan kaikissa Lindgrenin hahmoissa on hyvin paljon ulottuvuuksia. Niinkuin vaikka mielikuvitusystävä Kassinen- kirjoissa, hassuuden takana on syvyyttä ja lapsen ymmärtämystä.
Sitten Eemeli.