Epäonnistunut olo 30-vuotiaana

Tuohan on ihan ideaalitilanne.

Elämä ei usein mene kuin Strömsössä. Keskity vahvistamaan itsetuntoasi ja lopeta rypeminen.

no eipä niitä töitä kukaan enää saa

Olisit opiskellut työllistävälle alalle.

Onko restonomin tutkinto epäonnistuminen? Mitä siis toivot elämältä? Nyt sitä kohti sitten. 

Sinuna hakisin mitä tahansa hanttihommia jos muuta ei löydy. Se että käytät elämäsi surkutteluun ja vauvapalstailuun ei auta, ja jos olet tehnyt töitä on jopa mahdollista työllistyä muuallekin kuin niihin hanttihommiin. 

Riippuu ootko nainen vai mies. Mies=paha tilanne naiset on pakkomielteisiä miehen korkeasta tutkinnosta ja varalllisuudesta. Nainen=ei väliä

Epäonnnistunut olo 49 vuotiaana: Ei kumppania, ei lapsia. ei töitä (tarjottu on kyllä mm-. tällä palstalla päivittäin paikkaa, jossa voidaan testata köysien kiristys voimaa kaulani ympärillä) ei omistusasuntoa (tarjottu on tällä palstalla huomaavaisesti tilaa saunan takana...)  Ei autoa, ei moottripyörää. ei kissaa ei koiraa, ei elämää ilman huolta terveyden säilymisestä ei ylipainoa, ei alkoholi tai lääkkeiden käytössä ongelmaa

Seuraavassa elämässä sitten.

Pallolla on liikaa ihmisiä. Suurin osa on pelkkiä orjia mahdollistaen eliitin luksuselämän.

Eteenpäin vaan kaikki on mahdollista. Usko itseesi ja tulevaan.

Tee elämästäsi omannäköistä, lopeta somen seuraaminen ja itsesi vertailu muihin. Meitä ei valtavirtaan sopivia ihmisiä on oikeasti aika paljon vaikka tuntisi olevansa yksin.

Epäonnistunut oli 41-vuotiaana: ei kavereita, ei yhdenillan juttuja, ei autoa, ei hyvätuloista työpaikkaa, ei minkäänlaisia saavutuksia uralla, ei urheiluharrastuksia, ei kalliita ulkomaanmatkoja, ei sijoituksia, ei kokemuksia, ei oikeutta lähestyä naisia, ei koskaan normaalipainossa olemista, ei onnistumisia, ei enää mielenkiintoa videopeleihin, ei toivoa.

Mull on kiputauti, velkaa, käytetty kissa ja huonot tulot ja koen silti eläväni parasta aikaani.

Syytä päättäjiä. Ne on kaikesta vastuussa.

Epäonnistunut olo 46-vuotiaana: ei lapsia, ei töitä, kolme kesken jäänyttä yliopistotutkintoa, ei puolisoa, muutama ystävä, kuntoutustuki, skitsoaffektiivinen häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Mull on kiputauti, velkaa, käytetty kissa ja huonot tulot ja koen silti eläväni parasta aikaani.

Käytetty kissa??

Upp

Ihan normaalia nykypäivänä, valitettavasti. Siihen tuntuu tarvitsevan älyttömästi onneakin ahkeruuden lisäksi, että olisi edes töitä. Voi kunpa kaikki valinnat menneisyydessä olisikin olleet järkeviä ja mielellään jopa aivan täydellisiä tulevaisuuden kannalta, niin kuin joku kristallipallo hyppysissä tehtyjä, jotta saisi tänä päivänä olla edes jokseenkin onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Syytä päättäjiä. Ne on kaikesta vastuussa.

Ohis Ei ainakaan oma oloni parane ja lohduta yhtään se, että syytän päättäjiä tai ketään muutakaan siitä, että itselläni on vahva tunne että olen epäonnistunut. Mutta toki vastenmieliseltä tuntuu kun joku haluaa mm tällä palstalla lähes yhtä usein kuin itse palstailen halveksia ja potkia päähän mm. vähävaraisia, työttömiä, "väärän koulutuksen" suorittaneita, sairaira, ylipainoisia, alipainoisia, mielenterveysongelmien kanssa kamppailevai, lyhytkasvuisia..... vain muutaman ryhmän mainitakseni, jotka tosin saattavat ruumiillistua yhdessä ja samassa persoonassa.  

T. Se, edellä kirjoittanut 49 vuotias

Odotappa kun täytät neljäkymmentä, sitä fiilistä kun tajuat kaiken olevan ohi.