Olen hyvin surullinen - olen kohta ex-terapeutti, ei kela. Asiakkaani on niin parantunut, että haluaa nyt terapoida exänsä ja lopettaa suht

Olen hyvin surullinen - olen kohta ex-terapeutti, ei kela. Asiakkaani  on niin parantunut, että haluaa nyt terapoida exänsä ja lopettaa suhteemme. En enää saa kuukausittaista maksuanikaan, mikä on ollut huomattava häneltä, koska on antelias eikä aina seuraa vain taksaani. Mielestäni meille on alkanut kehittyä luotettava ja mielenkiintoinen ystävyyssuhde, mutta hänelle joku exä on kuitenkin se tärkein ihminen koko elämässä. Mitä mahtaa tulla mieliinne tämmöisestä ammattitaidostani ja tämän asiakkaani hommailuista? Voisiko jo sanoa että järki älä jätä tai jotain?