Oletko koskaan kokenut ystävän puolelta yhtäkkistä hylkäämistä? Miten

Yksi ystäväni hylkäsi minut heti kun kerroin asiasta. Ei vastannut viesteihini, sitten jos sain hänet kiinni niin hänelle ei tuntunut sopivan oikein mikään tapaamisaika, eikä koskaan enää itse ottanut minuun yhteyttä.



En jaksanut alkaa kysellä, oletan että johtui siitä raskaudestani. Ko. ihminen eli itse silloin hyvin vauhdikasta sinkkuelämää ja oli varmaan lokeroinut minut välittömästi kohtaan "tylsä mamma jonka elämä on lopussa".



Sittemmin hänestä on itsestäänkin tullut kahden lapsen äiti, mutta emme ole enää tekemisissä.

Oikeastaan annoin olla, koska hän ei enää vastannut viesteihini. Olen ymmärtänyt jälkeenpäin, että olin välillä vähän tökerö häntä kohtaan. Harmittaa, mutta ymmärrän toisaalta että eihän sitä jaksa olla ystävä väkisin kenenkään kanssa. Kerro ap tarkemmin tilanteestasi. Miten olet yrittänyt ottaa yhteyttä. Oletko liikaa ahdistellut?

mutta laittoi sitten viestiä, että isänsä on joutunut sairaalaan. Myöhemmin sain tietää, että tämä oli valhe. En ole nähnyt ystävääni lapseni syntymän jälkeen.

"Ystäväni piti tulla ensimmäistä kertaa katsomaan vauvaani,

mutta laittoi sitten viestiä, että isänsä on joutunut sairaalaan. Myöhemmin sain tietää, että tämä oli valhe. En ole nähnyt ystävääni lapseni syntymän jälkeen. "



Oliko tämä ap:n viesti?

"Ystäväni piti tulla ensimmäistä kertaa katsomaan vauvaani,

mutta laittoi sitten viestiä, että isänsä on joutunut sairaalaan. Myöhemmin sain tietää, että tämä oli valhe. En ole nähnyt ystävääni lapseni syntymän jälkeen. "

Oliko tämä ap:n viesti?

Olet jollain tavoin ärsyttänyt ystävääsi ja hän on saanut tarpeekseen sanomisistasi. Jotkut vaan ovat sellaisia, että kun mitta tulee täyteen niin se tulee täyteen lopullisesti. Ei ystävyys ole "pakollista" niinkuin esim parisuhde, joten tuhaa vääntämistä ei jaksa kukaan. Anna ystäväsi olla rauhassa, kyllä hän ottaa sinuun yhteyttä jos hän haluaa.

Minä lopetin yhden suhteen enkä enää vastannut ko. henkilön viesteihin vaikka sieltä tuli viestiä että mikäs nyt on. Päätin etten ala selittämään mitään ja annan vaan olla. Tyyppi oli sen verran täynnä itseään, että mitta tuli täyteen.



Korosti aina miten hän on auttanut ja tukenut (yhden kerran), mutta unohti miten monta kertaa tein mm. hänelle opiskelutehtäviä alusta loppuun kaiken muun lisäksi.



Kaiken huippu oli kun minun olisi pitänyt pyytää anteeksi käytöstäni baarissa, jossa hän oli parhaan kaverinsa kanssa ja minä jäin juttelemaan yhden miehen kanssa.



Olin itseasiassa helpottunut, kun yhteydenpito loppui.

Mitäs olet ap tehnyt? Tuntuuko, että ystävälläsi voisi olla jotain ongelmia itsellään ja siksi haluaa olla omissa oloissaan vai tuntuuko, että olisit mahdollisesti loukannut häntä jostain?

Mitäs olet ap tehnyt? Tuntuuko, että ystävälläsi voisi olla jotain ongelmia itsellään ja siksi haluaa olla omissa oloissaan vai tuntuuko, että olisit mahdollisesti loukannut häntä jostain?

tämä ystäväni oli rakastunut minuun, enkä voi vastavuoroisesti sillä tasolla olla ystävä. Voisiko ystävä kokea tuskallisena läsnäoloni, joten oliko tämän helpompi laittaa välit poikki?

ja kadonnut ystävä on siis mies ja minä nainen

olen hylännyt. Eikä kysellyt.

mutta raivostui sillä sekunnilla, kun kuuli että olen raskaana.



Emme ole enää ystäviä sattuneesta syystä.

ei ole hylätty, mut minä olen hylännyt. Kaveri teki kaikenlaista elämässään, jota en hyväksynyt, mut aina jotenkin tajusin miksi hän teki niin. Sitten tuli päivä etten enää tajunnut hänen tempauksiaan, enkä voinut enää edes teeskennellä että olisin pitänyt hänestä (kyseessä oli siis isommat jutut liittyen lapsiin ja lemmikeihin). Yritti soitella, mut en vastannut.

ja olin hänelle hyödyllinen. Kun tarvitsinkin kuuntelijaa, ei hänestä tietenkään ollut siihen vaan häipyi, lopetti keskustelun. En ottanut enää yhteyttä, tajusin heti. Onneksi ei ollut lähin ystäväni.

mutta raivostui sillä sekunnilla, kun kuuli että olen raskaana. Emme ole enää ystäviä sattuneesta syystä.

ihmisiä

Paras kaverini ei yhtäkkiä hallunnutkaan enää viettää aikaa kanssani, löytyi uusia kavereita, joten kai mä tunnuin siihen sopimattomalta... Silloin tuntui pahalta, en ymmärtänyt miksi, mutta myöhemmin tajusin että teinit nyt vaan muuttuvat siinä iässä nopeasti ja mieli vaihtelee, kai sitä ei halua tuhlata aikaa kaveriin, joka on liian lapsellinen omasta mielestä tms..



Aikuisena on yksi kaveri totaalisesti lopettanut yhteydenpidon, yhtäkkiä. Ei oikein ikinä selvinnyt mistä, mutta jostain loukkaantui. yritin kysellä että miksi ei pidä yhteyttä, mutta kun ei suostunut kertomaan, niin jätin hänet rauhaan. Eipä tuo niin kirpaissut kun itselläkin oli miesystävä ja muitakin kavereita kuin hän olemassa. vähän vaivaa, että mitä sanoin tai tein tyhmästi, kun hän ei suvainnut sitä koskaan kertoa...mutta toiset nyt pahoittavat mielensä niin helposti ihan vaan lukemalla ajatuksia tai rivien välistä....

Sain tarpeekseni piian roolista ja oman elämäni vähättelystä.

Eipä ole kysellyt peräänkään...

melkein 20 vuotta. Yhdessä matkusteltiin ja biletettiin. Kun tulin raskaaksi, lopetti kokonaan yhteydenpidon. Tästä aikaa kohta 10 vuotta. EI vieläkään hyväksy minua facebook-kaveriksi, joten ei halua pitää edelleenkään yhteyttä. Kuitenkin laittaa joulukortin joka joulu ja kortteja reissuiltaan. Muuta syytä välirikkoon en keksi kun raskauteni.

Yhteiselle tutullemme oli vain todennut, että elin niin erilaista elämää. Ihan kun olisin muuttunut eri ihmiseksi. Harmittaa.

Olin nuorena hölmö, mutta mielestäni olisin kuitenkin ansainnut edes selityksen. Vaikea muuttaa käytöstään, jos ei tiedä syytä.



Toisaalta jos ei ole munaa tulla sanomaan mikä meni vikaan, niin miksi pitää kiinni sellaisista ihmisistä? Haluan ympärilleni aitoja ihmisiä, jotka pystyvät kohtaamaan myös ikäviä asioita.

vuosikausia kaunaa, vai pystyttekö antamaan anteeksi, ja kenties myöhemmin pitämään yhteyttä uudelleen?

toinen ei enää kestä.