Onko elämä kuin veikkauksen arpa, luulet että voit vaikuttaa siihen miten asiat menevät, mutta lopputulema on aina kuintekin sama riippumatt

a siitä mitä teet tai olet tekemättä elämässä.

Ikää on ja neljäs vakava ihmissuhde menossa. Aiemmat on päättyneet puolison pettämiseen ja nyt näyttää siltä että nykyinenkin puoliso on ottanut harha-askelia tai jopa sivusuhteen. Koen tämän erityisen rankaksi sillä aiempien kokemusten vuoksi ehdotin hänelle osittain avointa suhdetta. Se ei käynyt, mutta nyt on kaikki klassiset pettämisen merkit ilmassa. Puhelimen salailu, työmatkat joilta harvoja puheluja, muutokset seksielämässä, arvostelee kaikkea mitä teen ja olen, jatkuva äreys ja pahalla tuulella oleminen. Olen ottanut asian useasti esiin, mutta ei myönnä mitään.

Tuli vaan mieleen että sekö on mun elämän teema, että kaikki puolisoni osoittautuvat uskottomiksi. Että ihan sama mitä teen, niin lopputulos on sama.

Eroaminen on niin rankkaa että en tiedä jaksanko sitä. Toisaalta se lähin exit on käynyt mielessä, kun tuntuu että ilo on aika vähissä elämässä. Ovenkahva ja kravatti. En hae sääliä enkä huomiota tällä, tuntuu vain että jos kerran on sama mitä teen niin miksi sitten olla täällä. On vaan niin turta olo. Kaikkeni olen antanut tämänkin suhteen eteen.

Sympatiat niille jotka miettii samoja asioita.