Oletteko joskus olleet niin hirveässä työhaaastattelussa, että
olette sen jälkeen ajatelleet, ettette haluakaan sinne töihin?
Itse olin ns. luulot pois -henkisessä työhaastattelussa toisella kierroksella. Haastattelijoita oli kolme, joista yksi koko ajan korotti ääntään ("mitä sä tolla tarkotat", "mä en nyt kysynyt sulta tota") ja oli vähän tylytysmeininki. Paikka tuli kuulemma uudelleen hakuun, kun ensin valittu henkilö ei ottanutkaan sitä vastaan. Jaa, miksiköhän...
Tekisi itsekin mieli soittaa ja sanoa, että antakaa olla, vedän paperit pois. Tuli vähän sellainen olo, etten osaa mitään enkä tule selviytymään noista tehtävistä. Vielä ekan haastiksen jälkeen oli ihan positiivinen olo.
Kommentit (18)
paikkaa kannata ottaa. Siellä on varmasti työpaikkakiusaamista.
Mikähän idea tossa on? Varmaan se on kuitenkin suunniteltua? Kuulostaa vähän joltain pääsykoe-tyyppiseltä viritykseltä.
Mä olen kerran ollut työhaastattelussa, jossa haastattelija ei oikeasti tiennyt yhtään, mitä sen olisi pitänyt tehdä. Se jutusteli mun kanssa niitä näitä teenjuonnista ja perhe-elämästään ja kertoili työpaikasta niitä näitä (ei sellaista, mikä olisi liittynyt hakemaani työhön). Mä sitten itse koetin aina saada keskusteluun mukaan sellaisia lauseita, joissa kerroin, mitä osaan. :)
Hirveästi tehtäviä ja ennakkotehtäviä joita piti purkaa suullisesti ja väärät tai sen henkiset vastaukset pystyi lukemaan haastattelijoiden naamalta, että jaha, väärä vastaus. Jotkut tehtävät piti tehdä uusiksi, että koitas nyt vielä miettiä näitä vastauksia. 2 x 1,5 tuntia olen nyt istunut siellä haastateltavana, että kovin on perusteellinen meininki.
jossa oli kaksi haastattelijaa, toinen selkeästi yritti olla kiva ja toinen taas todella tyly. Käytiin cv:n kaikki aukot ja heikot kohdat läpi, selityksiini ei oikein reagoitu vaan kysyttiin melkein samaa asiaa heti uudestaan, vaikka olinkin jo vastannut että osaan ko. asian koska olen suorittanut asian x joka näkyy todistuksesta y. Tätä päälle tunti.
Ei tullut paikkaa, ja jälkikäteen kun soittivat päätöksestä, niin vielä haastattelija kertoi, että olivat jo etukäteen päättäneet ottaa pisimmän kokemuksen perusteella työntekijän. Miksi sitten edes kutsuivat haastatteluun, varsinkin kun jouduin tulemaan vielä pitkän matkan päästä toiselta paikkakunnalta, enkä olisi vaivautunut, jos olisin tiennyt, että mahdollisuuksia ei alun perin ollutkaan.
Mutta se hyvä puoli tuossa oli, etten olisikaan sen tylyn tyypin kanssa halunnut työskennellä.
Ekassa paikassa kävi jo ovesta sisään kävellessä selväksi, että olin joku Ö-luokan vaihtoehto, vaikka paikka oli ollut haussa jo pitkään. Ilmoitus oli epäselvä ja kun kyselin tarkentavia kysymyksiä ja yllätyin parista tiedosta, niin minua katsottiin kuin idioottia. Ilmeisesti olisi pitänyt olla ajatustenlukija ja ymmärtää, että vaaditaan esim. ajokortti ja oma auto, vaikkei sellaiseen vaatimukseen viitattu ilmoituksessa edes epäsuorasti.
Toisessa paikassa oli jo etukäteen päätetty, että olen epäpätevä tehtävään. Koko "haastattelu" oli vain sitä, että haastattelijat kilvan kyseenalaistivat osaamiseni, haukkuivat papereitani ja olivat käytännössä sitä mieltä, että olin tyhmä kun kehtasin kävellä ovesta sisään.
Ekaan paikkaan oli haku päällä vielä pitkään, kaipa ne jonkun suostuivat lopulta palkkaamaan. Jälkikäteen tutustuin ko. paikassa työskennelleeseen ihmiseen, joka kertoi, että pomot eivät arvostaneet tuota avoinna ollutta paikkaa ja olisivat mieluiten lopettaneet koko työn heitä häiritsemästä.
Toiseenkin paikkaan haettiin väkeä ja tajusin, että siellä on koko ajan uusia paikkoja auki. Sitten kuulin, että siellä on tosi huono työilmapiiri, eikä porukka pysy töissä.
Onneksi ei ole tuon pahempia kokemuksia, mutta ihmettelen, miten jollain voi kilahtaa niin kusi hattuun, että alkaa kyykyttää työhaastatteluun tulevia? Ei tosiaankaan kannata mennä sellaiseen työpaikkaan, jossa jo työhaastattelu saa karvat pystyyn.
haastattelija kysyi ivallisesti, että rahako sinua vain kiinnostaa. Toisesssa mieshaastattelija uteli laittomasti, että onkos sinulla miestä.
Tosin siellä myönsivätkin haastattelun lopuksi, että tarkoituksena on ollut testata hakijoiden "paineensietokykyä". Mitä tapahtui sille ajatukselle, että työhaastattelu on työnantajan ja hakijan välinen mahdollisuus tutustua ja neuvotella? Ei siinä mitään, ihan asiallisesti vastasin tuollakin kysymyksiin, mutta en kyllä enää halunnut ottaa paikkaa vastaan - niin hirveä se haastattelukokemus oli. Niin, ja tuonnekin piti tehdä ennakkotehtäviä.
mutta en kyllä enää halunnut ottaa paikkaa vastaan - niin hirveä se haastattelukokemus oli.
missään vaiheessa?
mutta en kyllä enää halunnut ottaa paikkaa vastaan - niin hirveä se haastattelukokemus oli.
missään vaiheessa?
ottakaa se yksi haastattelija remmistä pois, niin saatte ehkä sen paikan joskus täytetyksi.
ap
mutta en kyllä enää halunnut ottaa paikkaa vastaan - niin hirveä se haastattelukokemus oli.
missään vaiheessa?
mutta en kyllä enää halunnut ottaa paikkaa vastaan - niin hirveä se haastattelukokemus oli.
missään vaiheessa?
Jäi varmaan se "paineensietokyvyn" testaaminen päälle :)
mutta en kyllä enää halunnut ottaa paikkaa vastaan - niin hirveä se haastattelukokemus oli.
missään vaiheessa?
ja tosi negatiivinen kuva jäi molemmista yrityksistä.
En halunnut ottaa sitä riskiä, että töissä olisi sitten samanlainen ilmapiiri kuin haastattelussa. Ja sen pystyn jotenkin ymmärtämään, että haastattelussa testataan, mutta eikö voisi pysyä asiallisena siinä kohtaa, kun toinen ilmoittaa ettei ota paikkaa vastaan? Ihme kokemus kaiken kaikkiaan...
että olin tyytyväinen kun en päässyt sinne töihin.
haastattelija totesi mulle ensimmäiseksi, että hän halusi mut paikanpäälle kertomaan miksi olen lähdössä pois nykyisestä työpaikastani, kun sillä on niin hyvä maine ja hekin ovat asiakkaita kyseiselle yritykselle. Sitten totesi, että miten ja milloin meinaat opiskella loppuun ja kun kerroin suunnitelmani niin pyöritteli vain päätään ja silmiään itsekseen. Ja paikkaa ei tullut, enkä olisi mennytkään, oli niin ylimielinen haastattelja. Miksi pyytää haastatteluun, jos kesken olevat opinnot haittaavat jotenkin työntekoa?
Ja ajatella pettyneenäkin että hyvä kun yrityksen oikea laatu selvisi jo heti haastattelussa.
Vielä kurjempaahan olisi tajuta se asia vasta siinä vaiheessa, kun on motivoituneena ja innokkaana aloittanut uudessa työssään, mutta tajuaakin olevansa osasena aivan epäterveessä yhteisössä, sellaisessa jossa kiusaaminen ja muiden kyykyttäminen kuuluu ihan arkikäytäntöihin.
Noissa paikoissa on se että, jos tarjoavat työtä, on helppo kertoa valkoinen valhe (tai totuus) "valitettavasti en voi ottaa paikkaa vastaa, minulle tarjottiin työtä toisesta yrityksestä".