En pärjää 2v7kk ja vauvan kanssa kotona :( Ote mennyt täysin

Kuulostaa siltä, että esikoinen osoittaa mieltään. Onhan se hänellekin kamalaa kun yhtäkkiä tulee joku joka vie niin paljon huomiota.



Kun imetät, ota esikoinen kainaloon lukemaan kirjaa tai katsomaan lastenohjelmia tai pelaamaan palapeliä. Pääseehän esikoinen päivittäin ulos? Anna paljon positiivista palautetta, vietä paljon aikaa hänen kanssaan. Unohda ruuanlaittaminen ja kotityöt siihen kunnes mies on kotona. Ota esikoinen mukaan hoitamaan vauvaa. Jos pystytte niin käykää kavereittenne luona, avoimessa kerhossa, kutsukaa ystäviä teille jne.



Itsekin samassa tilanteessa olleena (ikäero tosin 1,5v.) muistan miten välillä tuntui ettei kertakaikkiaan selviä hengissä. Nyt meille on tulossa kolmas ikäerolla esikoiseen 3v2kk eli lopulta sen unohtaa jaopa niin, että on valmis samaan uudestaan.

ja antaa armoa sille vielä niin pienelle esikoiselle. Muuten homma lähtee ihan vituralleen, sillä esikoinen tuntuu hakevan huomiota ja negatiivinen huomio kelpaa paremman puutteessa. Lopeta tukkapöllymietteet ja ala ottaa esikoista paremmin huomioon positiivisesti, niin alatte päästä ylös suosta, ettekä uppoa syvemmälle.



Imetys ei ole este läheisyydelle. Esikoisen voi ottaa kainaloon ja lukea kirjaa, katsoa videota, olla jutellen mukana lapsen leikissä jne. Kun imetät, muista AINA kehua esikoista jos tämä on pärjännyt hienosti. Jos aina imettäessä huudat sohvalta ikäviä asioita, alkaa paidan helman nousu vituttaa esikoista ja hän saa vain lisää vettä myllyynsä. Jos hän taas tietää, että imetyksen aikana saa edelleen mukavaa huomiota ja kiitosta äidiltä, ei se enää tunnukaan niin pahalta.



Jos et meinaa jaksaa väsymyksen takia, niin pyydä neuvolasta kotipalvelun työntekijää avuksi. Esikoinen voisi hyötyä ihan älyttömästi jo siitä, jos pari kertaa viikossa joku mukava aikuinen tulisi paikalle ja kiinnittäisi huomiota vain häneen, eli ulkoilisi, leikkisi jne. esikoisen kanssa.



Asiaan on ratkaisuja, sinun pitää vain tehdä päätökset oikeaan suuntaan lähtemisestä.

Voi, kuulostaa rankalta.



Minut "pelasti" tuossa tilanteessa puistotäti. Esikoinen oli siellä varmaan 4 kertaa viikossa 2,5 h kerrallaan. Silloin sai vähän omaa aikaa vauvan nukkuessa tai rauhassa keskittyä olemaan vauvan kanssa, tekemään kotitöitä yms.



Ja esikoinen sai seuraa ja ulkoilua puistossa.



Onko teillä lähellä puistotätiä, avointa päiväkotia jossa kerhoa?

tosiaan siihen viereen ja paijaa häntä kun imetät, juttelemaan ainakin pystyt.



Pääsettekö yhdessä ulos ? Se tekisi teille kaikille hyvää, toisi rutiinia päivään ja esikoiselle kanavan purkaa energiaa ? Meillä ulkoiltiin aamupäivällä, olihan se melkoista härdelliä saada imetykset yms. natsaamaan ja esikoisen pukemiset... illalla isä ulkoili esikoisen kanssa toisen kerran.



Tosiaan illalla ruuat valmiiksi seuraavaksi päiväksi isän avustuksella, älä tee päivisin mitään mitä ei ole pakko. Eli hoidat vauvan imetykset, vaipat ja lämmität teille ruuan. Kaiken liikenevän ajan olet esikoisen kanssa päivällä. Hän voi auttaa vauvan hoidossa esim. hakemalla /viemällä vaipan jne. Kehut kovasti eiskoista kun hän auttaa.



ja lepää päivällä, kyllähän esikoinenkin vielä pienet päiväunet ottaa ?



Missään tapauksessa älä lyö/tukista esikoistasi. Hän on vielä pieni ja epämieluisalla käytöksellään haluaa huomiota, läheisyyttä, hellyyttä.



tsemppiä ap, raskasta On ! Hae syksyksi esikoiselle jotakin virikekerhopaikkaa, nythän on niiden hakuajat menossa.

ja neljäs ja viides. ärsyttää ihmiset jotka tulee aina itkemään, kun on vähän rankkaa se lapsiperheen arki.



tuolla vanhemmalla on selvä minä minä minä ja uhmakausi menossa, ei voi mitään.



lähinnä naurattaa, ettei kenelläkään tunnu menevän hyvin nykyaikana, aina valitetaan ja mussutetaan turhasta ja vielä vähemmän turhista asioista. ootte säälittäviä. Enkä tarkoita, että viitta olalle ja pitää leikkiä superäitiä.



katse peiliin ja tutkikaa tuijottaako sieltä vastaan Ms.Asennevamma

tuo kuulostaa mustasukkaisuudelta.meillä ikä eroa vajaa 2 v, mutta nyt vasta vanhemman ollessa 2 v 8kk on alkanut mustasukkaisuus eli aina kun imetän vauvaa hän haluaa just jotain ...



taitaa liittyä tuohon ikäänkin, kun uhmaikäkin päällä. onneksi se ajan kanssa helppaa(aiemminkin ollut tuo vajaa 2v sisaruksilla ikäeroa, silloin isompi terrorisoi kissaa uhmaikä/mustisvaiheessa, meni ajan kanssa ohi).ja huomiota ja läheisyyttä saa tarpeeksi.



kesää kohti onneksi mennään, joten lähde puistoileen, isompi saa seuraa ja itse voit imetellä siellä vauvaa.

ihan ensiavuksi, jonka voit ottaa nyt heti käyttöön on se, että minimoi EI-sanan ja ei saa- sanojen käyttö !



Yrität hillitä itsesi, Ei- on kärsinyt inflaation ja mitä vähemmän sitä käytät sen tehokkaampi se on. Ja koeta olla rauhallinen, rakastava ja ystävällinen, sillä käytöksesi heijastuu eiskoiseen ja vauvaan. Kokemuksesta tiedän.



Koeta mennä vaikka hetkeksi vessaan ja vetäistä henkeä jos sulla meinää keittää yli.

Ymmärrän hyvin fiiliksesi, itsellä vähän sama tilanne ja olen tiukimmalla mitä koskaan. Esikoisella samaan aikaan uhmaikä että mustasukkaisuus pientä kohtaan, joten tottahan hän on vaikea - vaan kun itse ei meinaa väsyneenä jaksaa olla aikuinen, ja omaan huonouteenkin petyn joka päivä :(



Meidät pelastaa se, että esikoiselle annetaan tietoisesti paljon myönteistä palautetta, paljon ulkoilua, etsitään leikkiseuraa ja kavereita. Minä olen todella kiinni vauvassa niin isälle jää (töiden jälkeen) isompi vastuu esikoisesta. Hän ulkoiluttaa lasta lähes säällä kuin säällä, tai käyvät jossakin kirjastossa/uimassa tms. Pieniä hetkiä meillä on myös niin, että mies hoitaa vauvan ja minä annan esikoiselle jakamatonta huomiota, vaikka sitten kuulisin vauvan huutavan toisessa huoneessa isän kanssa..vaikeaa on, mutta elintärkeää esikoiselle, joka on itse niin pieni vielä!

Pyrin siihen että lapset nukkuisivat päiväunet samaan aikaan, mutta jos eivät niin koitan kääntää sen positiiviseksi: enemmän aikaa olla vaan yhden kanssa kerrallaan. Toisaalta olen itse hirveän väsynyt, enkä meinaa silloinkaan jaksaa leikkiä tms. Käytetään paljon valmisruokia ja tehdään viikonloppuna pakkaseen, lastenohjelmat, piirtelyt yms käytössä aika paljon myös. Joutuu alentamaan rimaa monessa. Silti mun hermot menevät lähes päivittäin, yritän kyllä kaikkeni etteivät.

Mullakin välillä todella raivon tunteita isompaa kohtaan, mutta kun vietän hänen kanssaan kaksin edes hetken niin huomaan miten ihana hän on! Hän vain kaipaa äitiä, tottakai!! Tee sinäkin niin. Ja ota isompi kainaloon kun imetät vauvaa, ota avuksi myös vauvanhoitoon. Tsemppiä!

lasta oikeasti, mutta välillä tekisi mieli. Etenkin kun yrittää satuttaa kissaa tai vauvaa. Lapsi on aika voimakastahtoinen ja aina hän ei suostu siihen, että luetaan kirjaa kun imetän. Esim. kun sanon "otapa joku kirja niin äiti lukee", niin vastaus on usein "EIKÄ". Minulla on stressiä imetyksen onnistumisesta (tuntuu että on pakko onnistua täysimetyksessä) ja siinäkin on ollut ongelmaa, mm. vauvalla pahoja rintaraivareita, joten aina ei ole pystynyt todellakaan keskittymään esikoiseen imettäessä. Rintaraivareita tulee välillä enemmän, välillä vähemmän.



Olen kyllä varmaan sen virheen tehnyt, että olen yrittänyt hoitaa kodin yksin. Mies ei tee kotitöitä, joten olen itse päivän aikana tehnyt kaksi lämmintä ruokaa ja pessyt, laitellut pyykkiä ym... Ehkä se helpottaisi, kun jättäisin nuo pois? Pitäisi saada vaan mies auttamaan.



Ulkoillaan kyllä joka päivä (vauva vaunuissa ja esikoinen touhuaa omiaan), mutta se ei ole poistanut tätä ongelmaa. Ja ei, esikoinen ei aina ole ollut tällainen, vaan vähitellen 2v täytettyään tätä on ollut ja nyt vauvan synnyttyä enemmän. Reaktio useimpiin asioihin on esikoisella "EIKÄ".



Se on kumma, kun ei saa valittaa, eikä kysyä neuvoja. Eikö ole parempi, että kysyn neuvoja mitä voisi tehdä, jos ei itse oikein keksi, miten tilanne helpottuisi??



ap

pois jaloista,pidä se siellä 8-17 niinku muutki kotiäidit.nimim.surullista mutta niin totta olen itse pkssa töissä.

Voi perkele, ei mikään ihme että olet ihan kuitti, jos pyörität koko helvetin showta yksin. Onko miehesi ihan urpo, kun ei omin silmin ja korvin ole tilanteen tasalla? Nyt lopetat kotihommien pyörittämisen, se on ihan pelkkä ilmoitusasia. Sinä olet ollut raskaana, synnyttänyt, imettänyt ja koitat pitää kaksi YHTEISTÄ lastanne terveinä ja tyytyväisinä. Olisko ihan kohtuullista, että mies ottaisi seuraavaksi puoleksi vuodeksi päävastuun ruuanlaitosta ja pyykeistä?

Yllättävän pitkään jatkuikin keskustelu asialinjalla, aina lopulta pitää jonkun tomppelin tulla viisastelemaan.



Itselläni on nyt jo 6, 9 ja 12 vuotiaat lapset. Muistan tuon vaiheen hyvin vaikka nyt aika on kullannut muistot. Vein aikoinaan isompia päivittäin 2-3 t. seurakunnan järjestämään kerhoon, harmi vain että vastaavaa toimintaa ei kaikista kunnista löydy. Kun esikoinen aloitti eskarin, kiikutin keskimmäisen samaan päiväkotiin puolipäivähoitoon. Ilman näitä apuja en olisi ehkä järjissäni säilynyt.



Toivon sinulle voimia arkeen. Kannattaa puhua asiasta neuvolassa ja selvitellä esim. kerhopaikkoja. Mitaleita ei äitiydestä jaeta joten kannattaa ensisijaisesti miettiä omaa jaksamista. Lasten hyvinvointi on kuitenkin siitä riippuvaista.

joka samassa tilanteessa. Kummasti helpottaa, kun isommat lapset touhuaa keskenään ja itse voi jakaa ajatuksia toisen kanssa. Voitte vaik pari kertaa viikossa järjestää yhteisen kahvi- tai lounashetken, käydä puistossa tai vaunulenkillä tms.



Kysy neuvolasta vinkkiä, terkka voi kysellä ja antaa (tietty luvalla) vaik yhteystiedot jollekin joka samaa asiaa murehtii yksin. Tai laita "etsitään vaunulenkkiseuraa" -lappu neuvolan ilmoitustaululle tai lähimarkettiin (yhteystiedoksi voit laittaa vaikka anonyymin email-osoitteen, jos et halua antaa heti kännykkänumeroasi tms.) Eri vauva- ja perhekeskustelupalstoilla on myös näitä "kaverihakuja". Oletko käynyt MLL:n tai seurakunnan järjestämässä päivätoiminnassa?

Olen kyllä varmaan sen virheen tehnyt, että olen yrittänyt hoitaa kodin yksin. Mies ei tee kotitöitä, joten olen itse päivän aikana tehnyt kaksi lämmintä ruokaa ja pessyt, laitellut pyykkiä ym... Ehkä se helpottaisi, kun jättäisin nuo pois? Pitäisi saada vaan mies auttamaan.

No virheen olet kyllä tehnyt ja virheellistä on edelleen ajatusmaailmasi, missä mies pitäisi saada AUTTAMAAN perheen arjen kanssa. Mielestäni miehen pitäisi OSALLISTUA siihen ihan tasavertaisesti. Sullahan on siellä kolme lasta ja niiden ruuat ja pyykit ja siivoukset hoidettavana.

olet itse stressaantunut kaikista kotitöistä yms. lasten lisäksi !



HELLITÄ! Ja miehen on autettava työpäivän jälkeen ! SUSlla itselläsi on siellä kotona myös täysi työpäivä joten olette aivan tasaveratisia.



Kotityöt minimiin, tärkeimpiä niistä ovat ruoka, ulkoilu, lepo.



Stressaamisen vähentäminen vaikuttaa esikoisen käytöksen lisäksi myönteisesti niihin vauvan rintaraivareihin, ! Vauva vaistoaa jos olet ärtynyt/väsynyt jne ja raivoaa sitten rinnalla.



Nyt opettelet elämään hetkessä, tunti tunnilta, kaikki ylimääräinen homma siihen kun mies tulee kotiin.

täytyy kysyä ensi viikolla neuvolassa terveydenhoitajalta, - kiitos vinkistä! Sen verran tiedän, että hirveän hyvällä mallilla tässä kunnassa ei ole lapsiperhetoiminta, mutta ehkä jotain löytyy.



Mies ajattelee, että koska hän käy töissä, hänen ei tarvitse tehdä kotitöitä. Kun taas minähän olen "koko päivän kotona", niin joudan tekemään ne. Vaikka olen täysin varma, että jos mies olisi täällä hoitamassa lapset ja imetykset, niin ei hän yksin pystyisi hoitamaan kaikkea.



Niinhän se on, että esikoinen on vielä pieni ja kaipaa äitiään, joka usein imettää raivoavaa vauvaa, tekee kotitöitä jne.. ennen oli enemmän yhteistä, rauhallista aikaa :(.



Nyt täytyy todella poistua koneelta, mutta palaan vielä illalla lukemaan ketjua. t. ap

ja neljäs ja viides. ärsyttää ihmiset jotka tulee aina itkemään, kun on vähän rankkaa se lapsiperheen arki.

tuolla vanhemmalla on selvä minä minä minä ja uhmakausi menossa, ei voi mitään.

lähinnä naurattaa, ettei kenelläkään tunnu menevän hyvin nykyaikana, aina valitetaan ja mussutetaan turhasta ja vielä vähemmän turhista asioista. ootte säälittäviä. Enkä tarkoita, että viitta olalle ja pitää leikkiä superäitiä.

katse peiliin ja tutkikaa tuijottaako sieltä vastaan Ms.Asennevamma

kun kerran oot lapset ihan vapaaehtoisesti tehny, ni et saa väsyä? Sanoin neuvolassa, että ei oikeasti uskalla sanoa, että on väsynyt, kun palaute on tyyliä: mitäs oot mukulat tehny, olisit miettiny aikanaan...

Ap, lohduttaudu sillä, että aika aikaa kutakin. Tiedän, että voi olla rankkaa. Meidän 2v10kk teki eilen kaiken, minkä olin kieltäny aina saman tien kun käänsin selkäni. Ja kun on kaksi muutakin hoidettavaa, meinas kyllä ymmärrys ja kärsivällisyys loppua.

Minkä ikäinen vauva? Saako se tarpeeksi maidosta, jos joudut puolen tunnin välein imettää? Meillä tyttö, nyt 7kk, yritin sitä täysimettää, kun väittävät, että maito riittää ku vaan imettää. Imetin just tuollain 20-30min välein 4-5kk ja 5kk neuvolassa selvis tyly totuus, painoa oli tullu 100g... Jos saisit vauvan nukkumaan pikkusen pidempiä unia, voisit keskittyä esikoiseen paremmin ja sitä kautta saisit helpotusta arkeen.

Ite oon huomannu, että kun lapset on kaikkein hankalimpia uhmansa jne kanssa, parhaiten auttaa syli. Ei vauvakaan kuole, jos se huutaa hetken. Ja isompi huomaa, että hänkin voi olla tärkeä, vaikka vauvan tarpeet menee monesti edelle.

Jaksamisia, tiedän, että on laiha lohtu sanoa, että tilanne kyllä menee ohi, kun pitää elää tätä hetkeä. Mutta jospa ottaisit asenteen, että jos ei aina selvitäkään hyvin, ni kuitenkin selvitään. Anteeksi antavaa mieltä itseäsi kohtaan, saat tuntea väsymystä ja ärtymystä, voimattomuuttakin, vaikka ihan ite oot ne lapset "tehny".

kevät terveisin neljän pienen äiti

Meillä siittä kymmenen vuotta. Nyt kesällä tulossa kolmas ja pelottaa jos historia toistaa itseään. Nythän tytöt ovat isoja mutta lapsia vielä. Kaikki odotamme uutta vauvaa innolla.

Jos haluat kirjoitella niin laita osoitetta mihkä voin ottaa yhteytta. En jaksa alkaa purkamaan tänne.

t. selvinnyt ja 2 normaalia-lasta

siinä arjessa. Itsekin jätin välillä vauvan kylmästi huutamaan ja annoin esikoiselle huomiota hetken. En voinut koko ajan sanoa esikoiselle että "odota, kunhan vauva..."



Sydäntä raastoi se pieni 2, 5 v ja vieläkin itkettää kun katson kuopuksen vauva-ajan valokuvia , miten pieni se esikoinen olikaan! Ja miten vaadin liikaa esikoiselta :(



Yritin parhaani mukaan ottaa esikoisen mukaan avuksi vauvanhoitoon. Kehuin kovasti ja aina kun esikoinen ei riehunut yms. kehuin ja kiitin.



Sitten toruin välillä vauvaa leikilläni, jotta esikoinen huomaisi, että vauvakin "tekee väärin" Eli ettei se esikoinen kokenut olevansa koko ajan negatiivisen palautteen saajana vaan myös vauva sai "toruja"



jaksamista ap ! ja yritä nyt saada mies tekemään oma osansa vaikka sen, että hoitaa esikoista enemmän iltaisin.

Neuvon hellittämään ja heittämään yleiset "vaatimukset" romukoppaan: anna lisäruokaa, käytä kertakäyttövaippoja, hanki siivooja, mitä vain mikä helpottaa arkeasi ja antaa sinulle energiaa olla lasten kanssa. Isomman voi ottaa mukaan kotitöihin ja vauvan hoitoon, jotta hän tuntee itsensä tärkeäksi. Lähde esikoisen kanssa heti ulos miehen tultua kotiin, jotta saatte yhteistä aikaa tai käske mies vaikka kävelylle vauvan kanssa. Ulkoile, syö hyvin ja yritä nukkua mahdollisimman paljon. Pidä huolta itsestäsi niin jaksat paremmin. Ja puhu miehellesi ennen kuin romahdat täysin!! Voimia ja kaikkea hyvää sinulle!