Jos oikeudessa vahvistetaan lapsen tapaamiset

Ensin on kerättävä todisteita siitä, että estämistä todella tapahtuu. Yksi tai kaksi kertaa ei riitä, vaan todisteita pitää olla vähintään parin-kolmen kuukauden ajalta ennen kuin kannattaa lähteä ajamaan asiaa. Tätä varten on hyvä pitää kirjaa tapaamisista ja esim. aina käydä hakemassa lasta sovitusti, vaikka häntä ei saisikaan, ja todistaja mukana (mieluummin ei uusi puoliso, lapsen isovanhempi tai muu tuttu aikuinen on uskottavampi).



Asiaa ajamaan ptää hankkia perheasioihin erikoistunut asianajaja, jolla on kokemusta huoltajuus- ja tapaamiskiistoista, mutta sellainen ap:llä ilmeisesti jo onkin, jos tapaamiset on kerran oikeudessa käyty vahvistamassa.



Asianajaja tekee hakemuksen käräjäoikeudelle tapaamisen täytäntöönpanosta. Käräjäoikeus määrää todennäköisesti sovittelijan, joka tapaa molemmat vanhemmat, yrittää saada sovun aikaan ja seuraa, miten tapaamiset sujuvat. Jos muutosta ei tule, seuraa oikeudenkäynti, jossa keskustellaan siitä, pitääkö alkuperäistä sopimusta noudattaa vai ei. Sopimusta ei voi tässä yhteydessä olennaisesti muuttaa. Päätökseksi voi tosiaan tulla, että lähivanhemman on annettava lapsi tapaamiseen sakon uhalla. Myös noudon uhka on mahdollinen, mutta sitä käytetään erittäin harvoin, koska noudot eivät yleensä onnistu ja ovat lapselle traumaattisia.



On kuitenkin turha toivo, että toinenkaan oikeuden päätös tekisi kuuliaista vanhemmasta, joka on päättänyt erottaa lapsen etävanhemmasta. Voihan sitä toivoa, mutta mitään varmuutta sellaisesta ei ole. Elämä ei nimittäin ole oikeudenmukaista.



Suurimmat toiveet kannattaa asettaa siihen, että lähivanhempi jostakin kohtalon oikusta kyllästyy tapaamisten estämiseen ja alkaa suunnata vihaenergiansa jonnekin muualle tai saa muuten muuta tekemistä.

Tuollaisen lähivanhemman kanssa toimiminen on hankalaa, mahdotonta.



Meillä on mukana perheneuvola ja taas on tulossa siellä tapaaminen lähin kanssa mutta tuskin saadaan mitään aikaiseksi.



Asianajaja ehdotti juuri tuomioistuinsovittelua eli kevyempi versio täytäntöönpanosta. Siihen lähdetään ellei tuo perheneuvolatapaaminen johda mihinkään.



Totuus on se, että Suomessa ei lapsen oikeudet kumpaankin vanhempaan toteudu erotilanteessa, jos toinen vanhemmista niin päättää; valtataistelut ovat lapselle ikuisia arpia jättäviä taisteluita.