Lue keskustelun säännöt.
Mun 2v5kk taitaa olla jot'enkin päästä sekaisin? EI VOI
21.04.2011 |
olla normaalia tällainen, vai voiko? Esimerkki tästä aamusta:
herättiin yhtä aikaa. Ajattelin napsauttaa aamu tv:n päälle (yleensä en katso telkkaria aamulla mutta tänään ajattelin tehdä poikkeuksen). Lapsi ryntää heti painelemaan digiboksin nappeja ja alkaa vinkuvalla, kovalla äänellä huutaa että lastenohjelmia. Boksin asetukset menee sekaisin ja lapsi vinkuu "lastenohjelma, lastenohjelma"..
Noh, menen sitten laittamaan aamupalaa. Muutamien minuuttien päästä sanon lapselle, että tule pöytään. Lapsi alkaa huutaa vinkuvalla äänellä "eikä eikä". Aloitan itse syömisen. Lapsi tulee pöydän viereen ja yrittää kaataa kahvimukini. Vien lapsen jäähylle. Jäähyltä palattuaan lapsi huutaa täysillä "MAITOA" ja annan hänelle maitomukin, mutta lapsi kaataa sen pöydälle.
Otan maidon pois ja sanon, että selvä, ei tarvitse tuolla käytöksellä syödä sitten mitään. Lapsi alkaa huutaa/vinkua hirveällä äänellä "aamupalaa aamupalaa aamupalaa", mutta sitten kaikki ehdottamani saa aikaan "ei leipää, ei leipää, ei leipää".
Tätä vinkumista ja huutamista kestää sitten lähes tunnin. Mikään rauhallinen puhe ei auta. Vinkuminen ja huono käytös vaan jatkuu.
En ymmärrä, miten lapsi voi käyttäytyä näin.. meillä on rauhallinen, normaali arki..
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonolla tuurilla tuota voi siis jatkua pitkään.
outoa, että annat lapsen painella digiboxin nappeja tai laitat aamupalaa yksin.
tuttua... meillä on kans 2v 3kk ja ihan sama meininki... pyytää maitoa ja kun annat niin kaataa lattialle ja haluaa taas jotain muuta... kyllä on välillä hermot kireellä ja saa todella tehdä töitä ettei itsekkin räjähdä lopullisesti, välillä saattaa pinna palaa mut ei siinä oikeen mikään auta kuuluu vaan ikään...
Ompa rumasti sanottu omasta lapsesta, jos tuon perusteella sanot, että lapsi on jotenkin päästään vialla. Tuommoistahan se uhmaikäisen kanssa on - mikään ei tahdo kelvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapsi on kaatanut sen maidon lattialle. Meillä lähtee varmasti pois ruokapöydästä jäähypenkille jos noin tapahtuu. Jos lapsi ei tottele tai tekee jotain sopimatonta, sitä komennetaan ja/tai rangaistaan asiasta. Lapsi hakee pienenä rajojaan ja jos niitä ei aseta, hyppii hän silmille lopun ikäänsä.
outoa, että annat lapsen painella digiboxin nappeja tai laitat aamupalaa yksin.
mitä kummaa siinä on että laittaa aamupalan yksin??Minä olen jo 20 v laittanut aamupalan yksin,koska olen äiti,se on mun tehtäväni,katsos!!Kuka sulle sen laittaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja se rajojen asettaminen aloitetaan n. 1,5 vuoden iässä. Jos lapsi on vuoden saanut hölmöillä rauhassa on todella vaikeaa aloittaa nyt.
kun lapsi on kaatanut sen maidon lattialle. Meillä lähtee varmasti pois ruokapöydästä jäähypenkille jos noin tapahtuu. Jos lapsi ei tottele tai tekee jotain sopimatonta, sitä komennetaan ja/tai rangaistaan asiasta. Lapsi hakee pienenä rajojaan ja jos niitä ei aseta, hyppii hän silmille lopun ikäänsä.
uhmiksen kanssa saisi olla koko ajan jäähyllä.
Digiboxin painelusta seuraa, että lastenohjelmia ei ainakaan katsota. Lapsi vaikka talutetaan aamupalalle vastaa vänkäämisestä huolimatta. Tuon ikäisellä lapsella seisoin vieressä ja pidin tarvittaessa mukista kiinni lapsen juodessa. Vähän vaivalloista, mutta mieluummin vahdin kuin pyyhin maitolammikoita.
Mutta samaa mieltä siitä, että jatkuva vinkuminen on todella ärsyttävää ja huono käytös siihen päälle repii hermoja. Rauhallinen puhe saattaa vain yllyttää lasta, parempi olisi olla vain huomioimatta (jos pystyy) ja antaa vinkua ihan itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa pitäisi kommunikoida ja mikä "rankaisu" olisi toimiva huonolle käytökselle?
Miten kommunikoit parivuotiaan kanssa, joka kiukuttelee, ja mikään ei käy? Johon ei myöskään jäähyt oikein tehoa?
Jos olette niin viisaita, niin varmaan osaatte neuvoa toimivat konstit??
ja lueskelkaa joku kiva kirja.
Älä provosoidu digiboksin näpräämisestä, vaan kaappaa lapsi kainaloon. Menette yhdessä keittiöön ja rupattelette jotakin kivaa.
Yrität kaikin tavoin olla provosoitumatta, ja kiinnität lapsen huomion muihin hommiin. Anna maitoa jos haluaa, jos ei halua, älä anna. Lapsi kyllä lopettaa "pompottelunsa" kun huomaa, ettei vanhempi hermostu.
Valtataistelu jäähypenkkeineen on aika typerää. Kyllä ne lapset muutenkin oppii.
T. kolmen aikuisen lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi tullut lastenohjelma kielto koko päiväksi. Aamupalaa ei olisi annettu lainkaan. 2v ei ole tyhmä, sen ikäinen alkaa ymmärtää hyvin syyn ja seurauksen. Mutta kun rangaistuksen antaa sen pitää myös AINA pitää.
kanssa pitäisi kommunikoida ja mikä "rankaisu" olisi toimiva huonolle käytökselle? Miten kommunikoit parivuotiaan kanssa, joka kiukuttelee, ja mikään ei käy? Johon ei myöskään jäähyt oikein tehoa? Jos olette niin viisaita, niin varmaan osaatte neuvoa toimivat konstit??
minä ainakin pistän aina pöydästä kävelemään jos ei ruoka maistu tai alkaa kaatelemaan maidot lattialle... meillä on selvä sääntö että pöydässä syödään ja jos ei ruoka maistu niin seuraavalla kerralla sitten... eikä oo lapsi vielä nälkään kuollu... eikä siinä oikeen mikään auta... meilläkin yritetään tehdä yhdessä kaikkea mutta tuon ikäisen keskittymiskyky on niin olematon että ei se kovin montaa minuuttia jaksa piirrellä tms... ulkoilu on ainut hyvä keino! siellä ei meillä ainakaa ole ongelmia lapsi viihtyy ja on tekemistä sisällä tuntuu että sitä saa keksimällä keksiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota käyttöön tylsääkin tylsemmät rutiinit. Aamulla ylös sängystä, aamupesu, pukeminen, aamupala, ulkovaatteet päälle ja pihalle. Sisälle tultaessa käsipesu, lounas ja päiväunille.
Ei mitään yllättäviä lastenohjelmia väliin, vaan jokaikinen aamu sama kuvio. Aamupalan jälkeen voi hetken leikkiä tai 'auttaa' sinua, kun siistit keittiön ja petaat sängyt. Jos joku homma ei onnistu, esim. syöminen menee leikkimiseksi, siiryt seuraavaan. Noin pienen saa puettua väkisin, jos siitä tulee kinaa. Lapsen voi antaa valita sinisen ja punaisen paidan välillä, mutta sen enempää ei kannata kysellä. Tiukasti, rauhallisesti ja ystävällisesti pidät rutiineista kiinni. Lapsi oppii, että näin tapahtuu joka päivä, ja turha kiukkuilu loppuu. Ikinä älä anna periksi lapsen huutamiselle ja huonolle käytökselle, vaan vie aloittamasi asia loppuun.
Jos lapsi saa raivareita, esim. meillä poika saattoi huutaa 20 min putkeen, mene toiseen huoneeseen ja anna huutaa yksinään. Itse opin, että siinä vaiheessa mikään rauhoittelu ei mene läpi eikä mikään puhe perille. Mutta sitten, kun lapsi sen itkupotkuraivarin jälkeen on väsynyt ja itsekin hämmentynyt, ota syliin ja rauhoittele. Selitä, mitä tapahtui, ja kerro, että rakastat lasta edelleen. Voit myös puhua siitä, mitkä olisi parempia keinoja mielipahan ilmaisuun.
Onneksi uhmaikä on ohimenevä vaihe, kyllä se siitä ajan myötä tasaantuu. Kärsivällisyyttä!
Meiltä löytyy samanlainen. Ennakointi toimii parhaiten (=telkkari päälle oikealle kanavalle ennen raivaria) ja valitse taistelusi. Annan mennä pikkuasiat läpi sormien, mutta jos kiellän, niin se sitten pitää.
on kuin suoraan meidän arjesta.
Mulla samanikäinen tyttö joka ihan yhtä riiviö. Kiukutteli tässä eilen niin että oikeastaan huusi ja raivosi yhtämenoa 4 tuntia. Kaikki mahdollinen mitä tein oli väärin! Jopa lapsen katsominen sai aikaan raivokohtauksen. Tulos tästä silmittömästä huutomaratoista että lapsen ääni oli yhtä kähinää loppuillasta.
Meillä on ollut perhe-elämä ihan yhtä helvettiä tytön jatkuvan kiukuttelun ja dramaattisten raivokohtausten takia nyt pari kk. Odotan että josko helpottaisi joskus.
mikään ei kelpaa ja mikään ei ole hyvin.