Raivostuvan esiteinin kanssa vaikeaa, neuvoja?
Tyttö kohta 12v on nykyisin ihan mahdoton. Tämä viikonloppu oli taas aivan pohjanoteeraus. Hän huutaa ja raivoaa ja nimittelee meitä vanhempia kauheilla sanoilla. Kiroilee ja heittelee tavaroita. Ei suostu ulkoilemaan tai lähtemään kavereille. Haluaa vain olla huoneessaan puhelimella. Jos sen käyttöaikaa rajoitetaan, alkaa riehuminen ja nimittely.
Mietin olisiko oikein takavarikoida se puhelin, kunnes käytös alkaa parantua?
Kommentit (17)
Ota känny pois. Anna riehua ja nimitellä. Ei se sitä kuitenkaan kauaa jaksa.
Nyt vähän ryhtiä äippä.
Sitten istuu maton reunalla ja heiluttelee jalkojaan :)
Väkisinkin alkaa keksiä jotain muuta tekemistä kuin kännykkä.
Uhkaisin ensin pistää sen puhelimen palasiksi ja kun ei usko niin sen jälkeen toteuttaisin. Tilalle kellopuhelin siksi aikaa kunnes osaa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Uhkaisin ensin pistää sen puhelimen palasiksi ja kun ei usko niin sen jälkeen toteuttaisin. Tilalle kellopuhelin siksi aikaa kunnes osaa käyttäytyä.
Tämä.
Justiinsa oli meillä 7v joka yritti pistää hanttiin ettei hän enää siivoa jälkiään tai leikkejään pois. Rauhallisesti monta kertaa eri tavoin selitin, että miksi pitää itse omat sotkut hoitaa. Ja lopulta uhkasin imuroida palapelin lattialta jos hän ei sitä suostu siivoamaan. Ei uskonut toteutin uhkaukseni. Eipä ole sen jälkeen jättänyt siivoamatta.
Joo, vanha kunnon, jos et siivoa heitän kaikki roskiin, toimii aina. Minä kanssa molempien lasten lelut jätesäkittänyt. Se vaatii sen yhden kerran. Oppivathan olemaan.
Tottakai puhelimen käyttöä rajoitetaan. Mutta, jos ei suostu lähteä ulos tai kaverille, onkohan niiden kaverien kanssa kaikki kunnossa? Onko kiusaamista? Onko kavereita ylipäätään? Onko niiden kanssa kivaa vai epämiellyttävää olla? Itse tykkäsin teininä olla paljon kotona, silloin ei ollut älypuhelimia, mutta luin, katsoin telkkaria ja puuhailin kaikenlaista käymättä välttämättä poissa kotoa koko viikonloppuna. Olisi varmaan tuntunut kamalalta, jos vanhemmat olisi painostaneet ulos. Toivottavasti olette ehdottaneet myös yhteistä (mieleistä) tekemistä siellä ulkona eikä niin, että määräätte lapsen yksinään ulos.
Samalta luokalta tyttöjä kuulostaa olevan siellä puhelimen peleissä mukana, kavereita siis on, mutta kasvotusten ja ulkona kanssakäymistä ei vapaa-ajalla.
Tytön mukaan olen vanha ja tyhmä ja vaikka mikä kun en tajua, että se on nykyaikaa, siis olla koko ajan vain puhelimen välityksellä yhteyksissä.
Isänsä yrittäessä komentaa tyttöä, tyttö huutaa minulle, että miksen eroa isästä koska se on mielisairas ja ruma jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää nyt keskittyä siihen lapseen. Pitää ymmärtää sitä miksi hän käyttäytyy tuolla tavalla. Selvitä missä on se syy. Tunteille ja tunnetiloille ei mahda mitään. Tunne lapsesi ja keskity siihen että yrität parhaasi auttaaksesi häntä eteenpäin.
Bullshit. Tuollaista huonoa käytöstä ei pidä sietää. Käyttäytyy noin tietysti siksi, koska haluaa vain olla puhelimella.
Joku syy tuolle vetäytymiselle, raIvoamiselle ja puhelinriippuvuudelle on ja se ei ole normaali murrosikä. Esim. mulla puhkesi murrosiän alettua pcos (josta kärsii eri tavoin 15% tytöistä ja naisista), riski masennukseen ja ahdistukseen on viisinkertainen ja aiheuttaa ainakin hoitamattomana raivareitakin.
Ehken teidän nyt kannattaa keksiä MUKAVAA YHTEISTÄ tekemistä koko perheelle, niin teillä välit paranee. Meillä ainakin auttoi aikoinaan esiteinin känkkäröintiin se, että annettiin positiivista huomiota ja vietettiin lapsen kanssa aikaa. Jos kommunikaatio on koko ajan vanhemman puoleltakin negatiivista ja keskittyy komentamiseen, niin se vain lisää konflikteja.
Puhelimeen voi laittaa googlen familyn linkin, niin saatte rajoitettua sen käyttöaikaa niin, että puhelimella saa kuitenkin soitettua, jos jokin hätä tulee. Ulos ja kavereiden luokse ei kannata pakottaa, hän keksii kyllä tekemistä kun puhelimen käyttöaikaa vähentään.
Nyt on parempi tehdä teinille selväksi, että kyllä kiukutella saa, jos kiukuttaa, MUTTA; vanhempia totellaan ja missään nimessä ei vanhempia nimitellä! Tuo on erittäin törkeää käytöstä tyttäreltäsi nimitellä toista rumaksi ja mielenvikaiseksi! Se täytyy tehdä selväksi ja tuossa vaiheessa meillä olisi viimeistään puhelin lähtenyt.
Teillä on nyt tyttö täysin niskan päällä ja sanelee komennon talossa ja tuosta ei seuraa mitään hyvää, ellette saa muutosta tuohon. Lasta pitää pystyä kieltämään ja vaatimaan myös tottelevaisuutta ja käytöstapoja. Ja lapselle voi ja pitää myös uskaltaa tuottaa pettymyksiä.
Teette sekä lapselle että muille ihmisille, jotka joutuvat tyttärenne kanssa tekemisiin, karhunpalveluksen sallimalla tuollaisen käytöksen.
Lähetä se eheytysleirille. Kyse voi olla tästä että ei ole normaali.
Vierailija kirjoitti:
Ota känny pois. Anna riehua ja nimitellä. Ei se sitä kuitenkaan kauaa jaksa.
Nyt vähän ryhtiä äippä.
Sitten istuu maton reunalla ja heiluttelee jalkojaan :)
Väkisinkin alkaa keksiä jotain muuta tekemistä kuin kännykkä.
Pelkään että alkaa masturboimaan salaa...
Jos puhelimen käytölle ei aikaisemmin ole ollut sääntöjä niin paha niitä tässä vaiheessa on asettaa. Kasvatustyö tehdään hyvissä ajoin. Ei enää esiteinivaiheessa. Nyt kannattaa kokeilla jotain palkitsemista mielummin. Onko hänellä kavereita?
11-vuotias on vielä tosi pieni. Sellainen tarvitsee tiukkoja rajoja, mutta myös paljon mukavaa yhdessäoloa vanhempien kanssa. Mun samanikäinen on usein viikonloput ihan vain kotona ja meillä on ihanaa. Tottakai konflikteja myös, mutta käydään yhdessä viikonloppuisin ostoksilla, ravintolassa, elokuvissa, pelaamassa tennistä, uimassa, luistelemassa tai mitä nyt milloinkin keksitään. Ei meillä viikonloput toiminnan täyteisiä ole, mutta aina tehdään jotain yhdessäkin ja ihan lasta pakottamatta. Me myös pelataan laitteilla yhdessä ja näytetään toisillemme hauskoja videoita.
Sinun pitää nyt keskittyä siihen lapseen. Pitää ymmärtää sitä miksi hän käyttäytyy tuolla tavalla. Selvitä missä on se syy. Tunteille ja tunnetiloille ei mahda mitään. Tunne lapsesi ja keskity siihen että yrität parhaasi auttaaksesi häntä eteenpäin.