Lue keskustelun säännöt.
Oletko joutunut pienentämään tai vähättelemään itseäsi?
01.11.2024 |
Missä tilanteissa?
Muistan jo lapsena, kun tykkäsin pelata lautapelejä ym. Niissä peleissä, missä hoksaamisella pystyi itse vaikuttamaan, olin aina ylivoimainen. Kaverit oli monet tosi huonoja häviäjiä, joten hävisin tahallani usein, jotta muut halusivat pelata kanssani. Kun kerran jossain tietovisassa vastaisin mitä tiesin, mua syytettiin huijaamisesta. Sittemmin en ole tietovisoihin osallistunut.
Koulussa en panostanut kunnolla kokeisiin, koska luokan äänekkäimmät pojat pilkkasi hikipinkoja. Sain kaseja, vaikka olisin pystynyt kymppeihin. Vasta lukiossa uskalsin panostaa ja kirjoitin 5 ällää.
Pääsin yliopistoon ja valmistuin maisteriksi. Lapsuuden kavereiden piireissä liikkuessa vastaan ammattia kysyttäessä jotain ympäripyöreetä toimistohommista, koska niissä piireissä avoimesti haukutaan akateemisia, jotka luulee olevansa jotain.
Mensan jäsenyyden pidän täysin salassa.
Kommentit (53)
Koko elämäni ajan. Ihmisten kateus on kavala tauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun tulee puhe rahasta tai tuloista, minä vaikenen. Kahvipöydässä muut taivastelee hintojen nousua ja kun rahat ei riitä. Itsellä jää tonni kuussa säästöön ja kuitenki ostan kaiken mitä haluan. Jos ostamastani tavarasta tai vaatteesta kysytään, mitä maksoi, valehtelen että oli tarjouksessa
Joo. Luulen että mua pidetään yleisesti tyhmänä, koska olen hyvin ujo enkä tuo itseäni esille. Mun kai luullaan olevan joku mieheni kotivaimo. Antaa luulla. Olen maisteri ja teen töitä kotoa.
Olen pienentnyt itseäni koska olen saanut huomiota sillä että tiedän ja hoksaan aina kaiken.
Sanotaan että sinä taas hoksasit ja niin tietenkin, sinä tiedät. Ei millään pahalla yleensä, joku tosin on kyllä piikitellytkin asialla.
Nuorena minua hävetti. Yritin olla hiljaa. Aikuistuessa en enää suostu siihen. Kun tiedän ja osaan niin tiedän ja osaan. Piste. En suostu pienentämään enkä vähättelemään itseäni. Itsetunto kasvanut terveisiin mittoihin.
Tekeekö Mensan jäsenyys sinusta mielestäsi jotain isoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-liitossani, olin alistettu ja tein kaikkeni että
kotona olisi vallinnut rauha. 6v erosta ja olen ihan eri ihminen, olen mennyt eteenpäin myös työelämässä, enkä kumartele tai pelkää ketään. Ja tämä ei kuitenkaan tarkoita huonoa käytöstä, vaan sen, että osan pitää nykyään puoleni, jos huomaan että minua yritetään vähätellä tai käyttäydytään muuten huonosti
Kun olin vielä ex avomihen kanssa yhdessä, kuulin juttuja, miten jotkut tuttavat ihmetteli kallista harrastustani. Tai jotkut ihan suoraan sanoivat, että hyvähän sun on tehdä sitä ja tuota kun miehesi on yrittäjä.
En tainnut koskaan kertoa näille, että olen DI ja tienasin paljon enemmän kuin mieheni. Sitten eron jälkeen ihmettelöitä riitti, ku lunastin meidän ison ok-talon itselleni ja mies muutti kaksioon vuokralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko elämäni. Nyt olen kolmekymppinen nainen ja erakoitunut. Olen liian mukava ja älykäs tähän yhteiskuntaan.
Haluaisin löytää eteenpäin meneviä ihmisiä jolla on keskustelukyky.
Joo on tota tapahtunut.. Työpaikan keskusteluissa kun just vaikka joku kehunut maraton juoksulla.. En mä välttämättä viitsi siihen sanoa et harrastan thriathlonia.
Tai työkaveri/ treenikaveri yms alkaa selittämään et osti jotain auton, prätkän, veneen yms niin olen hiljaa mikäli mun vastaava on parempi.
Treeni keskusteluissa taviksiem kanssa olen hiljaa jos ei kysytä. En halua sellaista fiilistä kellekään et pissa olis noussut päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö Mensan jäsenyys sinusta mielestäsi jotain isoa?
Ei, mutta yleinen suhtautumen asiaan on niin negatiivista, että parempi olla kertomatta. Kauneudella on kyllä sopivaa kehuskella, mutta älyllä ei.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun tulee puhe rahasta tai tuloista, minä vaikenen. Kahvipöydässä muut taivastelee hintojen nousua ja kun rahat ei riitä. Itsellä jää tonni kuussa säästöön ja kuitenki ostan kaiken mitä haluan. Jos ostamastani tavarasta tai vaatteesta kysytään, mitä maksoi, valehtelen että oli tarjouksessa
Teen tätä samaa. Oon kaupas töissä, palkka mitä jää käteen on 1500- 1600e Laitan säästöön useita satoja kuukaudessa.
Vuokra 600e, bussilippu, ruoka, sähkö ja puhelinlasku. Siinä on mun kaikki menot. Ihan vaa koska mul on selkeys asioissa niin mulla jää säästöön.
Yks työkaveri järjesti sotaa mua kohtaan kun kuuli tästä. Sitä ärsytti niin paljon kun näytin laskelmat. Hän itekki asuu yksin ja on lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun tulee puhe rahasta tai tuloista, minä vaikenen. Kahvipöydässä muut taivastelee hintojen nousua ja kun rahat ei riitä. Itsellä jää tonni kuussa säästöön ja kuitenki ostan kaiken mitä haluan. Jos ostamastani tavarasta tai vaatteesta kysytään, mitä maksoi, valehtelen että oli tarjouksessa
Teen tätä samaa. Oon kaupas töissä, palkka mitä jää käteen on 1500- 1600e Laitan säästöön useita satoja kuukaudessa.
Vuokra 600e, bussilippu, ruoka, sähkö ja puhelinlasku. Siinä on mun kaikki menot. Ihan vaa koska mul on selkeys asioissa niin mulla jää säästöön.
Yks työkaveri järjesti sotaa mua kohtaan kun kuuli tästä. Sitä ärsytti niin paljon kun näytin laskelmat. Hän itekki asuu yksin ja on lapseton.
"Järjesti sotaa mua kohtaan", missäpäin näin sanotaan?
Vierailija kirjoitti:
Joo on tota tapahtunut.. Työpaikan keskusteluissa kun just vaikka joku kehunut maraton juoksulla.. En mä välttämättä viitsi siihen sanoa et harrastan thriathlonia.
Tai työkaveri/ treenikaveri yms alkaa selittämään et osti jotain auton, prätkän, veneen yms niin olen hiljaa mikäli mun vastaava on parempi.
Treeni keskusteluissa taviksiem kanssa olen hiljaa jos ei kysytä. En halua sellaista fiilistä kellekään et pissa olis noussut päähän.
En mä kyllä sanoisi tuota itsensä pienentämiseksi vaan normaaleiksi sosiaalisiksi taidoiksi! Jos joku on innoissaan esim. uudesta veneestään, niin miksi helvetissä sanoisin että mulla on kyllä parempi kun toinen haluaa jakaa iloaan ja innostustaan muiden kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä.
Exä tiesi kaikesta kaiken ja muita paremmin. Se ns viimeinen puheenvuoro ja näkemys.
Päätetty!
Teki mitä teki itekseen. Muka suhde.
Onnexx on ex.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo on tota tapahtunut.. Työpaikan keskusteluissa kun just vaikka joku kehunut maraton juoksulla.. En mä välttämättä viitsi siihen sanoa et harrastan thriathlonia.
Tai työkaveri/ treenikaveri yms alkaa selittämään et osti jotain auton, prätkän, veneen yms niin olen hiljaa mikäli mun vastaava on parempi.
Treeni keskusteluissa taviksiem kanssa olen hiljaa jos ei kysytä. En halua sellaista fiilistä kellekään et pissa olis noussut päähän.
En mä kyllä sanoisi tuota itsensä pienentämiseksi vaan normaaleiksi sosiaalisiksi taidoiksi! Jos joku on innoissaan esim. uudesta veneestään, niin miksi helvetissä sanoisin että mulla on kyllä parempi kun toinen haluaa jakaa iloaan ja innostustaan muiden kanssa
Tätä joutuu tekemään vähän kaikessa. Miten tän sanoisi kuulostamatta itse keskeiseltä kuspäältä.
Ei ole montaa työkaveria/ kaveria joka olisi tehnyt samoja asioita kuin itse. Kellä olis talous yms samassa kunnossa.. käytännössä mä olen hiljaa ja kyselen kiinnostuneena kun ihmiset puhuu. En tiedä onko tuokaan ihan normaalia. Mut tuntuisi itsestä tosi leijalta jos osallistuisin näihin keskusteluihin ja samalla muiden saavutukset menisi tosi pieniksi.
Vierailija kirjoitti:
Joo on tota tapahtunut.. Työpaikan keskusteluissa kun just vaikka joku kehunut maraton juoksulla.. En mä välttämättä viitsi siihen sanoa et harrastan thriathlonia.
Tai työkaveri/ treenikaveri yms alkaa selittämään et osti jotain auton, prätkän, veneen yms niin olen hiljaa mikäli mun vastaava on parempi.
Treeni keskusteluissa taviksiem kanssa olen hiljaa jos ei kysytä. En halua sellaista fiilistä kellekään et pissa olis noussut päähän.
Ei se ole mielestäni itsensä pienentämistä jos ei kerro että oma auto on parempi kuin työkaverin uusi auto. Se on käytöstapoja. Lapset tekee tuota että mun auto on parempi ku sun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun tulee puhe rahasta tai tuloista, minä vaikenen. Kahvipöydässä muut taivastelee hintojen nousua ja kun rahat ei riitä. Itsellä jää tonni kuussa säästöön ja kuitenki ostan kaiken mitä haluan. Jos ostamastani tavarasta tai vaatteesta kysytään, mitä maksoi, valehtelen että oli tarjouksessa
Teen tätä samaa. Oon kaupas töissä, palkka mitä jää käteen on 1500- 1600e Laitan säästöön useita satoja kuukaudessa.
Vuokra 600e, bussilippu, ruoka, sähkö ja puhelinlasku. Siinä on mun kaikki menot. Ihan vaa koska mul on selkeys asioissa niin mulla jää säästöön.
Yks työkaveri järjesti sotaa mua kohtaan kun kuuli tästä. Sitä ärsytti niin paljon kun näytin laskelmat. Hän itekki asuu yksin ja on lapseton.
Tämä! Ihmisiä kismittää niin paljon kun joku osaa elää järkevästi ja yksinkertsisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo on tota tapahtunut.. Työpaikan keskusteluissa kun just vaikka joku kehunut maraton juoksulla.. En mä välttämättä viitsi siihen sanoa et harrastan thriathlonia.
Tai työkaveri/ treenikaveri yms alkaa selittämään et osti jotain auton, prätkän, veneen yms niin olen hiljaa mikäli mun vastaava on parempi.
Treeni keskusteluissa taviksiem kanssa olen hiljaa jos ei kysytä. En halua sellaista fiilistä kellekään et pissa olis noussut päähän.
Ei se ole mielestäni itsensä pienentämistä jos ei kerro että oma auto on parempi kuin työkaverin uusi auto. Se on käytöstapoja. Lapset tekee tuota että mun auto on parempi ku sun.
Entä jos muut kysyy, mikä auto sulla on. Ja se on joku Lamboghini
Kannattaa huomioida että jotkut ihmiset pitää jonkinlaisena petoksena jos selviää että sulla on se hienompi auto, isompi palkka jne. Erään tuttavaparin kanssa tuli tätä pienentämistä harrastettua, ja he muodostivat itsestään narratiivin ykköshenkilöinä joilla on kaikkea ja vaikka mitä enemmän ja taitavammin kuin muilla. Vuosien saatossa on sitten naama venähtänyt usemman kerran ja suututtu, kun asioita on selvinnyt. Hehän eivät tietenkään itse koskaan kysy mitään, ettei kävisi niin että kuulee mitä ei halua tietää.
Joo olen. En jaksa muistella. Mutta olen aika hyvä vaistoamaan, minkälainen ihminen on kyseessä.