Voiko ihminen vain päättää mistä asioista välittää ja mistä ei ?

Up 

Tarvisin jonkun viisasta näkemystä tähän 

-ap

Ei aina suoraan, mutta voi sitä harjoitella. Tarpeeksi kauan kun harjoittelee niin kyllä se asenne myös lopulta muuttuu

Ihminen päätätä myös sen, että mikä asia häntä vaivaa. Joten miksi se ei toimisi toisinpäin?

No eihän tunteet ole mitään päätöksenvaraisia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

No eihän tunteet ole mitään päätöksenvaraisia asioita. 

Mutta ajatukset luo tunteita, ajatuksiin voi vaikuttaa.  Mutta, ei kai se silti niin mene, että voisi vaan kuvitella ongelmat pois, vai meneekö?

Up

Väsyneenä asiat yleensä korostuvat ja virkeänä voi olla vähän parempi. Riippuu mitä se on ihan.

Ei mielestäni aidosti pysty. Ihminen voi teeskennellä tunteita, myös sitä, ettei ole jostain asiasta loukkaantunut, vaikka oikeasti on. Teeskentely ja asioiden sivuuttaminen voi helpottaa joksikin aikaa, ja mitätön asia voi tuolla tavalla unohtuakin. Mutta jos asia on itselle tärkeä, se pulpahtaa uudelleen esiin jossain vaiheessa ja silloin se on pakko käsitellä, tai se pyörii mielessä ikuisesti.

Huomiotaan voi suunnata johonkin parempaan. Jos vaikka päässä pyörii joku ahdistus vanhasta mokastaan, voi alkaa suunnata ajatusta siihen, miten seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa toimii. Myös tietoinen nykyhetkeen keskittyminen auttaa, eli meditaatio.

Aika epämääräinen aloitus, paha sanoa mitään kovin täsmällistä

Yksi tapa on suhteellistaminen. Kosmisessa mittakaavassa, tai edes sinun oman elämän mittakaavassa joku ikäväkin asia on vain yksi hippunen muiden joukossa. 

Voitko avata vaikkapa henkilökohtaisen kokemuksesi kautta, millaista välittämistä tarkoitat? 

No ehkä olisi tärkeää, että ei murehtisi liikaa asioita joihin ei voi vaikuttaa. Aitoja tunteita ei kannata tukahduttaa, mutta voi päättää olla märehtimättä niitä loputtomiin. 

Esim. ennen vihastuin ihan pikkuasioista ja oli vihan hallinta ongelmia, mutta nykyään olen opetellut tietoisesti mielessäni käymään läpi "nyt olen vihainen tai ärsyyntynyt, mutta päästän tästä tunteesta irti" ja jotenkin se on auttanut. 

En tiedä mistä asiasta puhut, joten sori jos oli ohi aiheen..

Kyllä se osittain on, mutta riippuu varmasti paljon ihmisestä. Mä en esimerkiksi kauheasti seuraa uutisia surullisista asioista. Tiedän, että ihmiset kärsivät ja kuolevat, mutta koska en voi asialle mitään, en seuraa. Se, että olisin tarkasti perillä asiasta ja selvillä ihmisten kärsimyksistä, ei poista kärsimystä. Joten annan olla.