Lue keskustelun säännöt.
Ujous on vaa lisääntynyt iän kanssa :( tää on todellinen ongelma.
31.10.2024 |
Olen sinkku ja reilu 30. Olen täysin normaali töissäkäyvä ihminen. En ole ujo paitsi miesten kanssa. En uskalla puhua heidän kanssa enkä tavata. Mä meen aivan kipsiin jos joku mies edes vilkaise minua päin tai juttelee. Meen aivan paniikkiin ja tulee epämukava olo tai alan nauraa kun idioo tti. Päässä ajatukset menevät tuhatsataa.
Kärsin tästä todella paljon ja 2 kertaa olen sovelluksen kautta mennyt treffeille ja olin ihan hirveetä.
Tuntuu et olen jäänyt 12 vuotiaan tasolla.
Kommentit (35)
Samaistun. Tai ei niinkään ujostuta jos en ole miehestä kiinnostunut, mutta jos olen, menen joko aivan kipsiin tai sitten selitän ilman filtteriä kaikkea mahdollista typerää mitä häpeän jälkeenpäin. Treffeillä en jännitykseltäni uskalla viedä tilanteita eteenpäin joten miehen pitää olla erittäin dominoiva, jopa tietyllä tavalla röyhkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopisko sulle sitten jatkaa sinkkuna? Tai sitten odotat, että kohtaat sen ihmisen, jonka kanssa ei yhtäkkiä jännitäkään.
Introvertismi ei ole ujoutta. Lapsesta asti ottanut kaaliin kun kutsuttiin ujoksi vaikka siitä ei ollut oikeasti kyse.
Vierailija kirjoitti:
Introvertismi ei ole ujoutta. Lapsesta asti ottanut kaaliin kun kutsuttiin ujoksi vaikka siitä ei ollut oikeasti kyse.
Ap kuulostaa ujolta, mutta ujous kohdistuu vain miehiin. Itse olen sekä introvertti että ujo. Kumpikin istuu minussa tiukasti, vaikka olen jo päälle 60.
Olen ap. Miten on miehet suhtautuneet teihin ja oletteko löytäneet kumppania? Mä en tee alotteita, intiimisti olen ujo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vielä lisätä että tuntuu olevan niin et suomalaisten miesten kanssa, nainen joutuu ottaa ohjat käsin.
Mä herkkänä ja ujona naisena tarvitsisin vahvan ja suojelevan miehen.
Deittisovellukset on ujojen ihmisten pelastus. Täytyy vain uskaltaa treffeille ja siellä treffeillä täytyy kerätä kaikki mahdollinen rohkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se nyt yhtään lohduttaa, niin voin kertoa, ettei miehiä haittaa naisen ujous.
Ymmärrän kyllä, että se haittaa ujoa itseään, minäkin olen ja minua harmittaa se ominaisuus itsessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ap. Miten on miehet suhtautuneet teihin ja oletteko löytäneet kumppania? Mä en tee alotteita, intiimisti olen ujo.
En ole löytänyt kumppania, miehet ovat usein aika ujoja joten harvoin kemiat sillä tavalla kohtaavat. Yksi suhteentapainen on ollut, siinä mies oli erittäin rohkea, osasi sivuuttaa ujouteni ja ohjasi juttua määrätietoisesti eteenpäin. Muiden kanssa tapailut ovat jääneet kaveriasteelle. Joskus huomaan että mies saattaisi olla kiinnostunut enemmästäkin mutta on liian hienovarainen ja odottaa että minä teen ensimmäisen liikkeen. Tuollainen lähestymistapa ei vain toimi minun kohdallani.
Vierailija kirjoitti:
Ota brenkkua.
Tämä. Otat vähän viinaa alle ja sitten baariin. Loppu hoituu itsestään ja loppuillasta oletkin jo sillai intiimisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei mitään kokemuksia miehistä tähän ikään (36 v) mennessä ja sama homma, en uskalla/osaa puhua miehille luontevasti. Aina töissä kun yksi tiimiläinen, joka siis mies, puhuu mulle menen aivan tulipunaiseksi. Varmaan luulee että olen ihastunut häneen kun aina punastelen. Naisten kanssa tätä ongelmaa ei yleensä ole.
Minusta ujot aikuiset ovat keskenkasvuisia. Lapset ujostelevat, mutta normaali aikuinen kasvaa tuollaisesta käytöksestä ulos. Kannattaa alkaa kehittää itseään eikä ottaa ujoutta identiteetikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se elämä pahaa yksin ole. Olet jo tuohon ikään päässyt niin nyt alkaa helpottaa. Parisuhdehan ei ole ihmisoikeus. Jotkut joutuu olemaan yksin. Niin on aina ollut. Toiset sopeutuu siihen paremmin.
Eikä yhtään helpota se et jos olen keskustellut mun naisystävien kanssa ja kysellyt heiltä et miten päädyin seurustelusuhteeseen niin tällaisia vastauksia olen saanut. Mä viettelin sen, mä joka päivä takoon sen päähän et rakastan hänet.
Miten on aidossa elämässä nähnyt niin suomalaista miestä saa ihan vain rohkeasti ottamalla. Yks naiskaveri jopa tanssi hänen edessä makkarissa. Mä kuolisin jos tekisin niin.
Jos on ujo hiiri kuten minä niin se ei stimuloi miestä. Minusta puuttuu se viettelyksen taito. Siks jään vaa kaverina miehille.
Jos on vastaan sit toinen ujo ja hiljainen mies niin se menee siihen et hiljaisuus on niin vaivannuttavaa et huh.
Vierailija kirjoitti:
Jos se nyt yhtään lohduttaa, niin voin kertoa, ettei miehiä haittaa naisen ujous.
Ymmärrän kyllä, että se haittaa ujoa itseään, minäkin olen ja minua harmittaa se ominaisuus itsessäni.
Minä voin kokemuksesta kertoa että todellakin haittaa joitakin miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se nyt yhtään lohduttaa, niin voin kertoa, ettei miehiä haittaa naisen ujous.
Ymmärrän kyllä, että se haittaa ujoa itseään, minäkin olen ja minua harmittaa se ominaisuus itsessäni.
Minä voin kokemuksesta kertoa että todellakin haittaa joitakin miehiä.
Ai? Onhan sitä tietysti kaikenlaisia miehiä. Voisitko kertoa esimerkin tai pari tällaisista tapauksista?
Täällä toinen samanlainen hei :) Pahinta ikinä on se jos joutuu puhumaan ihastusmiehen kanssa, meen joko lukkoon tai jos pakotan itteni puhumaan niin rupeen punastelemaan ja sönkötän sekavia.
Nykyään otan tän enemmän huumorilla ja oon todennu, että on parempi olla oma nolo itsensä. Koska mä oon tällainen ihminen ja haluan, että mun läheiset pitää musta tällaisena kun ei tää lopulta vahingoita ketään. Ja sit jos joku ihastuu ja haluaa olla mun kanssa siitä huolimatta, että olen ujo ja lapsenmielinen olento niin win-win :D
Heikko en ole; mä olen se joka seisoo ihmisten rinnalla kun kamalia sattuu, se joka puuttuu kiusaamiseen, se joka sanoo jos näkee huonoa käytöstä. Mutta en ymmärrä mistä tuo normaalitilanteiden helvetillinen ujous kumpuaa.