Mun mies ei tahdo mun menevän töihin kodin ulkopuolelle.
Tämä tuli ihan yllätyksenä lasten syntymän jälkeen, ennen lapsia käytiin molemmat töissä mutta kolmannen lapsen ja 6 vuoden kotiäitiyden jälkeen työkuvioita miettiessäni mies pyysi että jäisin kotiin, minä taas olin kipuillut töihin lähdön kanssa. Mies sitten teki pari vuotta kahta työtäkin tämän mahdollistamiseksi, nykyään vain yhtä kun sai paremman aseman töissä, mies arvostaa sitä että koti on hoidettu ja lapsilla äiti vastassa koulupäivän jälkeen. Arvatkaa vaan kuinka paljon olen saanut ihan läheisiltäkin kuraa niskaan meidän ratkaisusta. En keplottele mitään tukia itselleni ja eläkeasiat on kunnossa, parisuhdekin täysin tasa-arvoinen ratkaisusta huolimatta. Jännä että se silti nostaa karvat pystyyn ihmisillä. Tuli vaan mieleen tuosta ihanaa saan lopettaa työt aloituksesta.
Kommentit (10)
Tai edes korkeasti koulutettu kuten kotirouvat usein mainostavat olevansa. Tavallinen pulliainen. Ap
Ekassa viestissä kerroin kipuilleeni töihin lähdön takia ja tarkoitin sillä sitä etten olisi halunnut töihin mennä.
että sinä olet kotona. Minusta vaan ei olisi miehen rahoilla elämiseen.
jättäytyä miehensä armoille! Oletko aivan tynnyrissä kasvanut?
niin miten se on miehen armoilla elämistä? Kyllähän koko perhe hyötyy jos toinen on kotona koko ajan, "palkanmaksaja" ap:lle on vain mies eikä kukaan ulkopuolinen. Ei tuollainen ratkaisu kaikille sovi, itse esim. en jaksaisi kotia pitää kunnossa vaikka olisin kotona (pitäisin sitä ikävänä velvollisuutena, mutta täältä palstalta olen oppinut että jotkut oikeasti pitävät kotitöistä).
1. Lapset kasvaa eikä tarvitse jatkuvaa äidin hellää hoivaa. AP:llä ei riitä mielekästä tekemistä ja elämä kapeutuu kodin pikku yksityiskohtien puleeraamiseen ja aikuistuvissa lapsissa roikkumiseen. Pitkä kotonaolo on tuhonnut AP:n mahdollisuuden saada työtä kodin ulkopuolelta.
2. Mies vaihtaa nuorempaan. AP:n talous romahtaa, mutta pitkä kotonaolojakso estää saamasta järkevää/hyvin palkattua työtä. AP katkeroituu paskaduunissa.
Ap viettää hyviä vuosia perheenäitinä ja vaimona ja palaa työelämään kun lapset ovat isoja. Duunaritason koulutuksella ei varmaan tule jäämään työttömäksi ihan heti :)
Mies löytää uuden naisen, olet 40v työelämästä täysin syrjäytynyt, hyvällä tuurilla ja varsin epätodennäköisesti saat mieheltä puoli vuotta elatusta ja sitten olet omillasi.
Minulle kävi lähes noin, vaikka olin ollut työelämässä, kiertänyt miehen työnperässä maailmalla, huonopalkkaisissa ja koulutustani vastaamattomissa töissä. Tavallaan jäin täysin tyhjän päälle, oli pakko kouluttautua uudelleen ja kerätä elämän rippeet yli nelikymppisenä, onneksi oli turvaverkkoja ja ystäviä.
Ap viettää hyviä vuosia perheenäitinä ja vaimona ja palaa työelämään kun lapset ovat isoja. Duunaritason koulutuksella ei varmaan tule jäämään työttömäksi ihan heti :)
asiansa osaavan ja ajan tasalla olevan työntekijän
vai 18v kotiäitinä olleen, joka on ollut viimeksi töissä 2000-luvun alkupuolella?
Hmm..
Mitä tasa-arvoista tuossa on?