Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllä katkera jotenkin: onko ihan oikein?
30.10.2024 |
Menin naimisiin miehen kanssa, jolla jo seurusteluaikoina alkoholi oli tärkeää. Ja vaikka meille lapsiakin tuli, niin avioliitossa oli meillä myös kolmas osapuoli: alkoholi. Se meni kaiken edelle, mitkään lupaukset tai sopimukset minulle tai lapsille ei pitäneet kun alkoholi määräsi että mitä meillä tehdään. Eli vapaat ja lomat oltiin kännissä.
Vuosia roikuin mukana, uhkasin, saarnasin, kannoin buranaa ja treoa apteekista. Hoidin huushollin, lapset ja yritin kannatella talouttamme vedenpinnan yläpuolella - nippa nappa-
Toistakymmentä vuotta kestäneen riitelyn jälkeen luovutin ja jätin herran sitä jumalaansa palvomaan, joka niin tärkeä oli.
Nyt on vuosia mennyt ja mies onkin raitistunut. Minnesotahoidot käyty läpi, kaikki lasten kanssa puhuttu, täydellisesti viinankirous mielestä siivottu. Hän raitis, hoikka, hyvässä kunnossa.
Perusti yrityksen joka menestyy hyvin ja mikäs sitä on pyörittäessä kun ei tarvi herätä muisti pois krapulassa autotallista omasta autosta, jota ei muista edes ajaneensa talliin ed. yönä. Joo.
Että nyt kun se on menossa uusiin naimisiin, freesin näköisenä uuden vaimonsa kanssa, niin tulee mieleen kyllä monenlaista.
Että oliko tosissaan tarkoitus ja oikeudenmukaista, että minulta meni toistakymmentä vuotta pelkästään jatkuvassa stressitilassa, sekä välillä enemmän tai sitten vähän vähemmän epätoivoisena. Tai ihan raivotilassa.
Ja että siitä palkaksi jäi pieni talous ja lasten toimittaminen maailmalle. Eikä senkään jälkeen talouteni kukoista, matalapalkkaisella alalla kun olen.
Lisäksi alan vanheta ja kropassa on kremppaa ja vaivaa.
Että eikö tosiaan mulle kuuluisi jokin kiitos tai kipuraha siitä, mitä kivirekeä minä vedin perässäni?
Eihän mulle mitään virallisesti kuulu, enkä mä mitään saa.
Mutta kyllä tulee mieleen, pakko myöntää. Olen kateellinen ja sitten katkera. (En katkera koko elämästäni, mutta tästä osasta kyllä.)
Kommentit (8)
Näinhän se menee.
Tämän takia mieslapsien kanssa ei muuteta yhteen. Sä onnistuit korjaamaan ton ukon rakkaudella ja rankuilla, ja mitä itse sait? Rakastavan vanhemman palkinnon eli nyt mieslapsen siivet kantavat ja hän on vapaa tavoittelemaan omia unelmiaan. Sun olisi tarkoitus nauttia mieslapsesi onnesta kuin äidin konsanaan, sähän sen pelastit ja sitä rakastit.
Saa ja pitää olla katkera, muuten oot vaarassa lähteä samaan limboon uudelleen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen on vaikea myöntää että ero on ollut virhe. Mullakin ero oli virhe
Hei Ap!
Luin tekstisi ja ymmärrän, että monella on tämmmöinen tarina ja kohtalo. Ihan kamalaa, kylläkin! Tuo ensimmäinen kommentti kuitenkin kertoo paljon, ehkä kaiken. Silti haluaisin kuulla minkälainen lovestoori teillä on ollut, joka on päättynyt tämmöiseen mahtavaan avioliittoon ja lapsiin.
Eräästä seksipalstan jutusta luin kun joku mies teki aivan järkyttävän vuodatuksen sanoi, että on koko elämänsä nainut väärää pillua ja kaivannut jotain entistä. Olin todella hirveän järkyttynyt! Kuulosti aivan kamalalta, mutta ymmärsin tuosta hänen hirveän tilanteensa ja tuskansa. Tämmöstä tilannetta ei voi sallia kenellekään miehelle!
Kirjoitin pitkän tekstin aloituksesi johdosta, mutta jäi jumiin eikä siis mennyt tähän julkaisuksi. Ikävää. Olisin mielelläni vuodattanut mielipiteitäni ja kokemustani jos jotakin sattuisi kiinnostamaan ja jaksaisi lukea.
Ymmärrän, että sinusta tuntuu, että sait vähemmän kuin mitä annoit. Jälkiviisaana sanoisin, että sinun olisi pitänyt laittaa elämäsi kuntoon ja mies pellolle aiemmin.
Eron jälkeen puolisolla on oma elämä. On absurdia ajatella, että ihminen ei jatkaisi eron jälkeen eteenpäin, löydä uutta parisuhdetta, tee lapsia, tee niitä asioita, joita ei edellisessä suhteessa tehnyt. Sinun on tärkeää jatkaa omaa elämääsi ja tehdä siitä omanlaisesi.
Varmasti tuollaisesta on katkerat fiilikset. Olen pahoillani puolestasi mitä olet kokenut.
Neuvon kuitenkin sinua jatkamaan elämääsi nyt eteenpäin ilman menneisyyden muistelemista, joka tekee sinusta surullisen ja katkeran, ihan itsesi hyvinvoinnin vuoksi.Itsesääli estää tehokkaasti onnellisuuden.
Tee elämästäsi niin hyvä itsellesi kuin voit .Keskity vain itsesi hemmotteluun.Sinä jos kuka olet sen ansainnut.
Jos pystyt yritä kääntää miehesi tämänhetkinen hyvinvointi myötätunnon avulla myös sinunkin iloksesi.Hänellä meni monta vuotta hukkaan elämästään juopotteluun ,kuten sinulla hänen hoivaamiseen.Jos et tähän pysty, unohda koko ukko.
Ota hänestä mallia ja nosta itsesi kukoistukseesi.Tee kaikkesi onnesi eteen.Mene iloa kohti, jätä rankka menneisyys taaksesi, jonne se kuuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin pitää päästä eteenpäin. Ymmärrän kyllä tunteesi, varsinkin kun itsekin muistan hyvin kaiken sen säätämisen ja stressaamisen muun tavallisen arkielämän pyörittämisen lisäksi. Arg, ihan tulee hiki kun muistelen niitä aikoja.
Tuossa melkein toivoisi, että mies retkahtaisi uudelleen.
🇺🇦🇮🇱
Sinä vedit sitä kivirekeä perässäsi 100% vapaaehtoisesti, omasta tahdostasi. Teit oman valintasi ja elit sen mukaan. Et sinä siitä kirkkaampaa kruunua saa. Eri asia jos olisit hoitanut koko perhe-elämän yksin kunnialla pakotettuna.