Kauhein kampaajakokemuksesi?

Montakin tulee mieleen...



Kerran olin (oman kampaajani sairastumisen vuoksi) asiakkaana vastavalmistuneella kampaajatyttösellä , joka oli tietävinään kaikesta kaiken ja osaavansa kaiken sata kertaa paremmin kuin muut alalla olleet yhteensä. Epävarmahan hän ilmeisesti oli ja yritti kompensoida tätä ylimielisyydellä ja töykeydellä, sillä hetkellä tätä vain oli vaikea ymmärtää.



Menin ottamaan raitoja, värjäyttämään tyveä ja leikkauttamaan muotoa jo ylikasvaneeseen kuontalooni. Tyttö vaikutti vaikealta jo alkuvaiheessa ja kovaan ääneen arvosteli edellisen kampaajani (joka sattui muuten olemaan hänen pomonsa) tekosia: nosteli pituuksia ja päivitteli, miten edellinen kampaaja oli raitoja tehnyt. Selvästi myös muut liikkeen kampaajat tunsivat myötähäpeää tytön puheiden ja tekojen vuoksi, ja lienee ilmeistä, että myös itse nolostuin ja aloin pohtia olivatko hiukseni todella niin totaalisen pilatut kuin tyttö antoi ymmärtää. Toki hän haukkui (kuten kampaamokoulussa ilmeisesti opetetaan?!) kaikki muut kuin oman liikkeensä myymät kampaamotuotteet ja perusteli miksi ainoastaan heidän edustamansa merkin tuotteet sopivat käyttöön. Tunnelma koko "hoidon" aikana oli erittäin negatiivinen ja vaivautunut, tunsin jo lievien paniikkihäiriöoireidenkin hiipivän kehooni. Lopputulos hiuksissa oli korkeintaan keskinkertainen.



En enää koskaan käynyt tuolla kampaajalla ja vaihdoin samalla myös kampaamoliikettä. Onneksi sitä voi valita millaisia palveluita käyttää. Tällä elämänkokemuksella tekisin moisesta käytöksestä valituksen, mutta sillä hetkellä tahdoin vain nopeasti pois.

menis kaverini äidin juuri perustamaan liikkeeseen ottamaan permanenttia ja tietenkin oli tarkoitus leikata. Hiukseni olivat silloin puoleen selkään ja sanoin mielestäni ihan selvästi että samaan malliin ja vähän pois. No kampaaja leikkasi hiukset tasaisesti ja loppujenlopuksi permiksen jälkeen hiukset olivat hartioille. Eli kampaaja oli varmaan 20cm leikannut hiuksiani ja permis vielä nosti hiusta. En tietenkään niin nuorena osannut siihen mitään sanoa. Vasta kotona tuli itku. Sen jälkeen olen ollut tarkkana siitä että kampaaja ymmärtää varmasti mitä haluan. Ja tuolla kampaamossa käynnit loppuivat kyllä siihen.

kerran uuteen kampaamoon mukanani lehdestä leikattu kuva siitä, millaiseksi hiukseni tahtoisin leikkauttaa ja värjäyttää. Kampaaja (joka oli mies) tuntui ymmärtävän sanomani ja katseli operaation aikana leikkaamaani kuvaa säännöllisin väliajoin. Aikaa ja väriaineita kului, sakset suihkivat. Lopputulos olikin sitten todella kaukana kuvassa olevasta. Hiukset oli kynitty paljon lyhyemmiksi ja väri oli lähes musta, siis aivan eri värinen kuin kuvassa. Karu totuus paljastui minulle lopullisesti vasta kotona, kun pääsin tarkemmin katsomaan hiuksiani. Kaunis, kiiltävä tukkani oli muuttunut lähes korpinmustaksi sekasikiöksi. Rankan työviikon väsyttämänä itkin hiusteni aiheuttamaa pettymystä varmaan kaksi tuntia putkeen, yritin shampoopesten hangata väriä vaaleammaksi... Lopulta huonosti nukutun yön jälkeen pystyin kokoamaan itseni ja totesin hiusten kyllä kasvavan takaisin jossain vaiheessa. Ja kasvoivathan ne, lopulta.

Minulla oli valmiina mielessä malli, jonka olisin halunnut itselleni leikattavan ja äiti sanoi, että se sopii. Äiti kuiskasikin kampaajalle, minkälaisen mallin mukaan hänen tulee hiukseni leikata ja kampaaja teki työtä käskettyä. Kampaaja leikkasi hiukseni todella lyhyiksi. Lähdin kampaajalta itkien, enkä ole vieläkään tuota unohtanut.