Vauvan kääntäminen ???

Mielenkiinnolla tätä vistiketjua luen. Kyllä päätökset lapsen kääntämisyrityksestä/perätilasynnytyksistä yms. kannattaa tehdä lääkärin ja kätilöiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Eikä niinkään täällä olevien mielipiteiden pohjalta. Kyllä ne sairaalassa ovat ammattilaisia, joiden kokemusta kannattaa kuunnella. Pelon ja kauhun lietsojia löytyy aina ja jos ei ole jostain asiasta omakohtaista kokemusta, niin tutuntutuntuttu on ainakin jotain mieltä=) Häntä pystyy naiset ja tehkää juuri niin kuin itsestä tuntuu oikealta ja hyvältä.

Lapsi on sinne itsensä laittanut omaan asentoonsa. Jos käännetään, se kääntyy takasin. Kääntäminen on hirveetä väkivaltaa, olen kokenut sen. En enää ikinä suostuisi jos tietäisin kuinka sattui ja mustelmat tuli, lopuksi lapsi sitte kääntyi takasi ja sain sektion.

heistä kukaan ei antaisi itselleen tehdä käännösyritystä riskien vuoksi!

vyöhyketerapiaa tai erilaisia asentoja, jotka antavat vauvalle tilaa kääntyä. Ohejita löytyy netistä.



Tuo vyöhyketerapian apu perustuu siihen, että jos vauvan perätila johtuu kohtua ympäröivien lihasten krampeista, niin ne rentoutetaan, ja vauva saa tilaa kääntyä.



Ja jos vauva ei käänny, sillä on yleensä hyvä syy olla siinä perätilassa, esim liian lyhyt napanuora tms.



itse en suostuisi ulkokäännökseen. ENkä perätilasynnytykseen.

niin se lapsi ei kasvaisi niin isoksi!!!



Ja syntymän jälkeenkin vauvan sokerit ehkä pitäisivät eikä vauva joutuisi lastenosastolle.



Minä antaisin ehdottomasti kokeilla käännöstä. Ultrallahan siinä koko ajan seurataan sikiön sykettä ja sydänäänikäyrää otetaan käännöksen jälkeen. Eikä ketään väkisin pystytä kääntämään. Vauva kääntyy jos on kääntyäkseen.

Lapsen perätila huomattiin raskausviikolla 35. Kääntämisyritys seuraavalla viikolla. Ei onnistunut, mutta ei tuntunut mitenkään erityisen epämiellyttävältä. Mulla istukka edessä ylhäällä. TAYS:in äitipolilla lääkäri sanoi, että hän ei muista, koska viimeksi kääntämisyrityksestä tullut ko. sairaalassa ongelmia.

Lapsen perätila huomattiin raskausviikolla 35. Kääntämisyritys seuraavalla viikolla. Ei onnistunut, mutta ei tuntunut mitenkään erityisen epämiellyttävältä. Mulla istukka edessä ylhäällä. TAYS:in äitipolilla lääkäri sanoi, että hän ei muista, koska viimeksi kääntämisyrityksestä tullut ko. sairaalassa ongelmia.

Ja miksi lääkärit haluaisivat valehdella tai tehdä vaarallisia toimenpiteitä???

itse en tosiaan halunnut käännöstä, vko 36 ultrasivat ja poika täydellisessä perätilassa. en lähtenyt kääntöön, kuulemma oli hiukan niukasti lapsivettä. myöskään perätilasynnytykseen en missään nimessä lähtenyt, joten upea poikani syntyi suunnitellulla sektiolla vko 38+2. en ole katunut hetkeäkään päätöksiäni, reipas kuusivikkoinen poika yt sylissä :)

mutta parilla läheisellä ystävälläni on käännöstä YRITETTY ja sanoivat, että koskaan eivät siihen enään suostu. ja sikäli näissä tapauksissa kääntö oli turha, koska molemmat kääntyivät takaisin ja sektiolla vauvat maailmaan saapuivat. Joten tällä kuulopuheella olen myös itse päättänyt, että jos joskus tuohon tilanteeseen joudun, en anna kääntää enkä myöskään synnytä perätilassa.

ulkokäännöstä yritettiin rv 37+2. Ei onnistunut, enkä menisi siihen enää uudelleen samassa tilanteessa. Toimenpide oli muuten ihan ok, mutta musta tuntui, että vauva jä kiinni johonkin kylkilluuhun (?) kun se oli saatu kääntymään poikittain. Mulla oli siinä kohtaa kipuja vielä pari päivää toimenpiteen jälkeen ja mietin, että sattuikohan vauvaakin..



Poika syntyi sitten sektiolla rv 39+2 ja tämä toimenpide oli oikein mukava kokemus, vaikka ensisijaisesti olisin alakautta halunnutkin synnyttää :)

Olin jo alunperin päättänyt, etten halua ulkokäännöstä, mutta puhuivat Naikkarilla ympäri.



Toimenpide sattui ja tuntui jotenkin luonnottomalta ja väärältä. Olen lukenut, että vain 50% käännöksistä onnistuu ja niistäkin toinen puolet kääntyy uudestaan huonoon asentoon ennen synnytystä - eli 25% on lopullinen onnistumisprosentti...



Ihana lapseni syntyi sektiolla (muistaakseni) rv. 39+1 ja kaikki meni hyvin - ei harmita todellakaan ollenkaan, etten "päässyt" kokemaan alatiesynnytystä!

Minun lapseni meinasi kuolla!



Oli tosi lyhyt napanuora, joka käännöksessä kiristyi kohtalokkaasti, lapselle tuli hapenpuutetta ja sydänäänet romahtivat -> kiireellä hätäsektioon. Vauvaa elvytettiin, ja selvisi hän, mutta on nykyään erityislapsi. Ehkä syntymällä on osuutta asiaan...



Olen sitä mieltä, että jokin syy vauvalla on siihen, miksi on perätilassa eikä normaalisti päin. Omalla lapsellani se syy oli lyhyt napanuora. Eikä sitä näe millään ultralla tms.



En siis suosittele!