Lue keskustelun säännöt.
En kestä katsoa lapsen jääkiekkopelejä..
27.10.2024 |
Antakaa muut vinkkejä. Lapsi 10vee ja pelaa toista kautta hyvässä seurassa jääkiekkoa. On niin paljon parhaita perässä, että ei tuota kestä katsoa. Mikä avuksi? On pelissä kyllä mukana, mutta ei mene täysillä riistämään kiekkoa, ei hallitse kiekon kuljetusta, menettää kiekon nopeasti jos sen sattuu saamaan. Maalipaikkoja ei ole ja kerran kun oli niin ei saanut lauottua.
Pahin kaikista on se, että näyttää ettei yritä täysillä. Tai sitten jää vaan niin jalkoihin kun näkee kuinka nopeet luistelijat vaan nappaa kiekon ja lähtee hyökkäykseen. Ei kuitenkaan oikein puolustakaan kunnolla. Eli pyörii mukana ja on itsekin nyt huomannut ettei pääse kunnolla peliin mukaan.
On myös epävarma, arka ja jotenkin reppana. Voiko tästä edes saada muita kiinni koskaan? En halua äitinä kuin kannustaa, mutta en myöskään kestä enää katsoa tätä. Muutkin vanhemmat näkee niin selkeästi kuka on ryhmän heikko lenkki ja en saa iloa lainkaan tästä jääkiekkotouhusta kun tää on tällasta räpiköimistä.
Pliis kertokaa voiko tästä vielä iloa joskus olla tai edes satunnaisia onnistumisia?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa jutella lapsen kanssa, että haluaako vielä jatkaa jääkiekkoa seurassa, vai tykkäisikö mielummin vaan pelailla jääkiekkoa kavereiden tai vanhempien kanssa jossain paikallisella kentällä omalla tahdilla.
Ymmärrän kyllä että vanhempana sivusta seuraaminen surettaa, jos huomaa että toinen vaikuttaa olevan ihan orpona siellä joukossa.
Se on vaan harrastus, ei tuosta lapsesta tuu lajissa menestynyttä se nyt on tieto, koska intohimo ja rohkeus puuttuu. Anna harrastaa ja sano että se riittää kun lajin parissa saa ystäviä ja liikuntaa ja kuluttaa aikaa järkevään tekemiseen.
Anna sen lapsen jatkaa niin kauan kun itse haluaa ja poistu vaikka itse paikalta välillä jos katsominen tekee noin pahaa. Tuskimpa mihkään huippujoukkueisiin tulee enää isompana valituksi, ei siihen tarvita äitiä kertomaan, että ei ole lahjakkuutta. Kaikkien pitäisi saada harrastaa haluamaansa liikuntaa omalla tasollaan.
Pelasin lapsena jääkiekkoa. Olin aika huono enkä sosiaalisestikaan loistanut. Olen aikuisena pelannut pipolätkää, olen edelleen huono ja sosiaalisestikaan en paras, mutta varmaan parempi kuin olisin ilman joukkuelajitaustaa.
Itselläni on siis ihan kivaa ja pysyy kunto yllä. Vanhemmillani varmaan ei ollut kivaa, mutta jos pitivät reppanana, eivät onneksi sanoneet minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaako siis itse pelata?
On sen pakko, koska se haluaa aina pelien ja treenien jälkeen katsella pelikavereiden pyllyjä ja pippeleitä.
Tytöt ovat sille yäk...
No tässä on kyllä poika selkeästi fiksumpi tyyppi kuin äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun pojalla aivan sama juttu, lajina vaan jalkapallo. Fyysiset ominaisuudet kutakuinkin kunnossa, mutta ei oikein tunnu pärjäävän. Jotenkin ponnetonta se pelaaminen. Ei myöskään mene täysillä tilanteisiin. On ehkä vähän arka, eikä taida juurikaan olla voitontahtoa.
Haluaa kuitenkin harrastaa, joten roikkukoot mukana, vailla selvästi intohimo lajiin puuttuu.
Ja juu, sama juttu; touhua on aivan kamalaa katsoa kentän laidalta. Tässä taitaa olla äidillä kasvun paikka...
Vierailija kirjoitti:
Haluaako siis itse pelata?
Haluaa ja nyt on paha mielikin ollu kun ei onnistu. Alkaa varmaan huomaamaan ettei ole kovin hyvä. Intoa sitä vastoin olisi. Tosi surkea tilanne!
Up