Lue keskustelun säännöt.
Yksinolo kotona & kyläilyt yms.
24.10.2024 |
En tiedä olenko ainoa ihminen maailmassa, mutta vituttaa aivan saatanasti se etten saa koskaan olla kotona yksin. Ja olenko ainoa joka ei saa olla. Puoliso ei käy missään koskaan. Tekee työnsä 100% kotona, ei käy kavereilla (ei ole) tai sukulaisilla (on kyllä), eikä harrasta kodin ulkopuolella mitään. Ei halua reissata, millään kokoonpanolla. Asumme hänen kotikaupungissaan ja minun suku ja parhaat ystävät ovat kaukana. Käytän lapsia säännöllisesti oman puolen sukulaisissa ja reissuilla ja tapahtumissa. Puoliso saa olla yksin kotona n. 2-5 viikkoa joka vuosi, sekä useita tunteja päivässä, kun lapset on koulussa ja kavereilla ja minä töissä. Plus illat, jolloin meillä muilla on menoja.
Viimeksi olen ollut kotona yksin noin 2kk sitten, kun se kävi vanhempiensa luona ja otti lapset mukaan. Kyläily kesti tunnin ja vartin. Muualla kuin vanhemmillaan se on käynyt lasten kanssa viimeksi 1,5v sitten, uimarannalla tunnin reissun. Sekin vain, koska mulla oli töitä enkä päässyt ja lapset niin halusi. Kauhea marina ja marttyrointi asiasta, ihan niinku olisi jonku ristiretken joutunut käymään.
Jos mulle tulee joku kaveri käymään, niin se ei voi edes tulla moikkaamaan kunnolla ja vaihtamaan muutamaa sanaa. Saati että istuisi vaikka kahville muiden kanssa. Tervehtii kyllä, mutta kyräilee sitten jossain eri huoneissa ja puhisee ohimennessään ja melko selvästi näyttää tyytymättömyytensä, että joku on tuppautunut meille. En edes halua kutsua meille ketään enää.
Mulla oli just synttärit ja toivoin että olisin saanut pitää illanistujaiset kavereille, mutta jäi pitämättä, kun perhe ei voi minnekään suoriutua siksi aikaa:( Ei ollut tarkoitus kännätä ja riehua, mutta jotain alkoa olisi kuitenkin lipitetty, niin en halua sellaista lasten läsnäollessa. Tai että ne marisee jaloissa nukkumaanmenoaikaan, enkä saa keskityttyä kavereihin ja niiden kanssa yhdessäoloon.
Olen ihan valmis eroon tämän vuoksi. Ei vain yksin kotonaolon vuoksi, vaan myös siksi, että lapset saa ihan kummallisen mielikuvan mitä ihmisten välinen kanssakäyminen ja sosiaaliset suhteet ovat. Ja kyllä: ite valitsin että teen lapsia ja tuollaisen mölön kanssa, mutta ei ollut tämä nähtävissä etukäteen. Mitä te tekisitte mun tilalla?
Kommentit (22)
Puhuisin, en syyllistäisi vaan kertoisin mikä on ongelma ja perustelisin miksi.
Tämä on todella hankala tilanne, koska koti on molempien koti joten et voi puolisoa sieltä häätää poiskaan. Juuri juttelin yhden kaverin kanssa, joka puolitosissaan sanoi haluavansa erota, että saisi vuoroviikot olla ihan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kaksi noin eritahtista on avioon päätynyt ja mukuloita laittanut maailmaan?
Vierailija kirjoitti:
Miten kaksi noin eritahtista on avioon päätynyt ja mukuloita laittanut maailmaan?
Jaa, olikin, ettet osannut lukea miestä. Eihän tuossa muuta ole kuin keskustelu päälle, kerrot minkä pitää muuttua tai otat eron. Tai vuokraa välillä mökki/yksiö tms. Ja kutsu kaverit sinne, sunhan on helppo lähteä kun mies on kotona lasten kanssa.
On puhuttu ja keskusteltu, kohta 15v mutta eipä tää tästä ole edennyt. Pahemmaksi vaan menee vuosi vuodelta. Suhteen alkuaikoina sillä vielä oli jotain menojakin joskus, mutta kaikki on jäänyt. Samalla on mennyt mun sosiaalinen elämä viemäristä alas, koska vastavuoroisuuteen ei pysty, sillä en enää edes halua kutsua ketään kotiini katsomaan aikuisen miehen möllöttämistä nurkissa.
Eikä kiinnosta edes se, että lapsille olisi hyvä näyttää muutakin kuin totaalista erakkoutta, koska ei vaan tunnu kiinnostavan. On kuulemma äidin tehtävä kasvattaa ihmissuhdeasioissa.
Otat säännöllisesti hotelliviikonloppuja tai vastaavia yksin. Et ole kotona yksin, mutta edes jossakin yksin. Ymmärrän täysin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkikaa mökki. Mies voi mennä sinne lasten kanssa. Voit myös viettää aikaa siellä yksin. Mökkejä saa nyt loppusyksystä edullisemmin kuin keväällä
Anna miehen möllöttää ja kutsu ihmisiä teille kylään käytöksestä välittämättä, jos se sosiaalisten suhteiden luominen hänen mielestään on naisten tehtävä. Tein itse aikoinani noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä ongelmat, kunnon first world problem.
Vierailija kirjoitti:
Miten kaksi noin eritahtista on avioon päätynyt ja mukuloita laittanut maailmaan?
Tää on muuten hyvä kysymys! Jälkikäteen voin sanoa, että virhe tuli tehtyä. Mulla biologinen kello soi ja mies oli riittävän kelvollinen ja halusi myös isäksi, joten näin että kaikki tähdet oli kohdillaan. Ei ollut. Haksahdin epätoivoisena haukkaamaan paskaa. Vasta jälkeenpäin olen kuullut esim. kumppanuusvanhemmuudesta, joka olisi ollut mulle paljon parempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä naisten pitäisi saada yksin tehdä? Jotain masturbointia dildo kädessä aikuisviihteen parissa?
Se on kumma kuinka nainen antaa ensin persettä, tekee lapsia ja sitten miettii että hmm, sovitaankohan me yhteen? Mistähän olisin tänään tyytymätön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaksi noin eritahtista on avioon päätynyt ja mukuloita laittanut maailmaan?
Tää on muuten hyvä kysymys! Jälkikäteen voin sanoa, että virhe tuli tehtyä. Mulla biologinen kello soi ja mies oli riittävän kelvollinen ja halusi myös isäksi, joten näin että kaikki tähdet oli kohdillaan. Ei ollut. Haksahdin epätoivoisena haukkaamaan paskaa. Vasta jälkeenpäin olen kuullut esim. kumppanuusvanhemmuudesta, joka olisi ollut mulle paljon parempi vaihtoehto.
Sinä siis olit tässä se itsekäs ja vastuuton ja teit karhunpalveluksen itsellesi ja lapsillesi. Ja nyt projisoit syyllisyyttä mieheen, vaikka SINÄ olet kaiken paskan priimusmoottori omien itsekkäiden tarpeidesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaksi noin eritahtista on avioon päätynyt ja mukuloita laittanut maailmaan?
Tää on muuten hyvä kysymys! Jälkikäteen voin sanoa, että virhe tuli tehtyä. Mulla biologinen kello soi ja mies oli riittävän kelvollinen ja halusi myös isäksi, joten näin että kaikki tähdet oli kohdillaan. Ei ollut. Haksahdin epätoivoisena haukkaamaan paskaa. Vasta jälkeenpäin olen kuullut esim. kumppanuusvanhemmuudesta, joka olisi ollut mulle paljon parempi vaihtoehto.
Nainen haluaa lapsen, nainen tekee lapsen, nainen tuhoaa ydinperheen.
Uusfeministinen voimaantumispaska mädättää ja tuhoaa koko yhteiskunnan sieltä peruspilarien tasolta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On puhuttu ja keskusteltu, kohta 15v mutta eipä tää tästä ole edennyt. Pahemmaksi vaan menee vuosi vuodelta. Suhteen alkuaikoina sillä vielä oli jotain menojakin joskus, mutta kaikki on jäänyt. Samalla on mennyt mun sosiaalinen elämä viemäristä alas, koska vastavuoroisuuteen ei pysty, sillä en enää edes halua kutsua ketään kotiini katsomaan aikuisen miehen möllöttämistä nurkissa.
Eikä kiinnosta edes se, että lapsille olisi hyvä näyttää muutakin kuin totaalista erakkoutta, koska ei vaan tunnu kiinnostavan. On kuulemma äidin tehtävä kasvattaa ihmissuhdeasioissa.
Tämän ketjun on pakko olla provo, ja vieläpä kohtuuhyvä sellainen. 4/5, well done 👍
Vierailija kirjoitti:
On puhuttu ja keskusteltu, kohta 15v mutta eipä tää tästä ole edennyt. Pahemmaksi vaan menee vuosi vuodelta. Suhteen alkuaikoina sillä vielä oli jotain menojakin joskus, mutta kaikki on jäänyt. Samalla on mennyt mun sosiaalinen elämä viemäristä alas, koska vastavuoroisuuteen ei pysty, sillä en enää edes halua kutsua ketään kotiini katsomaan aikuisen miehen möllöttämistä nurkissa.
Eikä kiinnosta edes se, että lapsille olisi hyvä näyttää muutakin kuin totaalista erakkoutta, koska ei vaan tunnu kiinnostavan. On kuulemma äidin tehtävä kasvattaa ihmissuhdeasioissa.
Ymmärrätkö, että tuossa liitossa sinä olet häviäjä. Olet uhrannut mölön takia ystäväsi, perheesi, sosiaalisen elämäsi jne. Sinuna ottaisin ihan oikeasti sen eron. Ei noin voi elää loputtomiin. Teillä mennään pelkästään ukon ehdoilla.
Sä et ole onnellinen. Onnellisuuden saat takaisin vain jatkamalla omaa elämääsi. Nyt on sinun vuorosi olla itsekäs. Mitä kauemmin jahkailet eron suhteen, sitä enemmän heität päiviä hukkaan.
Ymmärrän sinua täysin! Rukoilin nuorena ensimmäiseltä aviomieheltäni, että saisin edes kerran olla tunnin tai pari yksin kotona, ei käynyt. Meillä oli silloin yksi lapsi. Sitten tuli toinen, ja oli hyvin helpottavaa saada olla yksin kotona edes vauvan kanssa, kun mies oli töissä ja 5-vuotias kaksi kertaa viikossa päiväkodissa.
Lopulta tuli ero, ja lapset ovat nyt aikuisia. En asu yhdessä nykyisen mieheni kanssa, ja suosittelen todella lämpimästi sinulle oman asunnon vuokraamista! Muuten et säily järjissäsi vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua täysin! Rukoilin nuorena ensimmäiseltä aviomieheltäni, että saisin edes kerran olla tunnin tai pari yksin kotona, ei käynyt. Meillä oli silloin yksi lapsi. Sitten tuli toinen, ja oli hyvin helpottavaa saada olla yksin kotona edes vauvan kanssa, kun mies oli töissä ja 5-vuotias kaksi kertaa viikossa päiväkodissa.
Lopulta tuli ero, ja lapset ovat nyt aikuisia. En asu yhdessä nykyisen mieheni kanssa, ja suosittelen todella lämpimästi sinulle oman asunnon vuokraamista! Muuten et säily järjissäsi vuodesta toiseen.
Lakkaa vastailemasta omaan provoosi.
Eiköhän tuo ole aika klassinen tarina. Mies palautuu luonnolliseen tilaansa, kun miesvauvan asema eli SINUN RAKKAUTESI valuukin miehen sijaan lapsiin. Tuollaisia ne ovat itsekseen iso osa. Joskus naisen rakkaus saa heidät vähän kukoistamaan, mutta jos nainen kohdistaa huomionsa muualle, mies palautuu omaksi itsekseen
Tämän vuoksi ei koskaan pitäisi ihastua varattuun mieheen, tai mieheen jolla on lapsia. Mies on itsessään jotain ihan muuta, kuin naisen rakastama mies, tai lasten rakastama mies
Mitäpä jos ehdottaisit vaikka asumuseroa. Sinä varmaan pimahdat jos tuo tilanne jatkuu noin, mutta mies saattaa pimahtaa erosta. Eli kokeilkaa ottaa askel etäämmäksi toisistanne ja katselkaa miten se menee. Lapset voivat olla sinun luonasi enimmäkseen ja välillä miehellä. Mitä lähempänä toisianne asutte, sen parempi. Sama rappu olisi paras :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kaksi noin eritahtista on avioon päätynyt ja mukuloita laittanut maailmaan?
Tää on muuten hyvä kysymys! Jälkikäteen voin sanoa, että virhe tuli tehtyä. Mulla biologinen kello soi ja mies oli riittävän kelvollinen ja halusi myös isäksi, joten näin että kaikki tähdet oli kohdillaan. Ei ollut. Haksahdin epätoivoisena haukkaamaan paskaa. Vasta jälkeenpäin olen kuullut esim. kumppanuusvanhemmuudesta, joka olisi ollut mulle paljon parempi vaihtoehto.
Ei ole. Siihen on syy, mikseivät nuo miehet ole parisuhteissa, eivätkä he ole lapsille sen kivempia kuin naisillekaan. No, ehkä eivät ahdistele seksuaalisesti (ainakaan kovin nuorena, ainakaan kaikki), mutta noin muuten
Hanki oma asunto. Mulle on aina ollut tärkeää saada olla yksin kotona, ja sen takia en ole yhdenkään kumppanin kanssa yhteen muuttanut. Nykyisen mieheni kanssa olen ollut 15v ja koko tämän ajan ollaan asuttu erillään.