Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan mun poika autisminkirjolla?
23.10.2024 |
Ei ole koskaan tutkittu, mutta olen alkanut epäilemään sitä... Hänellä on TODELLA voimakkaita tunnereaktioita, itku tulee todella helposti ja lyö suutuspäissään, vaikka hän on jo 10. Hän ei pysty ollenkaan hillitsemään tunteitaan eikä myöskään osaa kunnolla tunnistaa omia tai muiden tunteita. Mun poika puhuu myös koko ajan kirjakieltä. Hän ilmeisesti rasittuu kovassa melussa, kun opettaja on kertonut selittämättömistä raivareista tunneilla. Mä olen itsekin huomannut, että jos hänellä on jano, nälkä, kylmä, vessahätä tai joku hätänä niin hän muuttuu tosi äreäksi. Miltä kuulostaa?
Neuvolassa aikoinaan selviteltiin hieman hitaanpuoleisesti kehittynyttä puhetta, mutta muuten kehitys on ollut normaalia. Mitään diagnoosia ei ole eikä sellaisesta ole edes ollut puhetta. Olen alkanut vain itsekseni selvittämään asiaa ja mun mielestä moni asia viittaisi autismiin.
Kommentit (53)
Aivan varmasti noilla oireilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asperger se on tosin nykyään taitaa tämäkin olla autismi diagnoosiin kuuluva. Vie yksityiselle niin saatte diagnoosin nopeasti. Se auttaa siihen että koulussa aletaan ymmärtää paremmin lasta. Sitä koulua on vielä pitkään edessä.
Niin eli mun tunne voisi osua oikeaan. Miten voin auttaa mun lasta? Kai hän tarvitsee jotakin tukea? Harmittaa hänen puolestaan nuo voimakkaat tunnereaktiot koulussa... Miksi kukaan ei ole ottanut tätä asiaa ennen puheeksi? Ap
Vierailija kirjoitti:
Asperger se on tosin nykyään taitaa tämäkin olla autismi diagnoosiin kuuluva. Vie yksityiselle niin saatte diagnoosin nopeasti. Se auttaa siihen että koulussa aletaan ymmärtää paremmin lasta. Sitä koulua on vielä pitkään edessä.
Aa okei. Selvä. Kiitos selvennyksestä. Saako sitä kautta jotain konkreettista apua? Jotain apua pitäisi saada. Tuntuu että olen ihan yksin huoleni kanssa. Ap
Onko tuossa nyt jotain mitä sinun mielestä pitäis korjata? Eikö lapsesi saa olla sellainen kuin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin naisistunut alakoulu ja yh-lähivanhempi-äipät tuottavat suomalaisille 10v.pojille maailmanennätysmäärät nepsydiagnooseja ja add/mielialalääkkeitä. Suomessa on myös OECD-maiden sukupuolittunein koulutus - siis pojilla huonoimmat tulokset -jopa luma-aineissa.
Ovatko naiset täysin kujalla nykyään siitä, millaisia pienet pojat ovat ja millaista opetusta koulussa ja kasvatusta kotona tarvitsevat?
Vierailija kirjoitti:
Onko tuossa nyt jotain mitä sinun mielestä pitäis korjata? Eikö lapsesi saa olla sellainen kuin on?
Saa olla. Toisetkin vaan pitää oppia ottamaan huomioon ja oppia mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei. T: Sivusta seurannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tuossa nyt jotain mitä sinun mielestä pitäis korjata? Eikö lapsesi saa olla sellainen kuin on?
On nimittäin nuo raivarit ja lyöminen. Jos se jatkuu vielä, kun hän tuosta kasvaa fyysisestikin isommaksi, niin mua oikeasti pelottaa olla silloin kahden hänen kanssa. Lisäksi koulussa ne raivarit häiritsee oppitunteja ja mua pelottaa, milloin kiusaaminen alkaa, sillä neraivarit on oikeasti ihan kuin pienen lapsen kiukkukohtauksia... Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin eli mun tunne voisi osua oikeaan. Miten voin auttaa mun lasta? Kai hän tarvitsee jotakin tukea? Harmittaa hänen puolestaan nuo voimakkaat tunnereaktiot koulussa... Miksi kukaan ei ole ottanut tätä asiaa ennen puheeksi? Ap
Eikö opettajakaan ole vihjannut mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soittaisin terkalle että lapsi tarvitsee lähetteen tutkimuksiin.
Vähintäänkin piirteisyyttä on. Tutkimatta ei voi varmuudella sanoa saako diagnoosin, mutta selvää on ainakin se, että noista oireista on haittaa. Minä suosittelisin kyllä ihan julkiselle tutkimuksiin hakeutumista. Vaikka koululääkärin tai oman terveyskeskuksen kautta saa lähetteen. Siksi julkiselle, koska pelkällä diagnoosilla ei vielä paljoa tee, ja tulee tosi kalliiksi maksaa itse pitkäkestoisia kuntoutuksia. Niin laajaa valikkoakaan tuskin eri kuntoutusmuodoista löytyy yksityiseltäpuolelta, kuin julkiselta. Lähetteet arvioidaan kiirrellisyyden perusteella, ja luultavasti joudutte kyllä jonkin verran odottamaan tutkimuksiin pääsyä. Koulun tukitoimet eivät kuitenkaan ole diagnoosiriippuvaisia, vaan tukea kuuluu järjestää tarpeen mukaan. Onko lapsella tehostetun- tai erityisentuen päätös? Jos on, niin vaatikaa että se myös näkyy käytännössä. Ensiapuna kannattaa tutustua vaikka lasten mielenterveystalo.fi sivustoon. Sieltä löytyy tietoa, ja myös omahoito-ohjelmia. Toinen hyvä sivusto on Pirha.fi. Toivottavasti saatte apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaa hössötystä ellei lapsi ole hidasälyinen. Mulla on ollut viimeiset 50 vuotta nuo oireet, ei diagnoosia, tosin ei ole viety lääkäriin lapsena. Koulu sujui aina hyvin mutta hitaita ihmisiä en jaksa, keksin koulutunneilla aina jotain aktiviteettia itselleni ja sain siitä satikutia. Sosiaalisissa suhteissa on takkuillut, niistä en kuitenkaan juuri välitä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuossa nyt jotain mitä sinun mielestä pitäis korjata? Eikö lapsesi saa olla sellainen kuin on?
Taitaa olla niin, että lapsi ei HALUA olla sellainen, mutta häneltä puuttuu sellaisia itsesäätelytaitoja joita tuon ikäisillä yleensä jo on. Lapsihan tuossa kärsii jos ei saa apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin naisistunut alakoulu ja yh-lähivanhempi-äipät tuottavat suomalaisille 10v.pojille maailmanennätysmäärät nepsydiagnooseja ja add/mielialalääkkeitä. Suomessa on myös OECD-maiden sukupuolittunein koulutus - siis pojilla huonoimmat tulokset -jopa luma-aineissa.
Ovatko naiset täysin kujalla nykyään siitä, millaisia pienet pojat ovat ja millaista opetusta koulussa ja kasvatusta kotona tarvitsevat?
Oletko mies? Siitä vaan sitten opekoulutukseen ja kouluun töihin. Tervetuloa!
T. Ope
Kiitos. Oot ihana kun näit noin paljon vaivaa vastaukseesi. Tutustun noihin paikkoihin, mistä vinkkasit. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin naisistunut alakoulu ja yh-lähivanhempi-äipät tuottavat suomalaisille 10v.pojille maailmanennätysmäärät nepsydiagnooseja ja add/mielialalääkkeitä. Suomessa on myös OECD-maiden sukupuolittunein koulutus - siis pojilla huonoimmat tulokset -jopa luma-aineissa.
Ovatko naiset täysin kujalla nykyään siitä, millaisia pienet pojat ovat ja millaista opetusta koulussa ja kasvatusta kotona tarvitsevat?
Oletko mies? Siitä vaan sitten opekoulutukseen ja kouluun töihin. Tervetuloa!
T. Ope
Olen. Olen opiskellut aineope-pätevyyden, mutta en ole työskennellyt alalla. Ainoastaan sivarissa päiväkodissa ja ip-kerhon vetäjänä nuorena. Mainitsin vain -provosoivasti myönnän - että kouluissa on nykyään valtava rakenteellinen tasa-arvo-ongelma ja pojat nähdään nykyään jotenkin viallisina, koska heidät täytyy diagnosoida ja lääkitä - eniten koko maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuossa nyt jotain mitä sinun mielestä pitäis korjata? Eikö lapsesi saa olla sellainen kuin on?
Taitaa olla niin, että lapsi ei HALUA olla sellainen, mutta häneltä puuttuu sellaisia itsesäätelytaitoja joita tuon ikäisillä yleensä jo on. Lapsihan tuossa kärsii jos ei saa apua!
Niin. Hän ei pysty ollenkaan hillitsemään tunteitaan ja se saattaa hänet varmaan pian kiusatuksi jos ei saada hänelle tukea ja apua kouluun... Lisäksi lähes päivittäin Wilmaan on tullut ikäviä merkintöjä... :/ Ja mulla on välillä tosi avuton olo hänen kanssaan, kun hän hakkaa mua suuttuneena kuin nyrkkeilysäkkiä ja huutoitkee lattialla sen jälkeen puolituntia... Ap
No miten olis vaikka lääkäri vauvapalstan sijaan?
Vierailija kirjoitti:
Täysin naisistunut alakoulu ja yh-lähivanhempi-äipät tuottavat suomalaisille 10v.pojille maailmanennätysmäärät nepsydiagnooseja ja add/mielialalääkkeitä. Suomessa on myös OECD-maiden sukupuolittunein koulutus - siis pojilla huonoimmat tulokset -jopa luma-aineissa.
Ovatko naiset täysin kujalla nykyään siitä, millaisia pienet pojat ovat ja millaista opetusta koulussa ja kasvatusta kotona tarvitsevat?
Tosiaan ei kannata mammapalstoilla kysellä autismista ja adhd:sta kun vastaus on kuitenkin aina kyllä. Varsinkin naisten ajattelu on nykyään niin diagnoosikeskeistä, että se on melkein kuin osa kasvatusta, että lapselle hankitaan jokin neurologinen merkintä. Sitten voi rauhassa selittää, että joo joo, kun sillä on se erityisjuttu, että pitää vaan ymmärtää.
Alue: Aihe vapaa
Joo on.