Pärjääkö perheellinen ilman autoa?

Jos asuu lapsien koulun nurkalla.

Riippuu kyllä aivan ympäristöstä ja palveluista. 

Ainakaan lapset eivät voi harrastaa mitään, kun harrastuskyyditykset eivät onnistu.

Isoissa kaupungeissa pärjää, muualla on hankalampaa.

Mä olen pärjännyt. Ei ole varaa siihen. Ei ole edes ajokorttia.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan lapset eivät voi harrastaa mitään, kun harrastuskyyditykset eivät onnistu.

Sille ei voi mitään. Mutta julkiset kulkee.

Pärjää, jos julkiset liikenneyhteydet ovat hyvät ja/tai palvelut ovat lähellä. 

Hanki sähköllä toimiva laatikkopyörä. Siinä voi kuskata monta lasta tai ison tavaramäärän.

Vierailija kirjoitti:

Isoissa kaupungeissa pärjää, muualla on hankalampaa.

Kirkonkylissä yleensä kaikki on kävelymatkan päässä kun kylä on niin pieni.

Kyllä me pkseudulla ollaan pärjätty autotta.

Koulut kilsan ja kahden päässä. Kaupoille 1,5 kilsaa, kuten päärata. Terveysasema on lähinnä vajaa puolkilsaa. Siellä on myös lähin dösäpysäkki.

Lapset harrastaa, fillarilla tai dösällä kulkevat pääosin. Kummankin joukkueessa on ihania, jotka jonkun kisamatkan kuskaavat. Toisinaan mäkin mahdun mukaan. Osallistun matkakuluihin ja esim hankin eväät tai tarjoan kisojen jälkeen jätskit. Ei ongelmia, kun suoraan puhutaan.

Lentokentällekin menee suoraan juna, ettei matkustelukaan vaikeata ole. Pääsee rataa pitkin kotimaassakin eteenpäin ja dösillä sisemmällä Suomessa.

Meillä oli kummallakin autot, kun tähän muutettiin. Ne vaan alkoi olla tyhjän panttina, rahasyöppöjä, joten luovuttiin niistä.

Nyt pärjätty ilman 14 vuotta. Joskus pitää siirrellä huonekaluja tai pesukoneita, joko ostetaan palvelu tai vuokraa pakun.

Jos asuu kaupunkiliikenteen reittien varrella, niin kyllä.

Pärjäähän sitä ihminen tiukemmissakin paikoissa, mutta itse menen mielummin mukavuus edellä kuin sinnittelen vaikeamman kautta.

Päiväkotivienti ja -nouto yhdistettynä työmatkaan ei onnistuisi julkisilla.

Isommalla harrastus sellainen että harkkoja on ympäri kaupunkia milloin missäkin. Ei mahdollista julkisilla.

Ja ihan vaan jokapäiväinen työmatka on alle puolet ajallisesti omalla autolla, siitä mitä olisi julkisilla. Mielummin olen ajan kotona lasten kanssa kuin istun bussissa.

Jos asuu kaupungissa ja julkisten yhteyksien varrella. Ja julkisilla tarkoitan sitä, että bussi menee ohi monta kertaa tunnissa, en sitä että kerran päivässä.

No pakko se oli työttömänä ja opiskelijana pärjätä ilman autoa. Oli yksi yhteishuollossa oleva lapsi. Julkinen liikenne onnetonta eli kävellen tai pyörällä piti kulkea, välillä autokyydin saaden.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan lapset eivät voi harrastaa mitään, kun harrastuskyyditykset eivät onnistu.

Lapset hommaavat silloin harrastuksia, joissa voi käydä omatoimisesti. Näin se on ollut vuosikymmeniä, miksi heidän nyt pitäisi saada vanhempien kyytejä?

Mahdotonta. Sellainen perhe, jossa ei ole autoa yksinkertaisesti kuolee pois. Ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan lapset eivät voi harrastaa mitään, kun harrastuskyyditykset eivät onnistu.

Tää on semmoista uusavuttoman tekstiä.

Omat lapset ovat nyt teini-ikäisiä ja ollaan pärjätty kyllä ilman autoa - niin kahden vanhemman perheenä kuin eron jälkeen yhden vanhemman perheenä. 

Kahden vanhemman perheessä ainakin pärjää hyvin, niin että vain toinen ajaa.

Kokonaan ilman autoa riippuu sitten siitä, millaiset julkiset kulkuyhteydet on, millä etäisyydellä tarvittavat palvelut, harrastukset yms. Itse pärjäsin hyvin pikkulasten kanssa ilman autoa, mutta sitten oli hankittava auto, kun lapsi alkoi harrastaa jääkiekkoa ja pelejä oli ympäri lähikuntia. Olisi sekin varmaan onnistunut kimppakyydeillä, mutta oma auto helpottaa paljon. Kimppakyydeissäkin vastavuoroisuus on tärkeää, mutta toki sen voinee hoitaa myös rahalla.

Pärjäähän sitä,mutta haasteellisempaa on aikataulutus.