Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
tuttava voi huonosti, ja olen piristänyt häntä ...
21.10.2024 |
... soittelemalla hänelle noin vuoden ajan muutaman kerran viikossa. Jutellaan niitä näitä, ihan vaan läsnäoloa ja mukavien juttujen kertomista
Nyt hän on kuitenkin alkanut selittämään, kuinka hän on alkanut voimaan paremmin YKSIN. Ja ihmetellyt, mistä tämä johtuu, kun aiemmin yksin oleminen oli niin vaikeaa. Oikein ihan pohtimalla pohtinut, että mitä tapahtui, kun yhtäkkiä tämä YKSIN oleminen onkin muuttunut niin mukavaksi
Olen aiemmin huomauttanut hänelle, että minä olen auttanut häntä jossakin asiassa, ja saanut reaktioksi raivosuuttumisen, kuinka kaikki on hänen omaa ansiotaan. Hän ei halua tunnustaa apuani, ja tuon raivokohtauksen vuoksi en ole siitä kovin kiinnostunut enää mainostamaankaan
Koen tuon sepityksen todella röyhkeänä ja hyväksikäyttävänä. Niin ajattelin, että aion nyt toimia hänen sanojensa mukaa, ja antaa hänen todellakin pärjätä YKSIN. Sillä niin hän kuvittelee pärjäävänsä, ja hyvä jos pärjää - yhteydenpito ei ole tässä vaiheessa minulta pois
Mitä mieltä olette? Miten tällaisen ihmisen kanssa pitäisi toimia? Aiempien kokemusten perusteella hän saattaa aiheuttaa ongelmia jos vointi taas heikkenee, mutta toisaalta sitä on todella turhauttavaa ylläpitää ja tukea, kun kiitos on vaan narsistinen itsekehu
Kommentit (9)
Kuulostat hirveältä ihmiseltä. Sulla ei taida olla sisältöä päivissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuollainen vähättely hyvältä tunnu, sehän on selvä.
Olet antanut toiselle paljon, pitänyt hänet katkeamattomasti mielessä ja halunnut hänelle hyvää. Ehkä sinä olet jo oman osuutesi tehnyt. Teit paljon.
Kuten sanoit, niin vetäytyminen ei ole sinulta pois. Eikä sinulla ole tässä kohtaa mitään velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuollainen vähättely hyvältä tunnu, sehän on selvä.
Olet antanut toiselle paljon, pitänyt hänet katkeamattomasti mielessä ja halunnut hänelle hyvää. Ehkä sinä olet jo oman osuutesi tehnyt. Teit paljon.
Kuten sanoit, niin vetäytyminen ei ole sinulta pois. Eikä sinulla ole tässä kohtaa mitään velvollisuuksia.
Tuo on totta toki, että ei ole velvollisuuksia. Mutta kannattaa myös miettiä, mitkä on olleet ne omat motiivit auttaa alunperin, jos pelkkä kiitoksen puuttuminen saa haluamaan lopettaa? Esim. onko kyse siitä lähimmäisestä välittämisestä, vai halusta itse kokea olevansa hyvä ihminen jota kiitetään hyvistä teoistaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat hirveältä ihmiseltä. Sulla ei taida olla sisältöä päivissäsi.
Auttava ja rinnalla kulkeva on hirveä ihminen? Millä logiikalla?
Ei toimi lainaus, ekaan kommenttiin vastaus:
Juu, en minäkään kiitosta odottanut. Mutta se että toitottaa kuinka YKSIN menee niin hyvin, on mielestäni törkeää. Saa mielestäni elää niin kuin saarnaa, eli YKSIN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuollainen vähättely hyvältä tunnu, sehän on selvä.
Olet antanut toiselle paljon, pitänyt hänet katkeamattomasti mielessä ja halunnut hänelle hyvää. Ehkä sinä olet jo oman osuutesi tehnyt. Teit paljon.
Kuten sanoit, niin vetäytyminen ei ole sinulta pois. Eikä sinulla ole tässä kohtaa mitään velvollisuuksia.
Tuo on totta toki, että ei ole velvollisuuksia. Mutta kannattaa myös miettiä, mitkä on olleet ne omat motiivit auttaa alunperin, jos pelkkä kiitoksen puuttuminen saa haluamaan lopettaa? Esim. onko kyse siitä lähimmäisestä välittämisestä, vai halusta itse kokea olevansa hyvä ihminen jota kiitetään hyvistä teoistaan?
Ihmeellistä pirujen maalaamista.
Mietipä omalle kohdallesi vaikkapa ystävä, josta välität, ja tämä ystävä sanookin sinulle, ettei tarvitse sinua mihinkään. Kirpaisisiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuollainen vähättely hyvältä tunnu, sehän on selvä.
Olet antanut toiselle paljon, pitänyt hänet katkeamattomasti mielessä ja halunnut hänelle hyvää. Ehkä sinä olet jo oman osuutesi tehnyt. Teit paljon.
Kuten sanoit, niin vetäytyminen ei ole sinulta pois. Eikä sinulla ole tässä kohtaa mitään velvollisuuksia.
Tuo on totta toki, että ei ole velvollisuuksia. Mutta kannattaa myös miettiä, mitkä on olleet ne omat motiivit auttaa alunperin, jos pelkkä kiitoksen puuttuminen saa haluamaan lopettaa? Esim. onko kyse siitä lähimmäisestä välittämisestä, vai halusta itse kokea olevansa hyvä ihminen jota kiitetään hyvistä teoistaan?
No ajattelepa jos harrastaisit seksiä jonkun kanssa. Ja seksin jälkeen tämä alkaisi pitämään puhetta, miten hän harrasti niin hyvää SOOLOSEKSIÄ, ja on ihmeissään OMISTA kyvyistään ja oikein ihmettelisi, että miten se SOOLOSEKSI oli tällä kertaa niin nautinnollista, kun aiemmin se on ollut tosi kurjaa ja epätyydyttävää
Ja sinä makaat vieressä, kuin joku kummitus, jota ei olisi olemassakaan? Sama analogia. Hän ei todellakaan noussut kuopastaan YKSIN tai pärjää YKSIN. Olen nostanut häntä useita kuukausia useita kertoja viikossa. Mielestäni on todella häiriintynyttä, että hän edes pystyy sanomaan tuollaista ja ignoraamaan täysin jatkuvan yhteydenpitoni. Siis oikeasti häiriintynyttä. Normaali ihminen kyllä huomaa, onko YKSIN vai seurassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä samaistun ap:n tilanteeseen. Kohtasin ihmisen, joka valitteli yksinäisyyttään. Kuljin hänen rinnallaan vuosia. Pidin säännöllisesti yhteyttä. En odottanut vastavuoroisuutta, eikä sitä ollutkaan. Täysin toisen ehdoilla mentiin.
Vuosien mittaan juteltiin paljon. Käytiin läpi hänen ongelmiaan ja kompastuskiviään. Niitä pyöriteltiin ja minä annoin hänelle uusia näkökulmia, sanoitin asioita hänelle, kerroin miksi muut ihmiset reagoivat häneen toisin kuin hän toivoi, jne.
Lopputuloksena hän toisti minun sanoja ihan sellaisenaan, mutta väitti ne jonkun ihan muun sanomaksi. Mitätöivältähän se tuntui.
Alue: Aihe vapaa
Siis sehän on tosi hienoa asia, jos hän alkaa tuntea pärjäävänsä paremmin kuin ennen yksin! Juuri sitä minäpystyvyyden tunnetta hän tarvitsee. Eikä yksin viihtyminen todellakaan ole huono asia, vaan erittäin hyvä taito ihmisellä olla.
Ei tosiaan kannata kauheasti omaa apuaan mainostaa tai sen merkitystä korostaa. Hän on nyt nousemassa ylös sieltä huonosti voimisen suosta, ja tarvitsee uskoa itseensä, ei toisiin. Se voi tuossa vaiheessa tulla ulos tosiaan vähän kiittämättömyytenäkin, mutta ehkä häntä voisi ymmärtää sitä kautta, että hän tosiaan ponnistelee ylös sieltä suosta.
On ihan totta, että toipumisessa voi tulla takapakkejakin, aina ei tule mutta joskus tulee. Itse olen ollut masennuksesta kärsivän sukulaisen tukena, ja ei tullut kyllä mieleenkään häneltä mitään kiitosta odotella, paras palkkio oli jos näin että hänellä meni paremmin. Eikä "kissa kiitoksella elä", ei siitä ole konkreettista hyötyä edes.