Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

kiusaaminen päiväkodissa?

Vierailija
13.04.2011 |

Milloin pitäisi uskoa lasta?

Voiko lapsen (alle 3v.) sanaan luottaa?



Kertooko henkilökunta tarpeeksi ja ehtivätkö he huomaamaan kaiken?

Milloin pitäisi huolestua ettei saa yli-innokkaan vanhemman ja hysteerikön leimaa otsaansa (vaikka toisaalta sellainen leima ei paljon haittaa).



Tietty jos tulee selviä oireita havahtuu, mutta mieluummin haluaisin tehdä aikaisemmin asialle jotain.



Miten voi puuttua, kun ei ole näkemässä - kuulee vain lapselta asiasta ja sekin tieto on kyseenalaista...



Onko vastaavia kokemuksia, millaisia ja mitä teitte?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
05.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aina ei kyse ole kiusaamisesta, mutta mitä lapsi kokee onkin tietysti pääasia.

Olen lh päiväkodissa ja juuri viimeaikoina tarkkaillut muutamien lasten kiusatuksi tulemisen kokemuksia:

Poika tekee ilmahypyn tietyllä liikkellä ja karjahtaa 'hyökkäävästi'. Tekee tämän esim tullessa jonottamaan vessaa ja omalle naulakkopaikalle, kummallakaan kerralla hän ei hyppää eikä karjase ketään kohti. Vieressä ollut tyttö menee kertomaan pojan käytöksestä opettajalle ja aloittaa: Poika kiusaa..

Pihalla kaksi poikaa leikkii poliiseja ja leikissä he näkevät rosvoja jokapuolella. He ottavat kiinni eteen tulevia lapsia, pitävät n.4 sekuttia kiinni olkavarsita, huutavat: kiinni on! ja jatkavat juosten matkaa, eräs kiinniotettu juoksee hoitajan luo huutaen, että pojat kiusaa ja pilaa heidän leikit.

Molemmissa esimerkeissä uhrit tuntevat oikeasti tulleensa uhatuiksi tai kiusatuiksi. Mutta kummassakaan tapauksessa 'kiusaaja' ei ole sitä siksi tarkoittanut.

Miten toimit tilanteessa?

Vierailija
2/5 |
13.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja auttoi, henkilökunta oli mielissään, kun asiasta puhuttiin heti ja he heti pääsivät seuraamaan hommaa ja puuttumaan siihen. Ja puuttumisella siis tarkoitetaan ihan pehmeitä keinoja, he keksivät leikkejä niin, että kiusaaja ja kiusattu olivat yhdessä ja tutustuivat yms. Ei mitään saarnaamista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
13.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskoin yhden ihmisen samaan, vaikka lapsi vakuutti muuta ja käytöskin muuttui aivan hirveästi. Päiväkodissa vain selittelivät kaiken lapsen syyksi. Sitten satuin mainitsemaan asiasta toisen päiväkodin tädin kuullen ja kiusaus loppui siihen paikkaan, mutta sitä oli jatkunut liian pitkään ja mä tunnen vieläkin huonoa omaatuntoa.

Vierailija
4/5 |
10.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pihaulkoilussa isommat kiusasivat pienempää. Jäivät (onneksi) itse teossa kiinni, ja henkilökunta puuttui välittömästi.



Ongelmana mielestäni isot ryhmät, suuret ikäerot (3-7-vuotiaat samassa) ja ohjaamaton toiminta eli lapset itse määrittelevät säännöt ja leikkien kokoonpanot.

Vierailija
5/5 |
10.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aina ei kyse ole kiusaamisesta, mutta mitä lapsi kokee onkin tietysti pääasia.

Olen lh päiväkodissa ja juuri viimeaikoina tarkkaillut muutamien lasten kiusatuksi tulemisen kokemuksia:

Poika tekee ilmahypyn tietyllä liikkellä ja karjahtaa 'hyökkäävästi'. Tekee tämän esim tullessa jonottamaan vessaa ja omalle naulakkopaikalle, kummallakaan kerralla hän ei hyppää eikä karjase ketään kohti. Vieressä ollut tyttö menee kertomaan pojan käytöksestä opettajalle ja aloittaa: Poika kiusaa..

Pihalla kaksi poikaa leikkii poliiseja ja leikissä he näkevät rosvoja jokapuolella. He ottavat kiinni eteen tulevia lapsia, pitävät n.4 sekuttia kiinni olkavarsita, huutavat: kiinni on! ja jatkavat juosten matkaa, eräs kiinniotettu juoksee hoitajan luo huutaen, että pojat kiusaa ja pilaa heidän leikit.

Molemmissa esimerkeissä uhrit tuntevat oikeasti tulleensa uhatuiksi tai kiusatuiksi. Mutta kummassakaan tapauksessa 'kiusaaja' ei ole sitä siksi tarkoittanut.