Päätin lopettaa tupakoinnin
Kommentit (8)
just näin mäkin olen järkeillyt!
Kiitos tsempistä ja onnea omasta lopettamisestasi!
ap
Ihanko tahdonvoimalla vai lääkkeitten avulla on onnistunut?
Ihan tahdonvoimalla :) Aluksi poltin ykköstupakan jos oli ihan pakko saada savut, mutta niitäkin taisin polttaa kaksi tai kolme, kun maistui niin hemmetin pahalta :D
Kyllä se onnistuu!! Mies lopetti tupakoinnin 3 vuotta sitten, oli polttanut 15 vuotta. Ja minusta on ihana, kun ei haise enää tuhkakupille! Maistaa ihan eri tavalla ruokien maut, on sanonut sen monesti. Lasten ei tarvitse haistaa tupakkaa, eivätkä näin ollen totu hajuun! Juuri tuumattiin yksi päivä, kun meidän 3v ihmetteli mitä eräs täti tekee, kun poltti tupakkaa, ettei lapsi tiedä mitä tupakointi on, isommat lapset kyllä 3v:nä tiesi mitä tupakointi on, kun näkivät isänsä polttavan.
Sinäkään et enää haise toisten nenään pahalle, sehän on jo yksistään ihana asia!! Minusta kaikki tupakoijat haisee kuvottavalle, yäk miten tupakan haju löyhähtää aina kun joku tuhkakuppi kävelee ohi!
Ja nyt saa keuhkotkin happea! Ja rahaa säästyy, mieti, muutama kuukausi, ja pääset vaikka hotelli vkl sillä rahalla minkä olisit vetänyt tervana keuhkoon! :)
tuo rahapuoli on todellakin iso asia, ei sitä tyhmänä edes tajua miten paljon rahaa tupakkaan menee.
Kiitos taas tsempeistä!
ap
Aloitin tupakoinnin 15-vuotiaana. Lähes 3-kymppisenä ajattelin, kuinka kamalalta kuulostaa se, että olisin polttanut suurimman osan elämääni. Yritin lopettaa kesäloman aikana, muttei se täysin onnistunut vaan lipsuin silloin tällöin, mutta salaa mieheltäni. Marraskuussa oli sitten synttärit ja siihen jäi tupakointi. Pari vuotta olen nyt siis ollut polttamatta ja näen vieläkin unia joissa poltan. Herätessä kaduttaa, kunnes tajuan, että se oli vain unta!
Säkin pystyt siihen kyllä. Mulla toimi ainakin tuo vähentäminen ja sitten jo hyvissä ajoin päätetty ehdoton takaraja.
Onnea matkaan! Ja muista jos repsahdat, nii voit heti lopettaa uudelleen!
Itsekkin lopetin 10vuoden polttamisen jälkeen! nyt 1,5 vuotta ilman!
Vaikeeta se oli, mutta joka päivä mietein etten halua antaa päivääkään pois elämästäni lapsieni kanssa ja etten ole tähänkään päivään mennessä KUOLLUT kun en sitä röökiä ole suuhun laittanut! Ihana kun taas maistaa asioita eikä hengästy niin helpolla! Ei henki haise ja on mukavanpi pusutella vauvaa :)
Tsemppiä, mä tiedän että SÄ pystyt siihen!!!