Lue keskustelun säännöt.
Miten elämäsi muuttui kun lakkasit välittämästä muista ihmisistä itsesi kustannuksella?
14.10.2024 |
Tarkoitan, ettei vain muiden asiat tai suhtautuminen itseen enää kiinnosta. Ei kertakaikkiaan välitä enää muista kuten ennen.
Sehän ei tarkoita sitä, että peruskohteliaisuus ja kunnioitus olisi kadonnut. Ei vaan enää jaksa muuta kuin keskittyä omaan elämäänsä ja voimaansa.
Miten elämäsi muuttui vai muuttuuko?
Minä olen entinen miellyttäjä ja nyt on hyvä olla. On ihanaa ja sain elämänhaluni takaisin. Rajat ovat vahvat enkä niistä jousta. Teen mitä teen mutta tietenkin niin että kunnioitan kanssaihmisiä sen verran kuin hyviin tapoihin kuuluu.
Kommentit (20)
Hyväksikäyttö loppui heti kun lopetin muista välittämisen, hyvältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raitistuin ja laihduin 23 kiloa. Jaksan myös pitää paremmin huolta ulkonäöstäni ja terveydestäni nyt, kun teen sen itseni vuoksi enkä muiden ihmisten.
Aivan mahtavaa on ollu! Seuraan politiikkaa ja uutisia pelkkänä viihteenä, ihan sama jos jossain ambomaalla sairastuu tai kuolee ihmisiä...koronakaan ei tarttunut kun vältteli rokotettuja.
Jäin yksin.
Aika katkeraa huomata, että olin lähes kaikille ihmisille vain hyödyllisten taitojeni arvoinen. Minua pidettiin erittäin satunnaisten yhteydenottojen avulla tavallaan reservissä siltä varalta, että joskus tarvittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Raitistuin ja laihduin 23 kiloa. Jaksan myös pitää paremmin huolta ulkonäöstäni ja terveydestäni nyt, kun teen sen itseni vuoksi enkä muiden ihmisten.
Itseasiassa tätä samaa itselläkin. En halua enää juoda alkoholia, en pidä siitä touhusta ja ennen tuntui, että oli pakko saada humaltua välillä koska muuten ei kestä.
Myös haluan liikkua, käyttää fyysistä voimaani.
Nyt minä en tarvitse juotavaa koska tuntuu niin hyvältä. En myöskään epäile etteikö minusta ole mihinkään joten siksi voin tehdä asioita joita haluan tehdä ilman sitä vatvomista siitä mitä muut ajattelevat tai en pysty tms.
Minä pystyn ja piste. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista on että myös ns. uskovien keskuudessakin rakkaus on usein ehdollista.
Hyvältä tuntuu, mutta usein tuleekin ajatus että olenko itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jäin yksin.
Aika katkeraa huomata, että olin lähes kaikille ihmisille vain hyödyllisten taitojeni arvoinen. Minua pidettiin erittäin satunnaisten yhteydenottojen avulla tavallaan reservissä siltä varalta, että joskus tarvittaisiin.
Mutta nuo ihmiset eivät olleet sinua varten.
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä tuntuu, mutta usein tuleekin ajatus että olenko itsekäs.
Itsekkyyttä on erilaista. Löydät varmaan sopivan rajan itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajusin olevani muiden ihmisten ongelmien kaatopaikka. En enää välitä eikä ole elämä muuttunut huonommaksi.
En ole käynyt terapiassa, joten olen oma itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin yksin, mutta sekin on parempi vaihtoehto kuin olla muiden kaatopaikkana. Sen jälkeen kun sairastuin parantumattomaan syöpään, tuntuu että ns. ystävät haluavat kilpailla siitä kenellä menee huonoiten, ja sitten minä kuuntelen, kannattelen ja lohdutan heitä.
En anna ihmisille enempää, kuin mitä he antavat minulle
En ole tekemisissä siviilissä yhdenkään miehen kanssa. En siis ole heidän kaverinsa, enkä palvele heitä ammatillisesti. Altistun tietysti väkisinkin miesten tekemälle työlle (elektroniikka, koodi, asuminen, ruoka, kauppa), mutta suoria kohtaamisia vältän ja pyrin pitämään ne aina ammattikehyksessä, tiukasti protokollan mukaisena. Työympäristöissä en osallistu mihinkään tapahtumiin, missä miehille tarjoillaan alkoholia (taustana tähän elinikäinen seksuaalinen ahdistelu)
Deittiapplikaatioita käytän, mutta miesten profiili eivät pääsääntöisesti herätä minussa mitään mielenkiintoa tai halua - edes ne parhaat. Jos joku pääsee jutteluasteelle, tämäkin yleensä kaatuu hyvin nopeasti sosiaaliseen kyvyttömyyteen tai vastavuoroisuuden puutteeseen
Sukulaisten kanssa en ole tekemisissä ollenkaan (poislukien äiti)
Aspa-tilanteissa odotan aspan olevan asparoolissa, eli en ole tälle ystävällisempi, kuin tämä on minulle
En reagoi kuin sellaiseen vuorovaikutukseen, josta saan itse jotakin. Eli en jää esim. juttelemaan talon mummon kanssa
Kaiken kaikkiaan hoidan omat velvollisuuteni, käytän oikeuksistani, ja loppuajan teen vain sellaisia asioita, jotka aidosti miellyttävät tai palkitsevat minua. En ole kusipää, eli hoidan pakit ja välttelyn niin hienovaraisesti, kuin mahdollista. Mutta elän itselleni enkä varsinkaan myöskään siedä paskaa
Ja tätä protokollaa noudattaessa elämänlaatu on parantanut 1000%
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressi väheni kun en enää suostunut siihen, että päälleni puretaan heidän omaa stressiä ja siirretään asioita, joille en voi mitään. Ja kaikki oli ollut vain valheellista manipulointia.
Kun lopetin yleisen miellyttämisen ja aloin elämään itseni näköistä elämää: Tajusin, että minulla oli 45 000 euron auto vain statuksen vuoksi. Myin sen, nyt liikun enemmän ja saan raikasta ilmaa enemmän. Autoa käytin ehkä 2-3 kertaa viikossa, muuten se seisoi parkkipaikalla. Ostin 25 euron pyörän, jolla käyn hakemassa paketit postista ja, jos en saa sopivaa bussia 5 kilsan päähän, muuten pyöräilen 5-10 kilsat ja palvelut on lähellä sekä käytän ruokatarvikkeiden tilaamiseen kaupan tilauspalvelua, joten en voi enää huijata itseäni millä sitten käyt kaupassa -lauseellakaan. Säästän 800 euroa kuussa.
Lopetin Instassa ja Facebookissa somettamisen, ei tule shoppailuhimoja enkä lähde turhan näköisiin muotivillityksiin vaan suosin kaikessa järkeä, laatua ja ajatonta ja kaunista. Somessa hengailu ja oman naaman julkaiseminen päivittäin alkoi vaan tuntua typerältä, kun itseänikään ei oikeasti kiinnosta mitä ihmiset tekevät.
Aloin pitämään omista unelmistani tiukemmin ja tiukemmin kiinni, kun karistin turhat energiaa vievät ihmiset, somealustat ja minulta rahaa ja energiaa vievät tavarat elämästäni. Aloin elämään itseni näköistä elämää jokaisella tasolla. Aloin miettimään enemmän päivittäin mitä asioita oikeasti tarvitsen elämääni ja mitä hankin, ulkopuolisen paineen sumentamana. Lopputulos oli, että jokin yksinkertainenkin asia voi loppujen lopuksi kaikesta kauneudestaan huolimatta lisätä stressiä, kuluttaa aikaa ja rahaa, kuin antaa sinulle mitään. Punnitsen asioita nyt siltä kannalta miltä minusta tuntuu tiettyjen ihmisten seurassa, pidänkö minä heistä - jos en, en todellakaan astu heidän seuraansa muissa kuin pakollisissa tilanteissa. En anna muiden ihmisten mielipiteiden tai negatiivisten tunteiden vaikuttaa minuun, sehän syö minulta energiaa ja jos joku ei pidä minusta se on heidän ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Aivan mahtavaa on ollu! Seuraan politiikkaa ja uutisia pelkkänä viihteenä, ihan sama jos jossain ambomaalla sairastuu tai kuolee ihmisiä...koronakaan ei tarttunut kun vältteli rokotettuja.
Eli mielenterveys kuitenkin meni pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Kun lopetin yleisen miellyttämisen ja aloin elämään itseni näköistä elämää: Tajusin, että minulla oli 45 000 euron auto vain statuksen vuoksi. Myin sen, nyt liikun enemmän ja saan raikasta ilmaa enemmän. Autoa käytin ehkä 2-3 kertaa viikossa, muuten se seisoi parkkipaikalla. Ostin 25 euron pyörän, jolla käyn hakemassa paketit postista ja, jos en saa sopivaa bussia 5 kilsan päähän, muuten pyöräilen 5-10 kilsat ja palvelut on lähellä sekä käytän ruokatarvikkeiden tilaamiseen kaupan tilauspalvelua, joten en voi enää huijata itseäni millä sitten käyt kaupassa -lauseellakaan. Säästän 800 euroa kuussa.
Lopetin Instassa ja Facebookissa somettamisen, ei tule shoppailuhimoja enkä lähde turhan näköisiin muotivillityksiin vaan suosin kaikessa järkeä, laatua ja ajatonta ja kaunista. Somessa hengailu ja oman naaman julkaiseminen päivittäin alkoi vaan tuntua typerältä, kun itseänikään ei oikeasti kiinnosta mitä ihmise
<3
Vierailija kirjoitti:
En anna ihmisille enempää, kuin mitä he antavat minulle
En ole tekemisissä siviilissä yhdenkään miehen kanssa. En siis ole heidän kaverinsa, enkä palvele heitä ammatillisesti. Altistun tietysti väkisinkin miesten tekemälle työlle (elektroniikka, koodi, asuminen, ruoka, kauppa), mutta suoria kohtaamisia vältän ja pyrin pitämään ne aina ammattikehyksessä, tiukasti protokollan mukaisena. Työympäristöissä en osallistu mihinkään tapahtumiin, missä miehille tarjoillaan alkoholia (taustana tähän elinikäinen seksuaalinen ahdistelu)
Deittiapplikaatioita käytän, mutta miesten profiili eivät pääsääntöisesti herätä minussa mitään mielenkiintoa tai halua - edes ne parhaat. Jos joku pääsee jutteluasteelle, tämäkin yleensä kaatuu hyvin nopeasti sosiaaliseen kyvyttömyyteen tai vastavuoroisuuden puutteeseen
Sukulaisten kanssa en ole tekemisissä ollenkaan (poislukien äiti)
Aspa-tilanteissa odotan aspan olevan asp
Mahtava olet!
Vierailija kirjoitti:
Kun lopetin yleisen miellyttämisen ja aloin elämään itseni näköistä elämää: Tajusin, että minulla oli 45 000 euron auto vain statuksen vuoksi. Myin sen, nyt liikun enemmän ja saan raikasta ilmaa enemmän. Autoa käytin ehkä 2-3 kertaa viikossa, muuten se seisoi parkkipaikalla. Ostin 25 euron pyörän, jolla käyn hakemassa paketit postista ja, jos en saa sopivaa bussia 5 kilsan päähän, muuten pyöräilen 5-10 kilsat ja palvelut on lähellä sekä käytän ruokatarvikkeiden tilaamiseen kaupan tilauspalvelua, joten en voi enää huijata itseäni millä sitten käyt kaupassa -lauseellakaan. Säästän 800 euroa kuussa.
Lopetin Instassa ja Facebookissa somettamisen, ei tule shoppailuhimoja enkä lähde turhan näköisiin muotivillityksiin vaan suosin kaikessa järkeä, laatua ja ajatonta ja kaunista. Somessa hengailu ja oman naaman julkaiseminen päivittäin alkoi vaan tuntua typerältä, kun itseänikään ei oikeasti kiinnosta mitä ihmise
Mahtavaa! Ihanaa tekstiä!
Hyvältä tällainen tuntuu!