Olenko poikkeuksellinen, kun meillä lapset saavat ITSE valita vaatteidensa värin ja tyylin

Ostin lapsille itsenäisesti vaatteet ehkä 4-5-vuotiaksi asti. Sen jälkeen he ovat aina lähteneet mukaan ja saaneet itse valita.

Esim. vaatekaupassa voin antaa kaksi vaihtoehtoa, tykkäätkö enemmän punaisesta vai vihreästä paidasta. Eli aikuinen tekee ensin valinnan hinnan ja laadun ja käytettävyyden suhteen ja sitten parista valitusta jutusta lapsi saa päättää, kumpi otetaan.

Ja en osta mitään, mistä hän totaalisesti ei pidä, sitten yritettän etsiä muualta sopiva. Eli kummankin maku huomioidaan.

Mitä sä oikein horiset?

Oma äitini oli kontrollifriikki, kaikessa. Ei niin pientä asiaa ollut etteikö yrittänyt kääntää mun päätä just sellaiseksi mitä hän halusi. Ja edelleen yrittää samaa. Mulla ikää 34 vuotta, viime viikolla arvosteli minua siitä missä järjestyksessä mulla on astiat kaapissa. Enää en korvaani lotkauta äidille ja hänen mielipiteilleen, mutta arvatkaapa mitä se oli epävarmana teini-ikäisenä?

Ja on ollut mielenkiintoista seurata lasten oman tyylin kehittymistä. Minulla on kolme lasta, tyttöjä kaikki, ja jokaisella on selvästi omat mieltymykset. Toki sen verran katson, että vaatteet ovat sään- ja tarkoituksenmukaiset, ehjät ja puhtaat (tosin lapseni nämä kaksi viimeistä kyllä tarkastavat itsekin), mutta en todellakaan sanele mitä lapseni saavat laittaa päälleen.

Oma äitini oli kontrollifriikki, kaikessa. Ei niin pientä asiaa ollut etteikö yrittänyt kääntää mun päätä just sellaiseksi mitä hän halusi. Ja edelleen yrittää samaa. Mulla ikää 34 vuotta, viime viikolla arvosteli minua siitä missä järjestyksessä mulla on astiat kaapissa. Enää en korvaani lotkauta äidille ja hänen mielipiteilleen, mutta arvatkaapa mitä se oli epävarmana teini-ikäisenä?

Olen alkanut inhota hänen kontrollintarvettaan yhä enemmän ja enemmän. Oikein savu nousee välillä korvista. Olen myös huomauttanut asiasta hänelle, mutta siitä on tullut pelkkää mielipahaa. Nyt äiti sitten nyhrää itsesäälissä, kun on niin kamala ihminen. :(

Näitä kontrollifriikkejä äitejä on, oikeasti olemassa.



Mulla on 3,5 v tyttö, joka on ihan ehdoton Hello Kitty -fani.Vaaleanpunasta, sydämiä, kimaltavaa pitää olla.

Käy muutkin värit, ja joskus ilmoitan että nämä housut nyt laitetaan.. mutta aika vapaasti valitsee kaapista itselleen vaatteet, ja ne on ostettu osittain siten, että on itse mukana ja loput niin, että vaikka vaate minusta on ihana ja nätti, tiedän ettei suostu pitämään sellaista tai sen väristä.



Sama on nyt 7 v pojan kohdalla. Ei enää ole niin tarkka, mutta jossain määrin valikoi vaatteitaan.



Minusta on järkyttävää, jos 12 v ei voi itse sanoa, minkälaisia vaatteita haluaa käyttää tai mitä tänään saa laittaa päälle, eikä kyse ole säänmukaisesta vaatetuksesta vaan ylipäätään. On olemassa äitejä, jotka sanoo, koululaisille, että mitä välipalaksi syödään; nyt se on juustoleipä ja mustikkajugurtti, mansikka ei käy eikä kinkulla, vaikka kaapissa olisi ja lapsen mieli tekisi.

sisustaa lapsen huonetta oman makuni mukaan, kun lapsi on viikonloppuna kyläilemässä tms. kuten palsta mammat tuntuvat tekevän. Eli meillä lapsi saa valita ihan mitä tahansa, edes se käytännöllisyys ei aina ole kriteerinä. Ostan vaatteita, joista lapsi pitää ja joita lapsi pitää.

Tietysti sanotaan että "pitää olla sukkahousut alla" että on asiallisesti puettu, mutta mitään värikoordinaatiota en harrasta. Jos tyttö haluaa raidalliset legginsit täysin erisäyvyisen ruudullisen tunikan kanssa niin olkoon ;)

että millainen vaikutus on lapseen, jos äiti sisustaa huoneen ja määrää vaatteet. Oppiiko lapsi koskaan luottamaan omaan makuunsa? AV:llakin jatkuvasti kysellään käykö tämä ja tämä mekko häihin/hautajaisiin ym. Vai tuleeko voimakas vastareaktio myöhemmin?

että millainen vaikutus on lapseen, jos äiti sisustaa huoneen ja määrää vaatteet. Oppiiko lapsi koskaan luottamaan omaan makuunsa? AV:llakin jatkuvasti kysellään käykö tämä ja tämä mekko häihin/hautajaisiin ym. Vai tuleeko voimakas vastareaktio myöhemmin?

voin sanoa että teini-ikäisenä olin tosi epävarma kaiken suhteen, "kaverit" onnistui manipuloimaan helposti. Jos ite halusin katsoa leffateatterissa vaikka toimintaleffan, mutta kaveri tyttöleffan, ei kaverilla tarvinnut kuin kerran älähtää niin heti pyörsin pääni ja lähdin katsomaan tyttöleffan. Jos itse tykkäsin violetista puserosta mutta kaveri sanoi että ota pinkki, niin mä otin pinkin. Yksin jos olin kaupassa ostamassa jotain, oli valinnan tekeminen kahden tavaran välillä yhtä helvettiä, koska saattoi mennä puoli tuntia kun punnitsin mielessäni että kumman otan. Mitä ihmiset ajattelee jos otan tän, otanko sittenkin tän ku.. Mutta jospa sittenki tän ettei muut.... Poikakaveri (silloinen) pyöritti mennen tullen meikäläistä.

Myöhemmin itsevarmuus lisääntyi ja uskalsin alkaa tekemään päätöksiä itsekin, mutta pitkään meni ennenkuin uskalsin vastustaa äitiä. Tänä päivänä joko sanon hmm (ja aiheen vaihto) jos äiti yrittää vaikuttaa päätöksiini. Jos sen jälkeen vielä jatkaa, sanon suoraan oo hiljaa, ei kiinnosta. Nyt hän on kai vähitellen oppinut että teen päätökseni itse koska on vähentänyt manipulointiaan. Kohteekseen on ottanut valitettavasti lapseni. Esim. pojalleni (5v) sanoi että et saa tulla mummilaan yöksi jos et leikkaa hiuksia lyhyiksi (pojalla pitkät hiukset). Silloin hermostuin että anna saatana olla viimeinen kerta kun noin sanot lapselleni tai ei tulla kukaan IKINÄ käymään etkä sinäkään tule tänne.

tv. se jonka äiti arvosteli astiakaapin järjestystä.

Aikuiset vaan huolehtii että lapset ovat säänmukaisesti pukeutuneet.



Mutta minä olenkin mummoäiti, joka ei tiedä lapsista tai lastenkasvatuksesta mitään ;)

Näitä kontrollifriikkejä äitejä on, oikeasti olemassa. Mulla on 3,5 v tyttö, joka on ihan ehdoton Hello Kitty -fani.Vaaleanpunasta, sydämiä, kimaltavaa pitää olla. Käy muutkin värit, ja joskus ilmoitan että nämä housut nyt laitetaan.. mutta aika vapaasti valitsee kaapista itselleen vaatteet, ja ne on ostettu osittain siten, että on itse mukana ja loput niin, että vaikka vaate minusta on ihana ja nätti, tiedän ettei suostu pitämään sellaista tai sen väristä. Sama on nyt 7 v pojan kohdalla. Ei enää ole niin tarkka, mutta jossain määrin valikoi vaatteitaan. Minusta on järkyttävää, jos 12 v ei voi itse sanoa, minkälaisia vaatteita haluaa käyttää tai mitä tänään saa laittaa päälle, eikä kyse ole säänmukaisesta vaatetuksesta vaan ylipäätään. On olemassa äitejä, jotka sanoo, koululaisille, että mitä välipalaksi syödään; nyt se on juustoleipä ja mustikkajugurtti, mansikka ei käy eikä kinkulla, vaikka kaapissa olisi ja lapsen mieli tekisi.

Tuli tästä mieleen, että lapsena yhden mun kaverin äiti jätti aamulla pöydälle lapun jossa luki 'välipalaksi puolikas sämpylä juustolla ja yksi omena'. Kyseessä siis kouluikäiset lapset, jotka osasivat jo olla yksin kotona...

Samaa mieltä kyllä olen sekä vaateasiassa että muutenkin ap:n kanssa, että tietyn liikkumavaran sisällä lapsi saa itse päättää. Meillä esikoinen vasta kolme ja harjoittelee nyt valitsemista esimerkiksi niin, että saa valita tumman tai vaalean leivän, juuston tai leikkeleen, jugurtin maun, siis jos minä olen ensin päättänyt, että tänään iltapalalla on leipää ja jugurttia.

Omassa lapsuudessa oli itsestään selvää, että jostain 4-5-vuotiaasta lähtien pääsi vaateostoksille mukaan. Tottakai äiti päätti, tarvitaanko nyt housuja vai hametta, mihin käyttötarkoitukseen ja miten kallis saa olla, mutta esimerkiksi värin ja mallin sain valita itse.