Tuleeko muille usein sellainen tunne, että haluaa suurimmasta osasta tavoroistaan eroon?

Joo ja sairastan ahdistuneisuus häiriötä.

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sairastan ahdistuneisuus häiriötä.

minäkin

Ei koskaan. Päinvastoin.

T. Hamsteri.

Aika usein. Myös kaikista ihmisistä elämässä, myös perheestä. En itsekään tajua mistä tämä kumpuaa.

Nuorempana tuli, sitten lasten synnyttyä aloin säästämään. Toki heitän rikkinäisiä ja kuluneita tavaroita pois.

Ei tavaroista vaan ihmisistä. Tavarat eli huonekalut on lähes samat kuin ysärin lopulla. Ihmiset on saanu mennä.

Nelosen Ruutu palvelun, sen ilmaisen kautta olen katsonut sitä hamstrausohjelmaa. Joo, ne ihmiset ovat ahdistuneita. Siksi sanon, oikeesti, jos ahdistaa tavarat, kannattaa soitta noihin hyväntekeväisyysjärjestöihin, jotka hakevat liiat tavarat pois!

Mä tein niin, eikä ahdista enää!

Ps katsokaa sitä ohjelmaa! Ei teill' vielä niiiiin paha tilanne ole! :D

Juu.Muuton yhdeydessä se onnistui  minulla yksin asuvalla.

Kyllä. Eikä ole ahdistusta. Mutta olen juuri haudannut äitini ja saanut tavaraähkyn. Tajunnut, että kun minusta aika jättää, niin perillinen heittää 98 % tavaroista pois.

Kevyt reppu, kevyt mieli. Tyhjensin hiljattain koko ulkovarastoni melkein tyhjäksi ja heitin roskiin kodista vanhat sanakirjat ym.turhan sälän. Tuli kevyempi ja parempi olo. Miksi hillota jotain vuosia/vuosikymmeniä kun tietää että tavaroita ei tule koskaan käyttämään. Perilliset sitten kuskaavat viikkotolkulla suoraan kaatopaikalle kaikki purkit, purnukat, vanhat vaatteet, kirjat, astiat jne. Hamstraus on sairaus. 

Ei tule. Miksi heittäisin pois tavaroita joita tarvitsen. En omista kovinkaan paljon mitään mitä en käytä edes joskus, en ole koskaan ollut mikään shoppailuintoilija vaikka rahaakin on. En myöskään kärsi mistään ahdistuksesta joka voisi aiheuttaa tuollaista reaktiota.

Kyllä. Teen juuri raivaussiivousta. Ihanan puhdistavaa. Siivosin vuosi sitten omaisen kämpän tyhjäksi ja on uskomatonta, miten pieneen yksiöön oli saanut mahtumaan tavaraa, vaikka oli siisti ihminen eikä mikään hamstraaja.

Inspiroiduin alkaa harjoittamaan mahdollisimman suurta minimalismia. Pyrin siis nyt niin vähään tavaraan kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule. Miksi heittäisin pois tavaroita joita tarvitsen. En omista kovinkaan paljon mitään mitä en käytä edes joskus, en ole koskaan ollut mikään shoppailuintoilija vaikka rahaakin on. En myöskään kärsi mistään ahdistuksesta joka voisi aiheuttaa tuollaista reaktiota.

Eihän kukaan heitä pois asioita, joita tarvitsee. Pointti on, että ihminen ei tarvitse paljoa. Mutta tavaraa löytyy.

Nyt minua ahdistaa tämä tavaramäärä ja haluaisin siitä eroon. Harmillisesti siitä on yli 80 % miehen eikä hän näe mitään vikaa roinakasoissaan.

Ei enää, koska olen jo tehnyt kuolinsiivouksen ja hankkiutunut eroon melkein kaikista tavaroista. Ja turhista ihmisistä.

Itse asiassa tein suursiivouksen noin yhdeksän vuotta sitten ja annoin pois paljon hyvää mutta käyttämätöntä vaatetta yms.  Astioita meni paljon, sillä asun yksin enkä tee mitään monilla kahvikalustoilla ja lautaspinoilla jne. Annoin kierrätykseen.

Huonekaluja on tärkeimmät ja tarpeellisimmat, ei mitään turhaa krääsää.  Isoja huonekasveja on, koska rakastan niitä. 

En shoppaile koksa ei kiinnosta enkä halua mitään rättikasoja nurkkiin. Ostan vain kun tarvitsen ja hyvää laatua senkin.  Itse pidän tavaran hamstrausta  pidän ennemminkin oireena jostain kuin järkevästi turhasta ylimääräisestä tavarasta eroon pääsemisen halua.

Kyllä, oma asunto meneillään just nyt. Olen joutunut pari kuolinpesää siivoamaan parin naimattoman tätini jäljiltä, ja kummasti sitä alkaa ajattelemaan, ettei jätä sille omalle perikunnalle (kolme aikuista lasta) samanlaista rastia sitten aikanaan. Ja nämä tätini olivat ns. pula-ajan ja sotien jälkeisiä lapsia, joten kaikki säästettiin. Toinen asui vielä kototaloaan, vanhaa maalaistaloa, missä oli oikein paljon säilytystilaa sekä talossa että ulkorakennuksissa..

Tulee. En ainakaan virallisesti sairasta mitään, mutta kyllä se on selvästi yhteydessä voimakkaaseen stressiin. Silloin tekisi mieli pakata kaikki jätesäkkeihin ja roskiin. Raivata tilaa mielelle ja hengittämiselle. Eikä meillä edes ole mitenkään ylettömän paljoa tavaraa, ihan normaali koti. 

Olen antanut pois esim. roskalavaryhmässä paljon huonekaluja ja arvokastakin, käyttämätöntä tavaraa. Tosin aikuisista lapsistani kaikki eivät ymmärrä, että en ala mieluummin myymään niitä.

Kotini on parissa muutossa paljon tyhjentynyt. Tulen toimeen vähällä. Muutama vuosi sitten tutustuin mieheen, jonka talo on hamstrattu täyteen. Se pelästytti minut, sillä ajatus oli, että siitä tulisi yhteinen kotimme. Olisi raskasta elää taloudessa, jonka tavaramäärän minulla ei ole päätösvaltaa. Olen käynyt traumaattisen taloprojektin jo läpi mieheni kuoltua, joten en vain uskalla enää. Surullista, sillä muuten em. miestuttava on tervehenkinen ja varmasti hyvä kumppani. 

Minulla juuri tuollainen tarve tyhjentää talo ja päästä kaikesta turhasta eroon. Saman aikaan elämä ahdistaa.