Tuleeko muille usein sellainen tunne, että haluaa suurimmasta osasta tavoroistaan eroon?

Minulla on autismini kanssa kaksi tapaa elää. Joko tarvitsen valtavan tavara ja huonekasvimäärän, jotta oloni pysyy tasaisena tai sitten totaalinen tyhjyys. Nämä vaihtelee. Ennen heitin kokonaisia huonekaluja pois. Nykyään laitan ne varastoon odottamaan uutta kierrosta.

No hankkiudu. Vaikka yksi kerrallaan. Kun tulee tuo fiilis, niin lajittele tavaroita vähän tai vie kierrätykseen. Ei sitä tarvitse tehdä kerralla minään shokkina. Ja tuo tunne kyllä loppuu ja katoaa, kun sopiva tasapaino on saavutettu

Ahdistaa. Haluaisin tehdä kuolinsiivouksen. Mutta kaikkea ei saa laittaa taloyhtiön roskikseen, eikä ole autoa, jolla kuljettaa tavaroita kierrätyskeskukseen. Mihin tungen esim. pari kirjahyllyllistä kirjoja?

Onneksi olen tosi nuuka ostamaan mitään, joten turhaa sisustuskrääsää ei ole kertynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, oma asunto meneillään just nyt. Olen joutunut pari kuolinpesää siivoamaan parin naimattoman tätini jäljiltä, ja kummasti sitä alkaa ajattelemaan, ettei jätä sille omalle perikunnalle (kolme aikuista lasta) samanlaista rastia sitten aikanaan. Ja nämä tätini olivat ns. pula-ajan ja sotien jälkeisiä lapsia, joten kaikki säästettiin. Toinen asui vielä kototaloaan, vanhaa maalaistaloa, missä oli oikein paljon säilytystilaa sekä talossa että ulkorakennuksissa..

 

Juuri tuo kuolinpesän tyhjennys antoi minullekin sen kimmokkeen tyhjentää omaa asuntoa. Se lisäksi se, että tein kotihoidossa monta vuotta keikkatyötä ja näin varmaan tuhansia koteja... Huomasin, että suurin osa ihmisistä on hamstraajia, olivat sitten rikkaita tai köyhiä tai siltä väliltä. Ahdisti kovasti ne täyteen ahdatut talot ja asunnot...

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa. Haluaisin tehdä kuolinsiivouksen. Mutta kaikkea ei saa laittaa taloyhtiön roskikseen, eikä ole autoa, jolla kuljettaa tavaroita kierrätyskeskukseen. Mihin tungen esim. pari kirjahyllyllistä kirjoja?

Onneksi olen tosi nuuka ostamaan mitään, joten turhaa sisustuskrääsää ei ole kertynyt. 

Tavaroita voi viedä kierrätykseen vaikka pieni kassillinen tai pari kerrallaan bussilla, niin itsekin teen. Olen vienyt varmaan parikymmentä pussillista tässä viimeisten parin vuoden aikana. Huonoksi menneet huonekalut ja muut romut heitin roskalavalle jonka taloyhtiö tuo keväisin pihalle.

Kirjahyllyä voi myös tyhjentää vähän kerrallaan. Osan kirjoistani olen vienyt kierrätyskeskukseen ja osan kirjaston vaihtohyllyyn, jonne saa jättää kerralla viisi kirjaa. Ruttuiset ja likaiset pokkarit voi suosiolla repiä paperinkeräykseen jos paikalliset jätesäännöt sen sallivat, tai heittää sekajätteeseen.

Ei tule. Karsin tavaroita säännöllisesti. En ole minimalisti. Tarvitsen tavaroitani. 

Lähinnä minulla on pelko, ettei olisi varaa asua asunnossani enää eläkepäivinä vaan muutettava halvempaan eli pienempään. En aina huomaa että kysymys on vain tuosta pelosta, kun epätoivoisena katselen tavaroitani. Jos olisi varaa asua kuinka isossa asunnossa tahansa, perustaisin varmaan kotimuseon, jossa on eri vuosikymmenten tyyliin sisustettuja huoneita.

Ei. Oon minimalisti enkä omista liikaa tavaraa. En oo koskaan ollut tavaran hamstraaja. Mieluummin kitkuuttelen vähän liian pienellä tavaramäärällä kuin omistan liikaa. Naulakkona mulla toimii pari ruuvia seinässä 😂 Okei, on mulla toki eteisessä vaatekaappikin, mut toi on hyvä esimerkki siitä että en pidä kiirettä asioiden hankkimisella. Nyt asunut tässä asunnossa 2 vuotta 😅 n32

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa. Haluaisin tehdä kuolinsiivouksen. Mutta kaikkea ei saa laittaa taloyhtiön roskikseen, eikä ole autoa, jolla kuljettaa tavaroita kierrätyskeskukseen. Mihin tungen esim. pari kirjahyllyllistä kirjoja?

Onneksi olen tosi nuuka ostamaan mitään, joten turhaa sisustuskrääsää ei ole kertynyt. 

Viet vähän kerrallaan sinne taloyhtiön roskikseen. Sortista voi tilata noudon myös. Jotkut ottavat kirjalahjoituksia.

Yritän päästä kaikesta turhasta ja vanhasta kuten arvottomista koriste-esineistä, tarpeettomista sisustustavavaroista ja huonekaluista eroon ja ostanjatkossa tilalle loppuelämän vähän paremoia kalusteita ja vain muutamia huolella valittuja vähän arvokkaampia koriste-esineitä ja sisustustavaroita. Taloyhtiön pihalle tuodaan parin vuoden välein roskalava johon saa viedä tarpeetonta tavaraa ja tyhjensin sinne viime vuonna koko häkkivarastoni ja nyt taas kokoan häkkivarastoon seuraavaksi pois heitettävää tavaraa. En ole niin viitseliäs, että ottaisin hävitettävälle tavaralle kirpputoriloosin tai kauppaisin niitä jotenkin muuten joten roskalavalta aarteita etsivät saavat vapaasti viedä tavarat joista olen luopunut.

Joku sanoi minulle joskus huumorilla, että kun tavara hajoaa se sanoo sopparinsa irti. Samalla tavalla jokin tavara haluaa muuttaa pois ja tehdä uuden sopparin toisen kanssa tai hajota suurempaan kokonaisuuteen. Ihan absurdi ajatus, mutta se nauratti minua ja niinpä joku tavarani saa sitten lähteä kiinnittäessään huomioni enemmän kuin olisi tarpeellista.

Suurin ahdistus minulla oli sohvasta. Se on maailman kammmottavin keksintö ja jossa p'ääosin ollaan tekemättä mitään. Kun sain sen pos kodistani tuntui niin hyvältä, etten enää ole sen jälkeen hankkinut sohvaa. Vieraita varten on ihan turha uhrata lattiatilaa. Lähtevät nopeammin pois, kun ei ole liian mukavaa istua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla juuri tuollainen tarve tyhjentää talo ja päästä kaikesta turhasta eroon. Saman aikaan elämä ahdistaa.

Itselleni tuli tämä mieleen. Kun ei hallitse mieltään, niin haluaa hallita ympäristöään. Sitten on edes jotain hallinnantunnetta. Kun kontrolloi tiukasti ympäristönsä. Saa itselleen valheellisen tunteen kontrolloimisesta.

Minimalismi ja hamstrauskaaos on saman suoran ääripoikkeamat.

"A clean desk is a sign of a sick mind."

Kontrollifriikkiyttä ja putkinäköä. Ajatusten urautumista ja yksitoikkoisuutta. Simppelin ja/tai kapean ajatuskapasiteetin ulkoinen ilmentymä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla juuri tuollainen tarve tyhjentää talo ja päästä kaikesta turhasta eroon. Saman aikaan elämä ahdistaa.

Itselleni tuli tämä mieleen. Kun ei hallitse mieltään, niin haluaa hallita ympäristöään. Sitten on edes jotain hallinnantunnetta. Kun kontrolloi tiukasti ympäristönsä. Saa itselleen valheellisen tunteen kontrolloimisesta.

Minimalismi ja hamstrauskaaos on saman suoran ääripoikkeamat.

"A clean desk is a sign of a sick mind."

Kontrollifriikkiyttä ja putkinäköä. Ajatusten urautumista ja yksitoikkoisuutta. Simppelin ja/tai kapean ajatuskapasiteetin ulkoinen ilmentymä.

 

Kateellisen kalkatusta. Itse olen huomannut, että siistit ja minimalistiset asunnot viestivät asujansa hyvistä elämähallintataidoista ja itsekontrollista. Samat ominaisuudet, jotka johtavat vähään tavaraan ja siisteyteen, liittyvät myös muihin positiivisiin piirteisiin: terveisiin elämäntapoihin, painonhallintaan, ajankäyttöön, liikuntaan, työssä suoriutumiseen.



Tottakai ihmiset pyrkivät hallitsemaan ympäristöä, kuten myös itseään. Hallinnan tunne helpottaa elämää ja arkea ja vähentää stressiä. Hamstratuissa huusholleissa asuvat ovat jo tutkitustikin masentuneempia, ahdistuneempia ja nukkuvat huonosti.

Anorektikkokin hallitsee itseään. Kyllä tiukkaan toteutetussa minimalismissa se on usein mieli, joka hallitsee ihmistä eikä ihminen mieltä. Sama toki hamstrauksessakin. 

Mua ei tavarat ahdista mutta turhaa käyttökelpoista on. Pitäisi saada joku avuksi ja auto jos kirppikselle veisin.  osan voisi myydä netissä, on rottinki tuolit, pöytä ja kukkatelineet. Vaatteita vien UFFin keräykseen kun on lähellä.

Haluaisin eroon ylimääräisestä tavaramäärästä, mutta en ole ahdistunut.

Samaan aikaan, kun yritän vähentää tavaraa, lähipiirissä parikin tekee omaa kuolinsiivoustaan. Vaikka olen valikoiva, tänne tuntuu kertyvän vain lisää lasia ja hopeaa. Pitää vain koittaa karsia sieltä Ikea-laadusta noiden parempien tieltä.