Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten se, miten sinut puettiinlapsena vaikuttaa pukeutumiseesi ja siihen miten puet lapsesi?
05.04.2011 |
Meillä ei koskaan välitetty mitä vaatteita pidetään päällä, paitsi juhliin piti laittaa joku hörhelömekko. Käytin pitkään koulussakin ihan lapsellisia vaatteita verrattuna muiden vaatteisiin ja samat vaatteet oli ties kuinka kauan. Puhatudesta ei myös kauheasti välitetty, likaisessa tukassa liikuttiin usein.
Nykyäänkään kyllä käytän mitä sattuu vaatteita, en osaa pukeutua, mutta puhatudesta olen todella tarkka.
Lapseni haluan pukea nätisti, en mitenkään yliampuvasti kuitenkaan. Mutta haluan että heillä on muodikkaita vaatteita, sellaisia joita muutkin pitää. Ja puhtaudesta olen heidän kanssaankin todella tarkka. Pesulla käydään usein ja likaisissa vaatteissa ei minnekään mennä.
Kommentit (11)
Olen tosi köyhistä oloista. Vaatteita ei juurikaan ollut, vain pakolliset. Asuttiin metsän keskellä ja pukeuduttiin, miten mieli. Saunassa käytiin kahdesti viikossa, jolloin peseydyttiin. Ei ollut suihkuja.
Omat lapset puen, miten sattuu. En mieti päätäni puhki asukokonaisuuksia vaan repäisen jotakin kaapista. Ei ole minulle tärkeää. Meille kelpaavat myös käytetyt vaatteet. Likaisia vaatteet eivät ole.
Peseytymisestä en ole tarkka. Lapset käyvät pari kolme kertaa viikossa suihkussa tai saunassa (pyllypesuja useammin), kesällä kyllä melkein joka päivä, sillä heillä on kuiva iho. Lapset ovat 4- ja 5-vuotiaat eli vielä pienehköjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne olivat olleet kahdella poikaserkullani.
Eli aina sinisiä collegeja ja reisitaskuhousuja.
En olisi kyllä halunnutkaan mitään tyttöjen vaatteita, sillä halusin (jo silloin!) olla poika.
Jos äitini erehtyi ostamaan jotain tyttömäistä, niin saletisti jäi kaappiin.
Nyt puen lapseni pääasiassa merkkivaatteisiin ja suosin laajoja väriskaaloja.
Toki ostan suurimman osan käytettynä, mutta takuusiistinä.
Ei enää rispaantuneita hihoja ja polvireikäisiä housuja!
Pojalle en ominpäin osta pinkkejä vaatteita, mutta ostaisin jos poika haluaisi.
Tytöllä on kyllä ihan kaikenvärisiä kamppeita. Löytyy monsteripaitaa ja Hello Kittyä.
Olen siis tarkempi ja ehkä hieman neuroottisempikin vaateasioissa kuin äitini.
puhtaita oltiin kyllä. Ja arvatkaapa mitä, minä pukeudun yhä samoin ja puen lapsenikin samoin. Kyse ei välttämättä enää ole rahanpuutteesta - kaupasta saa uusia vaatteita halvalla, mutta minusta on epäeettistä ja kestämätöntä tuhlausta ostaa uusia tavaroita, jos vanhojakin olisi käyttökelpoisena. Lisäksi tykkään vaatteiden tekemisestä.
Kyllä muakin kiusattiin koulussa, mutta tuskin se vanhoista vaatteista johtui - niitä oli muillakin. Noin ylipäätään olen sitä mieltä, että kiusaaminen ei todennäköisesti johtunut mistään, mitä minä olin tai tein tai käytin, vaan jostain, mitä kiusaajat olivat. Toki minäkin silloin uskoin, että vika oli minun, sillä tavallahan kiusaaminen toimii, mutta en usko enää. Missään tapauksessa minä en ala muuttamaan itseäni muita miellyttääkseni, vaan teen niin kuin minusta itsestäni viisainta on.
Olen tosi köyhistä oloista. Vaatteita ei juurikaan ollut, vain pakolliset. Asuttiin metsän keskellä ja pukeuduttiin, miten mieli. Saunassa käytiin kahdesti viikossa, jolloin peseydyttiin. Ei ollut suihkuja.
Omat lapset puen, miten sattuu. En mieti päätäni puhki asukokonaisuuksia vaan repäisen jotakin kaapista. Ei ole minulle tärkeää. Meille kelpaavat myös käytetyt vaatteet. Likaisia vaatteet eivät ole.
Peseytymisestä en ole tarkka. Lapset käyvät pari kolme kertaa viikossa suihkussa tai saunassa (pyllypesuja useammin), kesällä kyllä melkein joka päivä, sillä heillä on kuiva iho. Lapset ovat 4- ja 5-vuotiaat eli vielä pienehköjä.
tai lahjoituksena. Mulla oli vääränkokoiset, paikatut vaatteet. Kiusattiin koulussa. Lopulta opettaja soitti kotiin, että enkö voisi saada parempia vaatteita kun kiusataan. En saanut.
Nykyisin en välitä, missä vaatteissa kuljen. Tunnen hirvittävää ahdistusta, jos pitäisi ostaa itselle vaatteita. Päässä kaikuu äidin ääni: "kun sinulla on paksut reidet, et ansaitse uusia housuja".
Omille lapsille ostan vaatteet uusina. Pyrin ostamaan merkkivaatteita, ja annan lapsen valita vaatteen, aina kun mahdollista. Lapseni saavat niin hyvät vaatteet kuin vain löydän.
Ei liity omaan viestiini mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusia vaatteita sai todella harvoin. Teininä sain sentään joka vuosi yhdet uudet farkut ja paidan. Eli muutamat Lewikset ja Ball:in paita löytyivät kaapistani. Joskus äitini epäonnistui TÄYSIN tekeleessään ja jos uskalsin sanoa etten halua käyttää sitä sai hirveät raivarit, kun hän oli nähnyt niin paljon vaivaa.
Omille lapsilleni ostan kaikki vaatteet enkä myöskään korjaile niitä.
En osta mitään feikkiä, vaan aitoja. Jos ei ole aitoon varaa, niin sitten ei osteta ollenkaan. Eikä osteta mitään kirppiksiltä, vaikka ne ovatkin muotia nykyään.
Itsekin pukeudun nykyään lähinnä arvostamiini merkkivaatteisiin. Kun esikoinen halus alkaa käyttämään Seppälän vaatteita, niin se oli mulle aika kova paikka. Mutta näköjään lapset tekevät aina päinvastoin kuin vanhempansa.
Nyt ostan omalle teinille paljon merkkivaatteita, pääosin nekin kirpparilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kun minä olin koululainen 1980-luvulla, ei kenelläkään ollut kovin hienoja vaatteita. Kaikki oli suhteessa paljon kalliimpaa ja valikoimat huonommat. Muotifarkkuja ei löytynyt mistään kaupasta, joten jos piti saada kapeat lahkeet, kavennettiin itse ompelukoneella. Monella oli rasvainen tukka ja puhtauden kanssa vähän niin ja näin.
Monta kertaa koin koulussa, että olisin halunnut muodikkaampia vaatteita. Pyykkiä pestiin harvoin ja lempipaitaa pidettiin, kunnes siihen tuli näkyviä tahroja. Äiti ei ollut kiinnostunut vaatteista ja uusia ostettiin lähinnä kevät- ja joulujuhliin.
Siksi omilla lapsillani on joka päivä puhtaat vaatteet, värit sopivat yhteen ja samoja ei pidetä kahtena päivänä peräkkäin. Minua ei haittaa pestä puolipitoista pyykkiä, vaikkei se niin ekologista olekaan, koska meillä urheillaan paljon ja hikivaatteita pitäisi joka tapauksessa pestä päivittäin.
Se ero on omaan lapsuuteeni, että äiti silitti vaatteet aina pesun jälkeen. Itse en viitsi lasten trikoopaitoja yhtä käyttöä varten silittää.
Ja puhtaudesta: Joka aamu ja ilta pestään pyllyt ja hampaat, iltaisin pestään kasvot, aamulla tukka kammataan ja laitetaan kiinni. (Ajattelen, että kun lapsena omaksuu tällaiset rutiinit, ei tule myöhemminkään hankaluuksia hygienian kanssa.)
Teininä äitini yritti ostaa minulle kalliita merkkivaatteita, mutta kieltäydyin niistä, koska halvemmallakin sai samaa laatua. Omien lapsien suhteen olen aika samanlainen. Väreistä olen kuitenkin huomannut, että kun minut puettiin lapsena ajanmukaan usein kirkkaanpunaiseen tai metsänvihreään, en voi enää sietää näitä värejä omilla lapsillani saatikka itselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle alakoululaisena joku luokkakaveri sanoi, että vaatteeni haisivat pahalta. En tiedä, olivatko likaiset vai mikä siinä oli.
Vieläkin muistan, miltä se tuntui. Varmaan se on osaltaan vaikuttanut siihen, että olen varsinainen hygieniaintoilija. Omat ja lasten vaatteet otetaan aina päälle puhtaina ja mieluiten silitettyinä. Kun ne riisutaan päältä, ne heitetään suoraan pyykkikoriin. No, tietysti villakankaiset asut yms. pistetään tuulettumaan. Ja muutenkin kiinnitän paljon huomiota siihen, että itse tuoksun aina hyvälle ja lapset myös... ajatelkaa, miten yksi kommentti on vaikuttanut arkeeni noin paljon!
Alue: Aihe vapaa
hän oli ompelu- ja käsityöintoilija. Itse tehtyjä paitoja, housuja, takkeja... Itse en tekisi mitään vaatetta lapselleni, vaikka nykyään kaikenlainen itse tekeminen ja tuunaaminen on muodissa. Ostan kaikki vaatteet lastenvaateliikkeistä ja sillä sipuli. Ei tuunattuja ja itse tehtyjä vaatteita, sellaiset traumat jäi mulle. Mua kiusattiin niiden vaatteiden takia.