Lue keskustelun säännöt.
Yllättävän vaikeita laskuja 2-luokkalaisilla jo!
12.04.2011 |
Ihan olen hämmästynyt, että tokaluokkalaiset jo tosiaan kertotaulun opettelevat ja aika vaikeita yhteen & vähennyslaskuja. TÄytyy itsekin oikein miettiä vastauksia, kun tarkistaa läksyt :)
Kuinkahan monta vuotta tällä lukion lyhyellä matikalla pärjään läksyjen tarkistajana =)
Kommentit (35)
että vanhemmat täytyy tarkastaa lapsen läksyt ?? Eikö niitä enää tarkasteta koulussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T. Tokaluokkalaisen äiti ja tokaluokan opettaja! :0)
ei se ope ehdi jokaisen luona käydä katsomassa onko varmasti oikein. Hyvä niitä laskuja on ainakin välillä katsoa lapsen kanssa yhdessä.
että vanhemmat täytyy tarkastaa lapsen läksyt ?? Eikö niitä enää tarkasteta koulussa?
en minä tarkasta ekaluokkalaiseni läksyjä, kysyn vaan, onko tehty. Ja välillä selailen kirjaa katsoakseni mitä ovat opetelleet ja juttelen lapsen kanssa. Autan kyllä, jos apua pyytää ja yritän opettaa ajattelemaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei itse huolehtisi muuten välttämättä kaikista tehtävistä. Ja siinä pysyy hyvin kartalla, mitä lapsi jo hallitsee ja mihin tarvii tukea.
Ei se nyt hyvänen aika koulun tehtävä ole koko lapsen oppimisesta vastata! Oikeesti ajatteleeko joku niin, että vanhempien ei lainkaan tarvi osallistua lapsen opetukseen, ei tullut mieleenikään.
TOki omaa vastuuta täytyy myös oppia, sitä en tarkoita, mutta tärkeä vastuu myös vanhemmilla on.
Ap
vuonna -91.
Ja tämä oli vuonna -84.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onkin tosi vaikeita
hei ihan oikeesti
(joo, poika tokalla myös)
Kirjoitin magnan paperit ja valmistuin yliopistosta suositulle alalle viidessä vuodessa.
Mutta tämä oli vain sivuhuomautus, joka tuli mieleen tästä ketjusta. Hyvä, että vanhemmat jaksavat valvoa lastensa läksyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuonna -91.
Ja tämä oli vuonna -84.
Mun mielestä me aloitettiin kertotaulu kolmosellavuonna -91.
Ja tämä oli vuonna -84.
Mekin opeteltiin kakkosella, vuonn -95
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä tarkastanut kummankaan lapsen läksyjä, ovat molemmat jo yläasteella. Päivittäin kyllä kysyn onko läksyt tehty, joskus kyselen mitä asioita käyvät juuri jossain aineessa läpi ja muistutan kokeisiin lukemisesta. Autan, jos pyytävät apua ( max 5 kertaa tähän mennessä ). Ei omat vanhempanikaan puuttuneet koulunkäyntiini sen enempää ja homma toimi oikein hyvin. Meillä käytetään perheen yhteinen aika muuhun kuin läksyjen tekoon.
T. se joka muisteli kertotaulun olleen kolmosella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisätehtävissä voi olla jo jotain, jota joutuu hetken miettimään...
Ei hyvänen aika tätä av-mamman tasoa, jos tokaluokan matikka tuottaa päänvaivaa..
En ole vaan tosiaan tajunnut, ettei muut käytä aikaa lasten läksyjen läpikäymiseen.
Itselle se on ollut ihan itsestään selvää alusta alkaen ja on meillä ainakin saanut aikaan sen, että läksyt ja koulun käynti otetaan tosissaan, mutta ei tehdä siitä epämiellyttävää tai "pakkopullaa".
Miten voi tietää, mitä oppimisvaikeuksia tai muita lapsella on, jos ei tiedä mitä hän koulussa tekee tai läksynsä osaa?
Ihan sillä olen niitä läksyjä päivittäin tarkkaillut.
Voi olla että olen ollut liian tarkka, mutta en ole muuta tosiaan ajatellutkaan.
ottaa huomioon, että matikassa pätee laki: "rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät." on ihan turha kuvitella, että kyllä se siitä, jos jokin asia tuntuu hankalalta. Se ei nimittäin mene kyllä se siitä asenteella, vaan kovalla työllä. Asiat on pakko oppia, jos aikoo edistyä. Vastuu oppimisesta on myös vanhemmilla. Asenteella on suuri merkitys.
kyllä se koulun tehtävä tässä asiassa on opettaa ne perusasiat ja lapsi sitten itse ajattelee läksyjä tehdessään! Tietysti auttaa pitää, jos lapsi pyytää apua. Mun yksi tuttu tarkisti pitkään läksyt ja kuulusteli läksyt ja lopulta yksi lapsista sanoi huonosti menneen kokeen jälkeen, että se oli äidin vika. Kyllä se vastuu pitää antaa lapselle heti koulun alussa. Jos on fiksu opettaja, ei niitä läksyjä niin tolkuttomasti ole. Tietysti kannattaa muistuttaa läksyistä ja kysyä teitkö, mutta lapsi itse tekee hommat. Noin muuten kannattaa mielestäni jutella, mitä koulussa tehdään ja selailla kirjaa välillä vaikka taaksepäin ja sillä tavalla osoittaa kiinnostusta oppimiseen.
Aina se on aloitettu tokalla
Minä aloitin koulun 72, ja ihan varmasti kertotaulu tuli vasta 3. luokalla. Kaksi ekaa luokkaa käytettiin joukko-opin pänttäämiseen. No tuli siinä sentään yhteen- ja vähennyslasku joukko-opin ohessa.
Moniko täällä tietää, kuinka lasketaan 2 + 3? Tehdään ensin joukko, jossa on 2 alkiota ja toinen joukko, jossa on 3 alkiota. Sitten tehdään näiden joukkojen unioni ja lasketaan, montako alkiota siinä on. Näin saadaan yhteenlaskun tulos. Näin opetettiin ihan oikeasti ekaluokkalaisia laskemaan yhteenlaskuja vuonna 1972.
läksyt joka päivä. Minusta se osoittaa paitsi sitä, että otetaan koulunkäynti tosissaan, myös sitä, että vanhempaa kiinnostaa, mitä koulussa on opittu. Samoin läksyjä tarkistamalla huomaa helposti, jos jonkintyyppisissä tehtävissä tökkii. Esim. 1. luokalla pyysin opettajalta vinkkejä, miten tietyntyyppisiä laskuja voisi harjoitella, kun niissä näytti olevan vaikeuksia. Harjoiteltiin jonkin verran sitten ylimääräistä kotona, ja homma alkoi sujua. Koen siis läksyjen läpikäymisen hyvinkin hyödylliseksi hommaksi - toivottavasti lapsikin tuntee samoin...
tarkastan seiskaluokkalaisen laskuja vielä ihan hyvin ja lukiosta on jo 25 vuotta.