Syksy sammuttaa kehon ja mielen, puhdasta fysiologiaa.

Ihminen on melkonen laboratoria ja toiminnat on pelkkää kemiaa. Syksy kun tulee, hormonitoiminta pysähtyy ja kemia tehdas menee lakkoon. Siihen vaikuttaa moni asia. Ei ole enää vaihtoehto mennä ulos ihmisten ilmoille. Ei, koska ulkona ei ole ketään. Ei terasseilla, ei puistoissa, ei rannalla, ei urheilukentällä pelailemassa. Ajanviete on sitten sisällä nököttämistä. Vapaus ja tieto siitä, että on vaihtoehtoja, vaikuttaa kaikkeen. Aurinko, se se vasta tekeekin ihmeitä. Syksyllä huonosti nukuttu yö niin päivästä ei selviä ilman pahoinvointia. Kesällä, ei mitään ongelmaa. Aurinko ja lämpö laittaa hormonit hyrräämään. Asenne kysymys, ei ole. Arvot on mitattavissa. Tehokkuun tippuu koska energiatasot tippuu. On kaunista joo, mutta yhtäaikaa kylmää. Menet ulos ja paleltaa. Kun alat liikkumaan, tulee kuuma. Hemmetin vaikeaa. Mutta talvi vasta tulossa. Eläimet menee talviunille, miksi? Se on kemiaa. Ehkä ihmistenkin pitäisi mennä. Tai, me ollaan yksilöitä. Toisten kemia käynnistyy kesän jälkeen ja heille ei syksy tee vaikutusta ainakaan negatiivisesti. Toisille tekee. Halus tai ei.