Miksi jotkut ihmiset ei tiedä mitä eron jälkeen tehdään

Olisiko osa eronneista vain jonkunlaisessa shokissa? Kaikki, mihin ovat uskoneet, onkin mennyt väärin? Ei olekaan isä-äiti-lapset -asetelmaa enää? Ystävät ja perhe suhtautuvat epäröiden? Töissä on ehkä hankalaa, kun toista ei ole enää viemään aamulla tai hakemaan myöhemmin tarhaan ja kouluun, harrastuksista tai kotibileistä? 

Onnittelen sinua - tietämättä oletko äiti tai isä - mutta ole hyvä ja muista, että on yhtä erilaisia tilanteita, kuin on erilaisia perheitä. 

Siinä onkin se juttu, että sulla on ollut parisuhteen ulkopuolistakin elämää ap. Osalla on ollut lähinnä vain se puoliso, ja eron jälkeen sitten tulee tyhjyys, kun ei enää olekaan kaveria vaikka kävelylenkille, ravintolaan syömään, ostoksille jne. Usko tai älä, myös moni ne eronnut pari on viettänyt eroonsa asti aika paljon vapaa-aikaansa keskenään. Varsinkin, jos suhde päättyy sen takia, että pariskunnasta on tullut lähinnä kavereita eikä oikeaa rakkautta enää ole.

Koskaan ei pitäisi rakentaa elämäänsä  ja ihmissuhteitaan vain yhden ihmisen varaan.  

Eron jälkeen ryypätään ja etsitään helppoja panoja. Tai pelkästään ryypätään. Hyvällä säkällä kokemuksesta oppii elämään yksin. Minä olen idiootti ja yritin kolme kertaa suhdetta. 

M

Se on normaalia joillekin. Ehkä osa on ollut kumppanien hyväksikäyttämä, elänyt nuorena toisen kautta tai etsinyt tukea toisesta joka yhtäkkiä petti & hävisi, voi olla turvattomuutta ja maailma kylmä, ehkei ole tunteet eheytyneet, ei ole rahaa tai ystäviä kaikilla, joidenkin vanhempi voi olla myös muuttunut pelottavaksi ei tukea, lisäksi e-pilleri, kuukautislääke tai siideri voi sekoittaa lisää tunnetta ja ajattelua. En puhu itsestäni tässä, vaan yleisellä tasolla. Kaikki tuntevat erilailla ja kokevat. Osa ajattelee ettei tapaa enää ketään, eikä ehkä tulekaan sopivaa.

Se on joillekin syvä suru ja kova ahdistus, ellei ole kokemusta eroista ja toinen oli tärkeä. Myös toisen oudot temput voivat järkyttää ihan pois tolaltaan tai sanat, jos toinen oli yhtäkkiä ilkeä. Se prosessi joka vie aikaa ja aikaa. On kriisi, kun luuli toista erilaiseksi. Lisäksi muiden vaatimukset muualla voivat kuormittaa. Ja pitää löytää se oma elämä, uusi. -Nuorilla tunteet voivat mennä syvälle, ehkä muillakin, elämä muuttuu. Ei ole kaikilla täysin sama kuin ennen tai voi olla, jos se muisti vanhasta palaa vaikka positiiviset puolet.