Opettivatko vanhempasi sinulle ihmissuhdetaitoja, sosiaalisia sääntöjä ja psykologisia "lainalaisuuksia"?

Ihan tavallinen kotikasvatus oli siihen aikaan. Olisi ollut kyllä outoa jos kotona olisi selitetty verkostoitumista jne. Ne ovat asioita, jotka olivat ihan omalla vastuullani aikuistumiseni jälkeen ja hyvä niin.

Kyllä opettivat sellaista etten ole kaiken keskipiste, epäitsekkyyttä, empatiaa, sietämään pettymyksiä jne jne. Näitä ei sanoitettu vaan opetettiin esimerkillä, rajoilla ja ohjauksella jokapäiväisessä elämässä. Minusta se oli hyvin yleistä 90-luvulla. 

Kysyin isältä täytyykö olla kiltti, isä sanoi ei vaan täytyy totella. Ja toinen että ei saa haukkua ihmisiä ainakaan liikaa, siitä voi tulla tapa. 

Yrittivät opettaa mutta kieltäydyin kuuntelemasta - koska ei hittoakaan kiinnosta moiset. Työelämässä tasan kaksi asiaa on vie eteenpäin - pystyn kevyesti olemaam vuorokauden putkeen duunissa ja teen asiat niin, että ne myös oikeasti toimivat. Eipä isommin ole tarvinnut lotkautella korvia verkostoitumisille yms "nykyajan vaatimuksille".

Ei opetettu. Nytkin alkoi kiinnostamaan, että mitä psykologiset lainalaisuudet ovat ja millaisista ihmisistä pidetään ryhmissä. Olen 23-vuotias ja koen että pilasin monen monta ihmissuhdetta 15-21 ikäisenä, koska ei mulla ole ollut kovinkaan hyviä ihmissuhdetaitoja.

Nyt olen toki herännyt pohtimaan näitä asioita ja kovasti yritän korjata itseäni ja opetella sosiaalisia sääntöjä. Yritän olla enemmän hauskaa seuraa, ennen olin tosi vakava ja ylimielisen oloinen, koska en osannut muuta.

Eivät opettaneet muuta kuin että miltä parittelunsa kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei opetettu. Nytkin alkoi kiinnostamaan, että mitä psykologiset lainalaisuudet ovat ja millaisista ihmisistä pidetään ryhmissä. Olen 23-vuotias ja koen että pilasin monen monta ihmissuhdetta 15-21 ikäisenä, koska ei mulla ole ollut kovinkaan hyviä ihmissuhdetaitoja.

Nyt olen toki herännyt pohtimaan näitä asioita ja kovasti yritän korjata itseäni ja opetella sosiaalisia sääntöjä. Yritän olla enemmän hauskaa seuraa, ennen olin tosi vakava ja ylimielisen oloinen, koska en osannut muuta.

Tuo on nykyään nuoremmilla ihmisillä hyvin yleistä, tuo ylimielisyys. Ennen ei saanut olla ylpeä, se oli pahinta mitä voi olla. Tänään kaikki katsoo toisiaan nenänvartta pitkin ja hyvä etteivät sylje päälle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opettivat sellaista etten ole kaiken keskipiste, epäitsekkyyttä, empatiaa, sietämään pettymyksiä jne jne. Näitä ei sanoitettu vaan opetettiin esimerkillä, rajoilla ja ohjauksella jokapäiväisessä elämässä. Minusta se oli hyvin yleistä 90-luvulla. 

Nuo ovat mielestäni ihan perusasioita, joita lapsen kasvatukseen kuuluu. Valitettavasti kaikille ei opeteta noitakaan, mutta haen enemmän sellaisia vähän syvemmälle meneviä neuvoja ja kikkoja, joita moni aikuinenkaan ei tunnu tajuavan. Esimerkiksi "rehellisyys maan perii" on yleinen sanonta, mutta todellisuudessa raatorehellisyys on hyvä keino pilata ihmissuhteet ja hankaloittaa omaa elämää tarpeettomasti. Pahimmillaan sillä vaarantaa henkensä.

Tai että "kyllä ahkeralle aina töitä riittää/käy koulut ja hanki pätevyys, niin saat varmasti töitä", tämähän ei tosiaan pidä paikkaansa, vaan sosiaalisilla kyvyillä ja verkostoilla on tosi paljon merkitystä työelämässä etenkin nykyään. Tai että ihmiset eivät yleensä arvosta neuvoja, joita annetaan pyytämättä. Kaikkia tällaisia juttuja. AP

Vierailija kirjoitti:

Eivät opettaneet muuta kuin että miltä parittelunsa kuulostaa.

Otan osaa.

Minun nuoruudessani ei ollut onneksi mitään klik, klik - jee olen nyt verkostoitunut -klikkileikkejä. Silloin esim. tervehdiittin toisia ja käteltiin eikä perästä päin kuulunut mitään klikkiverkostolisäyskerjuuta.

Vierailija kirjoitti:

Ei opetettu. Nytkin alkoi kiinnostamaan, että mitä psykologiset lainalaisuudet ovat ja millaisista ihmisistä pidetään ryhmissä. Olen 23-vuotias ja koen että pilasin monen monta ihmissuhdetta 15-21 ikäisenä, koska ei mulla ole ollut kovinkaan hyviä ihmissuhdetaitoja.

Nyt olen toki herännyt pohtimaan näitä asioita ja kovasti yritän korjata itseäni ja opetella sosiaalisia sääntöjä. Yritän olla enemmän hauskaa seuraa, ennen olin tosi vakava ja ylimielisen oloinen, koska en osannut muuta.

Kannattaa lukea Robert Greenen kirjoja tai katsoa hänen haastatteluitaan Youtubesta, hän antaa paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen ja ihmistuntemukseen liittyviä neuvoja. 

Opettivat että ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu, kaikki haluavat puhua itsestään tai lapsistaan

Ei varsinaisesti opetettu.  Ainoastaan vaatimukset olivat kuuliaisuus, kiltteys, ahkeruus. rehellisyys ja säästäväisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä opettivat sellaista etten ole kaiken keskipiste, epäitsekkyyttä, empatiaa, sietämään pettymyksiä jne jne. Näitä ei sanoitettu vaan opetettiin esimerkillä, rajoilla ja ohjauksella jokapäiväisessä elämässä. Minusta se oli hyvin yleistä 90-luvulla. 

Nuo ovat mielestäni ihan perusasioita, joita lapsen kasvatukseen kuuluu. Valitettavasti kaikille ei opeteta noitakaan, mutta haen enemmän sellaisia vähän syvemmälle meneviä neuvoja ja kikkoja, joita moni aikuinenkaan ei tunnu tajuavan. Esimerkiksi "rehellisyys maan perii" on yleinen sanonta, mutta todellisuudessa raatorehellisyys on hyvä keino pilata ihmissuhteet ja hankaloittaa omaa elämää tarpeettomasti. Pahimmillaan sillä vaarantaa henkensä.

Tai että "kyllä ahkeralle aina töitä riittää/käy koulut ja hanki pätevyys, niin saat varmasti töitä", tämähän ei tosiaan pidä paikkaansa, vaan sosiaalisilla kyv

Hyvin vähän, joten joutunut opettelemaan sosiaaliset, mutta myös tunnetaidot yli 30 vuotiaana ihan itse. Jossain vaiheessa sitä vain huomasi, ettei ollut hyvä olla itsensä kanssa ja eihän silloin ole muillakaan hyvä olla sellaisen ihmisen lähellä. Sitä on hyvin vähän itsestään mitään annettavaa muille, kun itsensä kanssa ei ole hyvä olla. Erilaiset sosiaaliset taidot helpottaa huomattavasti arkea ja niiden nyansien tunnustamista, jopa tällaiselle muutoin aistiherkälle ihmiselle.

Ei opettanut. Verkostoitumisesta puhuttiin, mutta ei sitä miten se tehdään. Koin sen hirveän uuvuttavana ajatuksena ja päälle liimattuna. Pelkään edelleen, että ihmiset luulevat minun haluavan hyötyä heistä. Välttelen turhia kontakteja. Onneksi ura kehittyi ilman mainittavaa verkostoitumistakin.

Kun annan lapselleni elämänneuvoja, testaan mielessäni pystyisikö Jeesus tai Buddha sanomaan vilpittömin mielin sellaista. En ole uskis vaas ihan käytännönläheinen normo.

Vierailija kirjoitti:

Ei varsinaisesti opetettu.  Ainoastaan vaatimukset olivat kuuliaisuus, kiltteys, ahkeruus. rehellisyys ja säästäväisyys.

Nuo ovat tosiaan niitä suomalaisen kasvatuksen peruskiviä, mutta oikeastihan maailma ei ole ihan niin suoraviivainen tai mustavalkoinen, että (pelkästään) noilla pärjäisi. Elämässä pitää olla vähän pelisilmää, pitää osata lukea muita, pitää ymmärtää muiden motiiveja, pitää osata pitää puoliaan eikä olla kynnysmatto. Liian kilttejä käytetään hyväksi ja tallotaan, eikä kukaan tykkää marttyyreista, eikä jatkuvasta uhrautumisesta myöskään saa palkkiota. AP

Ei. Kyllä nuo oppii itse, kun katsoo ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei opetettu. Nytkin alkoi kiinnostamaan, että mitä psykologiset lainalaisuudet ovat ja millaisista ihmisistä pidetään ryhmissä. Olen 23-vuotias ja koen että pilasin monen monta ihmissuhdetta 15-21 ikäisenä, koska ei mulla ole ollut kovinkaan hyviä ihmissuhdetaitoja.

Nyt olen toki herännyt pohtimaan näitä asioita ja kovasti yritän korjata itseäni ja opetella sosiaalisia sääntöjä. Yritän olla enemmän hauskaa seuraa, ennen olin tosi vakava ja ylimielisen oloinen, koska en osannut muuta.

Hyvä kun oot herännyt pohtimaan. Ehdit vielä kehittyä, kun aloitit ajoissa harjoittelun. Vuodet 15-25 jos seurustelee ja opettelee mikä on hyväksi, niin ehtii vielä löytää hyvän pysvän aikuissuhteen johon vakiintuu ja perustaa perheen (jos sellaista haluaa). Pahinta on, jos on huonot mallit, eikä nuorena ehdi oppia parempia yrityksen ja erehdyksen kautta. Silloin on vaikeampi ja yksinäisempi aikuiselämä. 

Eikö nuo nyt ole ihan itsestään selvyyksiä ilman vanhempien opettamistakin? Sosiaalisissa suhteissa ne oppii ja viimeistään (toivottavasti...) työelämä ne opettaa ellei ole aiemmin hoksannut miten muiden ihmisten kanssa kannattaa toimia