Opettivatko vanhempasi sinulle ihmissuhdetaitoja, sosiaalisia sääntöjä ja psykologisia "lainalaisuuksia"?
Opettivatko, miten hankalien ihmisten kanssa tullaan toimeen tai miten toimia konfliktitilanteissa? Tai kertoivatko, miten tärkeää verkostoituminen on työelämän kannalta, millaisia piirteitä parisuhdekumppanissa olisi hyvä olla, millaisista ihmisistä yleensä pidetään porukassa ja millaisista ei? Siis tällaisia sosiaalisten suhteiden lainalaisuuksia ja psykologisia kikkoja. Jotenkin on sellainen käsitys, että tällainen on aika harvinaista suomalaisissa perheissä.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Eikö nuo nyt ole ihan itsestään selvyyksiä ilman vanhempien opettamistakin? Sosiaalisissa suhteissa ne oppii ja viimeistään (toivottavasti...) työelämä ne opettaa ellei ole aiemmin hoksannut miten muiden ihmisten kanssa kannattaa toimia
Niinhän sitä voisi luulla, mutta moni on ihan pihalla näiden asioiden kanssa vielä kypsemmälläkin iällä.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kyllä nuo oppii itse, kun katsoo ympärilleen.
Rehellisyys sen suhteen mitä maailma eteen tuo eikä haihattelua värilasit silmillä toivoen parasta.
Eivät opettaneet, mutta vanhemmat otti mukaan joskus töihin tai ystävien luokse reissuille. Myös työasioistaan ja esimerkiksi niistä hankalista ihmisistä puhuivat ruokapyödässä. Siinä sitä oppi samalla. Ei vanhempien kuulukaan neuvoa, vaan näyttää. Ennen oli sitä oikeaa sosiaalista elämää ja ihmisten kanssa toimeentulemista enemmän.
En muista että olisi opetettu oikein mitään noista tai ylipäätään esimerkiksi käytöstapoja tms. Hiukan vilkkaita oltiin lapsina veljien kanssa, mutta kuitenkin ihan fiksuja. Jos jostain kiinni jäätiin, en muista että äiti edes jaksoi saarnata. Omille lapsille olen opettanut aina jos tarvitsee. Mutta fiksuja nuokin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kyllä nuo oppii itse, kun katsoo ympärilleen.
Rehellisyys sen suhteen mitä maailma eteen tuo eikä haihattelua värilasit silmillä toivoen parasta.
Jotkut eräät tekevät tätä ihka aikuisinakin eduskunnassa, valittavat huokaillen resurssien puutetta.
Isä opetti tiettyä oveluutta :)
Äiti opetti vieraanvaraisuutta, jutustelua ja vastavuoroisuuden periaatteet, lisäksi tietyt tilanteet joissa annetaan kenelle tahansa tuttavalle erityishuomiota (pieni vauva, suru-uutinen jne.)
Eivät oikein mitään. Näin vain parisuhteen nurjia puolia - jatkuvia erotappeluita vuodesta toiseen, mykkäkouluja, pahan puhumista selän takana, kyräilyä jne.
Ikää 30v ja selvästi olen asiassa jälkeenjäänyt, kun ei ole oikein mitenkään päässyt "harjoittelemaan". En enää jaksa edes haaveilla ystävistä tai parisuhteesta.
Joo, jos joku on eri mieltä niin nirri pois. Jumalan pelko on viisauden alku.