Lue keskustelun säännöt.
Riitaisan ja väljähtäneen suhteen vahingollisuus lapsille
06.10.2024 |
Olemme olleet yhdessä yli 20v. ja kaksi lasta, toinen eskarissa ja muutaman vuoden vanhempi. Lasten saaminen oli aikoinaan vaikeaa ja hoitojen kautta heidät saimme.
Olemme monessa asiassa toistemme vastakohtia, toinen elää hetkessä ja toinen miettii pidemmälle, toinen ryntää kauppaan, kun tili tulee kerran kuussa ja ostaa tarpeellisen lisäksi myös herkkuja ja tekee kalliimpia vaatehankintoja yms. miettimättä riittääkö raha enää viimeistä viikkoa ennen seuraavaa tiliä. Ja jos raha ei riitä, käy toisen lapsen tilillä, johon on käyttöoikeus. Toinen haluaisi selvittää tarkemmin mihin rahat aina kuluvat, miettiä mistä voitaisiin säästää, että jäisi vähän puskuria, jos jokin kodinkone hajoaa, toisen mielestä kaikki isommat hankinnat tehdään osarilla, kun täältä lähdetään, niin käärinliinoissa ei ole taskuja.
Emme tee yhdessä juuri mitään keskenämme. Kun lapset on saatu nukkumaan, toinen vetäytyy sohvan nurkkaan katsomaan TV:stä omia ohjelmiaan ja toinen puhelimelle. Päivisin emme käy perheenä juuri missään.
Fyysinen kosketus tapahtuu päivisin vain ja ainoastaan toisen toimesta, pienet pusut, taputus takapuolelle, pieni hipaisu ohi kulkiessa. Aloite seksiin tulee vain toiselta, nykyään harvoin, kun on kyllästynyt torjuntaan. Seksiä ehkä 6-8 kertaa vuodessa tätä nykyä.
Olemme kummatkin avioeroperheistä, jossa vanhemmat eronneet hieman ennen teini-iän kynnystä. Kummassakin vanhemmuus on ollut pelkästään äidillä ja isää ollaan nähty silloin tällöin. Minun lapsuudessamme vanhemmat eivät riidelleet nähteni. Muistan ne onnelliset hetket, joissa vanhempani antoivat toisilleen suukot aamulla ja istuivat sohvalla vierekkäin.
Me huudamme ja riitelemme lasten nähden, pahimmat riidat säästyvät siihen, kun lapset ovat nukkumassa. Joskus kun on seesteisempi kausi, niin osoitan hellyyttä myös lasten nähden. Mietin miten tämä kaikki vaikuttaa lapsiimme ja siihen millaisen kuvan he saavat parisuhteista. Onko parempi erota vai niellä tyynenä kaikki mitä eteen tulee, tukahduttaa omat halut ja tarpeet ja erota vasta päälle 50:nä, kun nuorempikin muuttaa pois.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa. Itse mietin eroa pari vuotta. Avioliitto oli todella kylmä. Riitoja ei ollut, mutta ei puhuttu. Ex harrasti mykkäkoulua ja loukkasi, että sai minutkin hiljaiseksi.
Jonkinlaista taloudellista hyväksikäyttöä oli myös. Jotenkin asiat ajautui siihen, että maksoin lähes kaikkia asumisen ja lasten kulut. Ex osteli harrastusvälineitä ym. Ero tuntui hankalalta ja toteutuikin vasta sitten, kun ihastuin toiseen mieheen. Se oli pelastus, ja elämä muuttui täysin.
Jälkeen tajusin ettei ex rakastanut. Ei sellaista rakasta, jolle ei puhu, jota ei kosketa ja jota hyväksikäyttää. Exän elämä oli todella helppoa avioliitossa. Teki mitä halusi, ja minä maksoin.
Jatkan vielä, että lapset ovat jo täysikäiset. Koskaan ei olla puhuttu miten kokivat nuo ydinperhevuodet, eron tai eron jälkeisen ajan. En usko, että on hyviä muistoja. Perheenä yhdessä ei vietetty aikaa. Esim reissut tein yksin lasten kanssa. Eron jälkeen eivät isän kanssa ole juuri olleet tekemisissä. Isällä ei kiinnosta. Ei esim ole kutsunut luokseen. Mitään tapaamissopimuksia ym ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan voi sanoa mitään juuri teidän pitäisi tehdä.
Lasten kannalta tärkeintä on se minkälainen ilmapiiri kotona on, ei se onko vanhemmat yhdessä vai eronneet. Tärkeintä että kotona on turvallista ja lasten ei tarvitse stressata vanhempien mahdollisista ongelmista.
Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että lapselle on parempi onnelliset vanhemmat erillään kuin onnettomat yhdessä. Omat vanhempani erosivat kun olin 7-vuotias, en muista että he olisivat koskaan riidelleet paikalla ollessani ja eron jälkeen vietin erillään olevien vanhempieni kanssa mukavaa aikaa.
Missään nimessä ei saa riidellä lasten kuullen tai huutaa. Se on todella vahingollista lapsille ja traumatisoivaa. Ahdistus kasvaa paljon lapsilla, pahimmillaan. Negatiivinen energia on sitten ilmassa. Sopikaa että lasten vuoksi keskustelette ja järkeillään, sitten kun lapset ei kuulemassa ja eri huoneessa. Jos se eskaloituu, on parempi erota heti. Vai haluatteko jotain pariterapeutin selvittelyä. Miksi on sama tili, eikö ne voi erottaa ja lisäksi sitten erikseen katsotaan toiselle tarpeeksi rahaa. Vai toimiiko se niin. Eri asunnot olisi ehkä parempi kuin riita ja huono ilmapiiri. Lähekkäinkin saa jos keksii mistä tai miten, ettei tule muutoksia liikaa. Voiko mummot tukea taloudellisesti tai papat. Entä olisiko joku mistä saa enemmän tuloja. -Ei voi olla niin että kaksi liian erilaista väkisin yrittää ja pelkkää riitaa. Ehkä rahaa tarvittaisi enemmän että se riittää.
Välillä kärjistyy huudoksi, kun toiselle riittää. Pariterpiaa olen yrittänyt ehdottaa, mutta toinen ei halua tulla sinne omien sanojensa mukaan haukuttavaksi. En tiedä mistä tämän ajatuksen on keksinyt ja jos näin kävisi, että terapeutti alkaisi haukkumaan toista, niin silloin vaihdettaisiin terapeutti.
Toisen bruttopalkka on yli kaksinkertainen toisen palkkaan nähden. Toisen käteen jäävä palkka ei riitä kattamaan asumiskustannuksia, joten ei kauheasti järkeä siirrellä joka kuukausi rahaa. Tein toista työtä kolmisen vuotta, mutta pää ja kroppa ei kestänyt enää liian lyhyitä yöunia. Sairastuin. Onneksi vakityön palkankorotus kompensoi erotusta. Toinen tekee 80% ja työ on niin raskasta, että ei pysty tekemään 100% viikkotunteja.
Toisen mummu auttanut vuosien varrella yli 10000€ mm. eläinten lääkärilaskuissa ja auton käsirahassa. Tämä otetaan sitten perintöä jaettaessa huomioon, ei mitään mahdollisuuksia maksaa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missään nimessä ei saa riidellä lasten kuullen tai huutaa. Se on todella vahingollista lapsille ja traumatisoivaa. Ahdistus kasvaa paljon lapsilla, pahimmillaan. Negatiivinen energia on sitten ilmassa. Sopikaa että lasten vuoksi keskustelette ja järkeillään, sitten kun lapset ei kuulemassa ja eri huoneessa. Jos se eskaloituu, on parempi erota heti. Vai haluatteko jotain pariterapeutin selvittelyä. Miksi on sama tili, eikö ne voi erottaa ja lisäksi sitten erikseen katsotaan toiselle tarpeeksi rahaa. Vai toimiiko se niin. Eri asunnot olisi ehkä parempi kuin riita ja huono ilmapiiri. Lähekkäinkin saa jos keksii mistä tai miten, ettei tule muutoksia liikaa. Voiko mummot tukea taloudellisesti tai papat. Entä olisiko joku mistä saa enemmän tuloja. -Ei voi olla niin että kaksi liian erilaista väkisin yrittää ja pelkkää riitaa. Ehkä rahaa tarvittaisi enemmän että se riittää.
Tämä siis ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankalaa. Itse mietin eroa pari vuotta. Avioliitto oli todella kylmä. Riitoja ei ollut, mutta ei puhuttu. Ex harrasti mykkäkoulua ja loukkasi, että sai minutkin hiljaiseksi.
Jonkinlaista taloudellista hyväksikäyttöä oli myös. Jotenkin asiat ajautui siihen, että maksoin lähes kaikkia asumisen ja lasten kulut. Ex osteli harrastusvälineitä ym. Ero tuntui hankalalta ja toteutuikin vasta sitten, kun ihastuin toiseen mieheen. Se oli pelastus, ja elämä muuttui täysin.
Jälkeen tajusin ettei ex rakastanut. Ei sellaista rakasta, jolle ei puhu, jota ei kosketa ja jota hyväksikäyttää. Exän elämä oli todella helppoa avioliitossa. Teki mitä halusi, ja minä maksoin.
Jatkan vielä, että lapset ovat jo täysikäiset. Koskaan ei olla puhuttu miten kokivat nuo ydinperhevuodet, eron tai eron jälkeisen ajan. En usko, että on hyviä muistoja. Perheenä yhdessä ei vietetty ai
Itse olisin kiinnostunut ja haluan olla lasteni elämässä. Pelkään vain, että on ottanut oppia äidiltään, joka on vuosikausia myrkyttänyt lastaan isänsä tekosista (alko ja muut naiset). Iso pelko on, että menee hankalaksi.
Hankalaa. Itse mietin eroa pari vuotta. Avioliitto oli todella kylmä. Riitoja ei ollut, mutta ei puhuttu. Ex harrasti mykkäkoulua ja loukkasi, että sai minutkin hiljaiseksi.
Jonkinlaista taloudellista hyväksikäyttöä oli myös. Jotenkin asiat ajautui siihen, että maksoin lähes kaikkia asumisen ja lasten kulut. Ex osteli harrastusvälineitä ym. Ero tuntui hankalalta ja toteutuikin vasta sitten, kun ihastuin toiseen mieheen. Se oli pelastus, ja elämä muuttui täysin.
Jälkeen tajusin ettei ex rakastanut. Ei sellaista rakasta, jolle ei puhu, jota ei kosketa ja jota hyväksikäyttää. Exän elämä oli todella helppoa avioliitossa. Teki mitä halusi, ja minä maksoin.