En koe olevani yhtä arvokas tai rakastettava vikojeni takia

Tiedätkö, että elämä on liian lyhyt noin typerien asoiden vatvomiseen. Ilmeisesti oikeita ongelmia ei sinulla sitten olekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, että elämä on liian lyhyt noin typerien asoiden vatvomiseen. Ilmeisesti oikeita ongelmia ei sinulla sitten olekaan. 

On nämä isoja asioita silti itselle.

ap

Sama juttu. Olen lyhyt, hampaat on vinot joten en kelpaa naisille. Ruma olen niin se vaan on.

T: kiltti mies

Mulle oli kans pari vuotta sitten ihan valtaisa ongelma se et mulla on hörökorvat, hip dipit ja ruskeat silmät, suunnittelin päivieni päättämistä. Mut niin vaan se ongelma oli mun korvien välissä. Et ole ap ruma, muut ei edes huomaa sun "vikoja" ja meillä kaikilla on jotain mistä me ei itsessämme pidetä. Kannattaa vaikka jossain anonyymissä mielialachatissa puhua jonkun kanssa.

yhyy yhyy, olisipa itselläni noin pieniä ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, että elämä on liian lyhyt noin typerien asoiden vatvomiseen. Ilmeisesti oikeita ongelmia ei sinulla sitten olekaan. 

On nämä isoja asioita silti itselle.

 

ap

Kyllä elämä vielä pistää asiat oikeaan perspektiiviin. 

Vierailija kirjoitti:

yhyy yhyy, olisipa itselläni noin pieniä ongelmia

Veit ajatukseni. 

Olet tärkeä ja arvokas ihminen

Vierailija kirjoitti:

Mulle oli kans pari vuotta sitten ihan valtaisa ongelma se et mulla on hörökorvat, hip dipit ja ruskeat silmät, suunnittelin päivieni päättämistä. Mut niin vaan se ongelma oli mun korvien välissä. Et ole ap ruma, muut ei edes huomaa sun "vikoja" ja meillä kaikilla on jotain mistä me ei itsessämme pidetä. Kannattaa vaikka jossain anonyymissä mielialachatissa puhua jonkun kanssa.

Kun sairastut kuolemanvakavasti, niin siinä ei enää hörökorvat kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Olet tärkeä ja arvokas ihminen

Jokainen on ja kauneus on katsojan silmässä. 

Kyllä mä ymmärrän tuon, koska itsekin olen ruma. Siitä on hyvin vaikea olla välittämättä. Muiden rumuus tai puutteet ei ole mikään ongelma. Esim jos ei ole käsiä eikä jalkoja, saatan silti ihailla henkilöä enemmän kuin muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle oli kans pari vuotta sitten ihan valtaisa ongelma se et mulla on hörökorvat, hip dipit ja ruskeat silmät, suunnittelin päivieni päättämistä. Mut niin vaan se ongelma oli mun korvien välissä. Et ole ap ruma, muut ei edes huomaa sun "vikoja" ja meillä kaikilla on jotain mistä me ei itsessämme pidetä. Kannattaa vaikka jossain anonyymissä mielialachatissa puhua jonkun kanssa.

Kun sairastut kuolemanvakavasti, niin siinä ei enää hörökorvat kiinnosta. 

Johan mä sanoin, että ongelma oli korvien välissä. Kiitos muuten kysymästä, äitini kuoli ihan vasta syöpään ja itsellä todettiin ms-tauti. Toivottavasti oli kivat ongelmaolympialaiset!

Minkä ikäinen olet? Jossakin vaiheessa kaikki on vääränlaista. Älä suotta murehdi, hyvä olet juuri tuollaisena. Iloitse jos voit kävellä ja toimia itsenäisesti.

Mitä hauskaa olla persoonallisen näköinen, jos on ruma ylipäätään? Silloin on persoonallisen näköinen huonolla tavalla. Sanoin nyt tämän, vaikka tätä ei saisi ääneen sanoa näin.

ap

Ja siltikään ette voi jättää rauhaan? Muistutuksen vuoksi. Aseksuaaleja ei kiinnosta.

Vaikka olisi objektiivisesti katsottuna oikeitakin ongelmia, se ei poissulje, ettei esim. voisi kokea omaa ulkonäköäkin ongelmaksi. Itsekin olen kokenut. Olen käynyt esteettisistä syistä kirurgilla ja hammaslääkärillä korjauttamassa minua eniten häirinneet asiat, ja ihan rehellisesti mun elämänlaatu on parantunut sitä myötä kun ei tietyt asiat koko ajan häiritse omassa ulkonäössä. Esim. omaa naamaa aika monta kertaa päivässä tulee peilistä vilkaisseeksi ilman että erityisesti edes haluaisi. Peilejä on joka paikassa.

Tietysti ymmärrän, että kaikkia asioita ei voi leikata eikä siihen välttämättä ole kaikilla rahakkaan. Ihmisen arvokkuus ei perustu ulkonäköön eikä kukaan ole sen enemmän tai vähemmän arvokas näytti miltä tahansa. Ap, oot arvokas ihan sellaisena kuin oot! Vaikka tiedän että niin ei välttämättä oo helppo aatella. 

Tuttuja tunteita. Ei sitä auta kuin tarpoa eteenpäin. Erakkona ei ainakaan kukaan hauku eikä hirnu ulkonäölle.

Jos esim korvat vaivaavat sinua, niin menet leikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi objektiivisesti katsottuna oikeitakin ongelmia, se ei poissulje, ettei esim. voisi kokea omaa ulkonäköäkin ongelmaksi. Itsekin olen kokenut. Olen käynyt esteettisistä syistä kirurgilla ja hammaslääkärillä korjauttamassa minua eniten häirinneet asiat, ja ihan rehellisesti mun elämänlaatu on parantunut sitä myötä kun ei tietyt asiat koko ajan häiritse omassa ulkonäössä. Esim. omaa naamaa aika monta kertaa päivässä tulee peilistä vilkaisseeksi ilman että erityisesti edes haluaisi. Peilejä on joka paikassa.

Tietysti ymmärrän, että kaikkia asioita ei voi leikata eikä siihen välttämättä ole kaikilla rahakkaan. Ihmisen arvokkuus ei perustu ulkonäköön eikä kukaan ole sen enemmän tai vähemmän arvokas näytti miltä tahansa. Ap, oot arvokas ihan sellaisena kuin oot! Vaikka tiedän että niin ei välttämättä oo helppo aatella. 

100%. Ja se vielä myös, että näillä "eikö sulla ole oikeita ongelmia? kyllä elämä opettaa!"-tyypeillä ongelmat on yleensä luokkaa yhyy sipsit loppu kaupasta.