Tunnetteko yhtään sympatiaa ja sääliä vähän elämän laitapuolella olevia kohtaan?

Kyllä, jos eivät ole väkivaltaisen oloisia. Ei haittaa jos on vähän epäsiisti ja selvästi juovuksissa, mutta aggressiivisuus pelottaa.

En. Ovat häiriköitä, jotka eivät piittaa siitä, että aiheuttavatko halttaa jollekulle muulle. Pääasia vain kunhan saavat hetken helpotuksensa. Ainoa asia minkä osaavat tehdä kunnolla on, että toivottavasti ymmärtävät kuolla ennenaikojaan. 

Kyllä. Jokaisen elämä voi suistua raiteiltaan kriisin kohdatessaan. Ajattelen ettei minulla ole varaa arvostella muita. Yritän kohdella muita kuten toivoisin heidän kohtelevan minua

Tunnen sympatiaa, mutta ei siitä mitään hyötyä ole kenellekään.

Jonkun verran. Moni on kuitenkin omilla elämänvalinnoillaan ajatutunut tuohon tilanteeseen, eikä edes pyri siitä pois. Enemmän minä säälin vaikkapa konkurssin tehnyttä ja omaisuutensa menettänyttä yrittäjää tai vaikka takausvelkojen takia kotinsa myynyttä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen sympatiaa, mutta ei siitä mitään hyötyä ole kenellekään.

On sympatiasta enemmän aina hyötyä kuin halveksunnasta.

Tunnen sympatiaa, sillä ani harva tuossa tilassa oleva päihteidenkäyttäjä on ajautunut siihen tilaan "huvin vuoksi" kuten aina annetaan ymmärtää. Taustalla on joko fyysistä tai henkistä kärsimystä, joihin nämä ihmisparat hakevat helpotusta lääkkeistä, kunnes jäävät riippuvaiseksi ja löytävät kaltaistensa joukkoon.

Meillä on niin erilaiset lähtökohdat tähän ainutlaatuiseen elämään, että olen iäkseni kiitollinen omistani.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun verran. Moni on kuitenkin omilla elämänvalinnoillaan ajatutunut tuohon tilanteeseen, eikä edes pyri siitä pois. Enemmän minä säälin vaikkapa konkurssin tehnyttä ja omaisuutensa menettänyttä yrittäjää tai vaikka takausvelkojen takia kotinsa myynyttä kohtaan.

Kannattaa muistaa, että päihdeongelma on sairaus, josta parantuminen ei ole helppoa.

Tunnen paljonkin. On selvää, että ei ihminen käytä jatkuvasti päihteitä siksi että se olisi kivaa tai vietä päiviään ja öitään kadulla siksi että nauttisi joutilaasta, "vapaasta" elämästä. 

Nekin on olleet jonkun lapsia, koulua käyneet, leikkineet, osa opiskellut hyvinkin pitkälle, osa pudokkaita. Osalla lapsia ja vaimo ollut, elämä ollut mallillaan. Elämä ei kaikille helppo ole, systeemi kun pettää niin ollaankin pohjalla. Päihderiipuvuus on sairsus, josta on vaikea nousta. Käytös vaarallista, pelottavaa. Mutta ihmisiä on hekin.

Se on ihan normaalia tuntea niitä tunteita toista ihmistä kohtaan, tottakai siinä tulee myötätunto esille

Mutta se ihminen käy omaa taisteluaan, ei siihen oikee voi puuttua, sil on ihan oma maailma ja omat juurisyynsä kaikkeen, ei sitä kukaan ymmärrä vaikka luuleekin ymmärtävänsä

Kohdelkaa kaikkia tasavertaisesti, mä oon sen oppinu itse lähiössä kasvaneena

Se on ihan sama kumpi kävelee vastaan, työtön ja asunnoton ihminen tai meidän "Presidentti", ne on molemmat samalla viivalla mun silmissä

Tottakai tunnen. Olen ollut elämässä monestikin siinä pisteessä, että olisin voinut helposti itsekin ajautua väärälle polulle. Esimerkiksi olin joskus ihan hyvin menestynyt yrittäjä, kunnes konkurssi tuli ja perheemme menetti omakotitalon ja kaiken omaisuuden. Kokemukset on tehneet minusta entistä nöyremmän ja empaattisemman. 

Kyllä tunnen. Toivon, että alennustilassa oleva ihminen tapaisi viisaan auttajan joka ohjaisi oikealle tielle. Toivon, että alenustilassa oleva ihminen ottaisi opikseen auttajansa neuvoista ja tekisi parannuksen ja elämänmuutoksen.

Tunnen. Tunnen useita huumeriippuvaisia, elämänhallintaongelmaisia ihmisiä, osa on mukavia ihmisiä ja vietän heidän kanssaan aikaa siinä missä ei-riippuvaistenkin. Lähes kaikilla on taustalla huono lapsuus tai muita vakavia ongelmia. Tunnen kyllä myös sellaisia nistejä, joiden kanssa en halua olla tekemisissä, on väkivaltaa, arvaamatonta käytöstä, ärsyttävää muiden syyttelyä kaikesta, ryöstöjä, pahimmillaan tappoja.

Tunnen myötätuntoa. Mun kimppuun nämä ei ole koskaan käyneet. Mun kimppuun käyneet on aina olleet tavallisia ihmisiä ja niillä tavallisilla ihmisillä ne silmät juuri teslan ratin takana kiiluu. Suomessa on helppo leimaantua elämänlaitapuolen kulkijaksi vaikka olisi päihteetön. Riittää että on erakko ja pitää kylmällä ilmalla huppua päässä.

Sen verran sympatiaa, että se on yksi syy äänestää pohjoisen hyvinvointivaltion puolesta.

En. Turha romantisoida rappiota - useimmat noista eivät kuitenkaan ole olleet missään elämänsä vaiheessa hyviä ja kivoja ihmisiä vaan ennemmin päinvastoin.

Sinänsä, jos itse joskus päätyisin pohjalle, niin halua, että minua jotenkin säälittäisiin.

Aika moni laitapuolen kulkija varsinkin nisti on sitä omasta tahdostaan, ne piirit ja elämäntyyli kiehtovat. Joten en. 

Ne joita elämä on oikeasti potkinut päähän ja saaneet vain paskaa niskaan ilman että olisi itse aiheuttanut, niille löytyy sympatiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jokaisen elämä voi suistua raiteiltaan kriisin kohdatessaan. Ajattelen ettei minulla ole varaa arvostella muita. Yritän kohdella muita kuten toivoisin heidän kohtelevan minua

Ei oikeasti jokaisen voi, koska toisilla on vahvemmat tukiverkostot ja turvallisen lapsuuden ja aikuisuuden tuomaa resilienssiä kestää vaikeuksia. Mutta ei ne laitapuolen kulkijat ole osaansa valinneet, kyllä se on surkeiden sattumusten sarja joka on siihen tilanteeseen johtanut. Ja kyllä, koen sääliä ja sympatiaa ja pyrin kohtelemaan huono-osaisempiakin hyvin. 

Kyllä. Todellakin ja aidosti.