Jos "kasvetaan erilleen", mitä se käytännössä tarkoittaa?

Omassa avioliitossani exällä ei enää kiinnostanut viettää aikaa yhtään yhdessä. Ei puhunutkaan minulle eli ei kertonut mitään omia asioitaan. Oli oikeastaan täysin vieras ihminen viimeiset kaksi vuotta suhteessa. Ei nukuttukaan samassa huoneessa eikä meillä ollut mitään yhteistä. 

Kasvaminen erilleen tarkoittaa käytännössä sitä että ei nähdä enää yhteistä tulevaisuutta. Elämä on kasvattanut ihmisiä eriytymään luonnollisesti.

Meillä se ainakin näkyi niin että rakkaus oli muuttunut platonisemmaksi ja elämä oli mautonta eikä oikein jaksettu enää toisiamme katsella. Sitten päätettiin erota ja mies tuumasi ettei lapsia saisi sitten käyttää pelinappuloina koskaan. Loukkaannuin koska en ole koskaan niin tehnytkään. Eromme jälkeen hankki rahaa, oman isomman asunnon ja varasti lapset ja vei minulta kaiken mennessään.

Hyvin meni eropuhdistus.

Onko muita kommentteja aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Onko muita kommentteja aiheeseen?

Eiköhän siinä ollut ne tärkeimmät. Asia on selvitetty.

Meillä se tarkoitti sitä, että sitten kun pahimmat ruuhkavuodet oli ohi, tajuttiin, ettei me enää oikein tunneta toisiamme, ja kun yritettiin tutustua, tajuttiin että me ei taideta viihtyä yhdessä enää. Oli jäänyt avioliitto hoitamatta, kun keskityttiin lapsiin ja arjen pyörittämiseen. Hyvin aina tultiin toimeen niin kauan kuin oli koko ajan menemistä, tekemistä, hoidettavia hommia, oltiin siis ihan hyvä työpari. 

Sitten lapset kasvoi teineiksi ja alkoivat itsenäistyä. Siinä me miehen kanssa sitten ihmeteltiin, että mitä nyt. Tajusimme, ettemme oikein osaa edes jutella toisillemme muuta kuin käytännön asioita. Ja sitten kun aloimme vähän oppia, tajusimme, että meidän loppuelämän haaveet on täysin päinvastaisia. Minä kaipasin maalle rauhaan, omaa puutarhaa, koiraa tai paria, seesteistä rauhallista elämää. Mies taas oli "viidenkympin villityksessä", totesi että nyt kun lapset alkaa olla kasvattettu, hän haluaa ELÄÄ, mennä ja harrastaa ja bailata ja muuttaa ulkomaille ja ties mitä. Käytiin pariterapiassakin juttelemassa, mutta ei siihen mitään ratkaisua oikein löytynyt, että oli kasvettu täysin eri suuntiin ja haluttiin nyt eri asioita elämältä.

Kiitos vastauksista!

Pohdin tätä asiaa siksi, että yks päivä jotenkin havahduin ajattelemaan, että tulemmeko siksi toimeen niin hyvin puolison kanssa edelleen 15v myöhemmin, että näemme töiden vuoksi lähinnä vain iltaisin tunti ennen nukkumaan menoa. Ei siinä ajassa kerkeä silloin riidellä, noh, eikä seksiäkään pahemmin harrastaa. Että onko tämä sitä erilleen kasvamista,kun periaatteessa kummallakin on oma arki ja elämä. Mutta sitten toisaalta tunteet ei kuitenkaan ole kuolleet, ei tosin räiskykään enää.

Ap

Meillä se tarkoitti sitä, että minusta tuli tylsä aikuinen ja eksä jatkoi samaa rällästystä kuin parikymppisenä. 

Toinen jää lapsen tasolle ja toinen jatkaa kehittymistään. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen jää lapsen tasolle ja toinen jatkaa kehittymistään. 

Miten tää näkyy arjessa?

Suomeksi se tarkoittaa että kyllästytään toiseen ja halutaan jotain uutta. Se sitten selitetään erilaisilla korulauseilla.

Kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Ei enää jakseta puolison kiinnostuksen kohteita eikä yhteisiä kohteita enää ole. Jos esim. toinen haluaa että asunto on eläkkeelle jäätyä kerrankin siisti niin että siellä viihtyy, mutta toinen viis veisaa siisteydestä, ei korjaa tavaroitaan, vaikka nuorempana oli toisenlainen, eikä nyt vanhempana edes välitä koko asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Ei enää jakseta puolison kiinnostuksen kohteita eikä yhteisiä kohteita enää ole. Jos esim. toinen haluaa että asunto on eläkkeelle jäätyä kerrankin siisti niin että siellä viihtyy, mutta toinen viis veisaa siisteydestä, ei korjaa tavaroitaan, vaikka nuorempana oli toisenlainen, eikä nyt vanhempana edes välitä koko asiasta.

 

 

Okei, mun mielestä taas tää ei jotenkin kuvasta sitä erilleen kasvamista. Itte näkisin niin, että ehkä se yhteinen samanlainen tulevaisuus ei enää olekaan samanlainen eikä siten edea yhteinen. Jos toinen haluaakin lähteä eläkkeen viettämään Espanjaan ja toinen Suomen Lappiin, niin kyllä siinä on erikseen kasvettu jos ei päästä sopuun jatkosta.

Kasvoin äidistäni erilleen ja se näkyi siinä, että ei kiinnostanut enää äitini jutut tai koko ihminen.

Meillä se tarkoitti sitä, että mies halusi lasten kasvettua teineiksi "löytää itsensä" eli harrastaa ja bilettää. Minä taas halusin olla yhä läsnä lapsille ja viettää rauhallista elämää. Mies myös halusi seksisuhteen, koska minä sairastuin, enkä voinut väliaikaisesti harrastaa seksiä. Yhteinen perhe-elämä muuttui hänelle vastenmieliseksi pakkopullaksi, vain omat jutut ja tämä toinen nainen oli tärkeää.

Minä olisin halunnut yrittää korjata tilannetta, mies ei. Hän ei enää nähnyt tulevaisuuttamme yhteisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Ei enää jakseta puolison kiinnostuksen kohteita eikä yhteisiä kohteita enää ole. Jos esim. toinen haluaa että asunto on eläkkeelle jäätyä kerrankin siisti niin että siellä viihtyy, mutta toinen viis veisaa siisteydestä, ei korjaa tavaroitaan, vaikka nuorempana oli toisenlainen, eikä nyt vanhempana edes välitä koko asiasta.

 

 

Okei, mun mielestä taas tää ei jotenkin kuvasta sitä erilleen kasvamista. Itte näkisin niin, että ehkä se yhteinen samanlainen tulevaisuus ei enää olekaan samanlainen eikä siten edea yhteinen. Jos toinen haluaakin lähteä eläkkeen viettämään Espanjaan ja toinen Suomen Lappiin, niin kyllä siinä on erikseen kasvettu jos ei päästä sopuun jatkosta.

Mutta kyllä kai kysymys on siitäkin, kuinka tärkeänä pitää parisuhdetta. Maailma on täynnä erilaisia vaihtoehtoja mitä voi tehdä ja missä viettää aikaansa. Mutta jos molemmat asettavat parisuhteen tärkeimmäksi asiaksi, silloin ollaan valmiita joustamaan ja etsimään yhteistä ratkaisua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Ei enää jakseta puolison kiinnostuksen kohteita eikä yhteisiä kohteita enää ole. Jos esim. toinen haluaa että asunto on eläkkeelle jäätyä kerrankin siisti niin että siellä viihtyy, mutta toinen viis veisaa siisteydestä, ei korjaa tavaroitaan, vaikka nuorempana oli toisenlainen, eikä nyt vanhempana edes välitä koko asiasta.

 

 

Okei, mun mielestä taas tää ei jotenkin kuvasta sitä erilleen kasvamista. Itte näkisin niin, että ehkä se yhteinen samanlainen tulevaisuus ei enää olekaan samanlainen eikä siten edea yhteinen. Jos toinen haluaakin lähteä eläkkeen viettämään Espanjaan ja toinen Suomen Lappiin, niin kyllä siinä on erikseen kasvettu jos ei päästä sopuun jatkosta.

Mutta kyllä kai kysymys on siitäkin, kuinka tärkeänä pitää p

Joo, siksi kirjoitinkin että JOS ei päästä sopuun.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista!

Pohdin tätä asiaa siksi, että yks päivä jotenkin havahduin ajattelemaan, että tulemmeko siksi toimeen niin hyvin puolison kanssa edelleen 15v myöhemmin, että näemme töiden vuoksi lähinnä vain iltaisin tunti ennen nukkumaan menoa. Ei siinä ajassa kerkeä silloin riidellä, noh, eikä seksiäkään pahemmin harrastaa. Että onko tämä sitä erilleen kasvamista,kun periaatteessa kummallakin on oma arki ja elämä. Mutta sitten toisaalta tunteet ei kuitenkaan ole kuolleet, ei tosin räiskykään enää.

Ap

Jos on ihan sama onko se puoliso illan omissa menoissaan vai sun kanssa, niin sitten kai voi jo sanoa, että erikseen on kasvettu.

Läheisyys loppuu, seksi kuivuu kokonaan.

Nainen lihoo ja laiskistuu,muuttuu eri ihmiseksi, sillon miehen kannattaa perustella että kasvettiin erilleen, niin ei nainen pahasti suutu.