Lue keskustelun säännöt.
Miten olet löytänyt aidon mielenrauhan ja tasapainon elämääsi?
30.09.2024 |
Tässä 45-vuotiaana olen nyt käsitellyt lapsuudenperheeni traumat ja vanhempieni kuoleman. Seuraavaksi olen minä selkä kuolemaa vasten, jos luonnollisessa järjestyksessä mennään. Nuoruudesta luopumista tein tuossa 37-42 -vuotiaana. Nyt olen hyväksynyt olevani vanheneva nainen ja kohta isojen lasten äiti. Parisuhdetta en kaipaa, olen ollut viimeiset 10 vuotta yksin. Materiaa en ole kerännyt ympärilleni, vaan olen löytänyt onnen velattomasta ja yksinkertaisesta elämästä. Töitä teen vain 70% koska tällä elämäntyylillä en kuluta paljoakaan. Luonto on toinen olohuoneeni ja sinne menen aina kun mahdollista.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erakoiduin, laiton puhelimen laatikkoon.
Auttaa, kun tietää, mikä on oikeasti tärkeää.
Kuulostaa siltä, että aloittajalla on kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
tuleuskoon.fi
Ymmärrän tuon, kun olen uskossa. Pyysin esirukousta ja tuli jonkin ajan kuluttua rauhallinen ja levollinen olo. Vaikka surua elämässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sitten on aidon mielenrauhasi tiellä/esteenä???
Täytän 38 ja olen epätoivoinen nuoruuden pitämisessä. Treenaan päivittäin ja syön terveellisesti. Haluan näyttää hyvältä. On ihan ok mielenrauha... pikkainen ikäkriisi vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun katsoo luontoa ulkona, jos sitä vielä on, se voi tuoda rauhaa. Jänikset ja rusakotkin niin söpöjä. Aallot. Muistakaa myös levätä riittävästi. Rauta voi helpottaa jos on anemiaa tms. Kiva video voi tuoda uusia ajatuksia, negatiivinen ei ehkä paranna. Omia ajatuksia ja positiivisuutta.
M 57 ja luulenpa että se mielenrauha on yksilöllinen jutska, mitä kukakin arvottaa miksikin.
Itsellä ehkä sen (vaikea) sisäistäminen. että kaikki kuuluu pakettiin, myös ne ikävät ja väkevät.
Iso ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että mulla on se ollut oikeastaan aina. Murrosiässä oli kaikenlaista tunnekuohua, mutta silloinkin minä tunsin, että se rauha ja tasapaino oli olemassa siellä jotenkin "alla", ikään kuin ne tunnekuohut on vain jotain pientä pinta-aaltoilua eikä se syvempi minä siitä muutu. Olen aina ollut hyvin introvertti ja jopa erakkomainen luonne. Paljolti siksi, että mä en kaipaa muilta ihmisiltä mitään, mulla kun on lämmin paikka missä asua ja ruokaa ja muut perustarpeet, olen vaan ilman mitään erityistä syystä onnellinen kuin pieni eläin.
"seesteinen"
eli en jaksa enää ajatella mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi muuten sensuroitte yhden kirosanan perusteella, vaikka joka ketju täynnä vastaavia?
Mielenrauha tulee, kun katson peuraa silmästä silmään ja haaveilen sen saamisesta pannulleni. Se kun roisto hamuilee pihlajanmarjoja pihallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää kertynyt ja pätäkkää tilillä, oma talo ja mökki, rouvalla töitä. Ei minnekään kiire, touhuan mitä touhuan. Nautin pienistä asioista ja ihmisten kohtaamisista. Myös luonnon eläimet tärkeitä.
Jätin vakkarin paikan 4v ja siirryin keikkalaiseksi. Nyt teen 2-3 yövuoroa viikossa ja tienaan sillä 2250-2600e neton kuussa. 10-12 työvuoroa ja 20-18 vapaapäivää. Lomat ja vapaat siellä missä haluan ja niin pitkään kuin kulloinkin haluan. Duunit teen niissä paikoissa kun haluan.
Paras päätös ikinä!
N51
Rauhan, sen minä annan teille. En minä anna niin kuin maailma antaa... (Jeesus)
Lasten kanssa olemisesta. Elämä on rauhoittunut, huomaan heidän kanssaan ne pienet, hyvät, aidosti merkitykselliset asiat. Elämä on hyvää.
Se on aika paljon sanottu, että aito mielenrauha. Mutta jonkinlaisen. Radikaali hyväksyntä ja katse Valhallaan.
Hyvä mies ja yhteinen iso omaisuus.