Tuntuisiko teistä kurjalta jos ette saisi mitään ymmärrystä tai vertaistukea ystävältä?
Isäni kuoli kesällä, olen hiljalleen pääsemässä asian yli, mutta vieläkin muistelen isää päivittäin ja tuntuu vaikealta esim käydä isän kodissa ja katsoa valokuvia. Minulla on ystävä jonka isä on myös kuollut, mutta ystävä on ollut silloin lapsi eikä tunnu välittävän isänsä kuolemasta. Hän väittää ettei isän kuolema muuttanut hänen elämäänsä eikä se edes tuntunut miltään. Itseeni sattuu nämä kommentit, minusta vanhemman kuolema on suuri suru ja tuntuu että tällä ystävä vähättelee myös minun isäni kuolemaa. Hän ei käy isänsä haudalla eikä muista isää esim pyhäinpäivänä, isänpäivänä tai jouluna. Itse en voi kuvitellakaan miten vaikeita nämä tulee olemaan nyt syksyllä ja jouluna.
Kommentit (14)
Joo, uskon että kaveristasi on ikävää, että et osaa katsoa asiaa yhtään miltään muulta kannalta kuin omaltasi, vaan syytät kaveriasi asiasta, jolle hän ei voi mitään.
No sitä voivottelua on omalle kohdalle tullut aivan tarpeeksi, sellaisesta ei tule kuin paha mieli, typerää koska se on niin tekopyhää.
Pohdintaa. Voisitko käsitellä muualla erikseen isän kuolemaa ja muiden kanssa. Tai äitisi kanssa. Ei tämän ystävän kautta tai kanssa. Ehkä hän välitti isästään, mutta hänelle ei ole enää hyväksi surra, laittaa voimia suruun ja hautausmaat eivät ole kaikille. Ehkä hän yrittää vain selvitä elämässä eteenpäin ja yrittää voida hyvin. Miksi etsit tämän yhden ymmärrystä, jos ei olla samalla paperilla niin sanotusti. Voi olla myös joku tuttu / sukulainen tai tulla uusi tuttu joka ymmärtää enemmän, jos isä on ollut turva ja tuki, on nyt poissa. Kaikki vaatii aikaa ja aikaa.
Jotenkin hassulta kuulostaa, että sinä pahoitat mielesi siitä, miten ystäväsi suhtautuu omaan, edesmenneeseen isäänsä.
Toki saat surra isääsi, mutta et voi edellyttää muiden tulevan mukaan samaan fiilikseen.
Varmasti tuntus. Jos siis ois ees kavereita, jotka ei ees ymmärtäs tai antas tukea.
Sure isääsi, mutta älä edellytä että muut tekisi samoin.
Kaikille isän kuolema ei välttämättä ole surullinen asia.
Anna toisen pitää tunkkinsa. Sure omalla tavallasi. Voit kauniisti sanoa, että kuuntele mua nyt kun mun on paha olla. Jos hän on over isästään, ej sun tarvi olla
Miksi hänen pitäisi elää samaa surua kuin sinä?
Muiden ystävieni vanhemmat on vielä kaikki elossa enkä tunne muita samanikäisi, noin 30v, vanhempansa menettäneitä. ap