Nyt loppuivat lahjoitukset

Narri, hoitoalan amis. Persoonallinen räjähtävä nauru, jota hän ikään kuin kaipasi aika ajoin kuunnellessan toisia. 

Oli kaveri kaikille naispuolisille tutuille. 

Piiritoimistoon tuli uusi miespuolinen työntekijä. Narri luonnehti häntä kuin olisi epäuskottava kaikessa tekemisessä. Kokouksessa mutisi hänestä tilannehuumorina "varajeesus". 

Halusi toimia osaston auton suhteen kuin se olisi oikeakin ambulanssi. Kysyi retorisesti, että kuinkahan paljon hän (sairaankuljettajayrittäjä) maksoi, kun paikallislehdessä oli juttu työstään. 

Kertoi voitonvarmana kohtaamisestaan kadulla, jossa tapasi kaksi uskon todistajaa. Otti haasteen vastaan ja alkoi kuuntelemaan. Sanoi olevansa agnostikko. Lopulta kun he lähtivät tahoilleen, niin toinen oli sanonut (turhautuneena) että oli hyvä kun saimme jutella.

En ole lahjoittanut rahaa mihinkään tai mitään muutakaan. Autan ihmisiä mieluusti suoraan.

Peräsuolen laskeuma se vasta melkoinen himmeli onkin.

Vapaaehtoinen kysyi spontaanisti, "Kuka ajaa takaisin? (humalatilan takia) kun osaston kokouksessa tuli puhetta illanvietosta jossain kohteessa. Puheenjohtaja katsoi hämmentyneenä, kuitenkin huumorimiehenä. Kysyjä nosti paperin kasvojen eteen. 

Samainen vapaaehtoinen vihjaisi vahingonkorvauksen vaatimista, kun satuin kirjoittamaan piirin puheenjohtajalle outouksista.

Edelleen sama vapaaehtoinen oli jutellut poliisi(kaverin) kanssa siitä, että minulle asetettaisiin lähestymiskielto. 

Ongelman ydin on kuitenkin se, että minusta tehtiin epähenkilö, jonka yhteydenottoihin ei vastata.