Riippuvuudet ovat mielen heikkoutta.

Aijaa. Minulla riippuvuus oli pakokeino lapsuuden traumoista, ja varsin hyvä ja toimiva selviytymiskeino olikin, vähensi kärsimystä, jonka vuoksi moni muu olisi ja on itsensä lopettanut. Olin siis tarpeeksi vahva keksimään itselleni keinon pysyä hengissä. Kun viimein sain terapia-apua, niin sen avulla onnistuin käsittelemään noita traumoja sen verran hyvin, että pystyin luopumaan tuosta riippuvuudestakin. Eli aloituksesi on täyttä sontaa.

Persuus taasen järjen heikkoutta.

Aloittajalla on järjen heikkoutta.

Riippuvuudet ovat tosi paljon kiinni geeneistä. Esim. mä tupakoin 14 vuotta, mutta en ollut riippuvainen nikotiinista. En tupakoinut aamuisin, enkä ikinä polttanut, jos olin flunssassa. Tupakoiminen oli mulle enemmän vain tapa. Poltan edelleen muutaman kerran vuodessa eikä mun tarvitse pelätä retkahdusta. Kofeiinin kanssa sama: juon kahvia, mutta jos ei tee mieli, en juo, eikä tule päänsärkyä. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalla on järjen heikkoutta.

Järjen puutetta.

Jaa... varmaan sitten niin. Olut ja seksi ovat kyllä ihan mukavia asioita, niitä tekee usein mieli. Itsehän sen päätän tosiaan milloin niistä nautin ok. Vaikea sanoa mikä olisi tilanne jos ei noita asioita olisi saatavilla.

Ei nyt välttämättä. Kaikesta ei myöskään aina halua luopua. Miksi edes pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuudet ovat tosi paljon kiinni geeneistä. Esim. mä tupakoin 14 vuotta, mutta en ollut riippuvainen nikotiinista. En tupakoinut aamuisin, enkä ikinä polttanut, jos olin flunssassa. Tupakoiminen oli mulle enemmän vain tapa. Poltan edelleen muutaman kerran vuodessa eikä mun tarvitse pelätä retkahdusta. Kofeiinin kanssa sama: juon kahvia, mutta jos ei tee mieli, en juo, eikä tule päänsärkyä. 

Kyllä sinäkin voit tulla riippuvaiseksi jostakin, et ole vain törmännyt siihen vielä. Tai sitten et ole huomannut olevasi riippuvainen jostakin asiasta, kuten some tai sokeri.

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuudet ovat tosi paljon kiinni geeneistä. Esim. mä tupakoin 14 vuotta, mutta en ollut riippuvainen nikotiinista. En tupakoinut aamuisin, enkä ikinä polttanut, jos olin flunssassa. Tupakoiminen oli mulle enemmän vain tapa. Poltan edelleen muutaman kerran vuodessa eikä mun tarvitse pelätä retkahdusta. Kofeiinin kanssa sama: juon kahvia, mutta jos ei tee mieli, en juo, eikä tule päänsärkyä. 

Ei se geeneistä johdu. Joskus kyllä menee maku vain johonkin eikä tee mieli. Hyvä aihe mutta vaatisi rehellistä keskustelua. Riippuvuuksia on erilaisia eivätkä kaikki edes ole varsinaisia riippuvuuksia tai ainakaan haitallisia.

Vierailija kirjoitti:

Jaa... varmaan sitten niin. Olut ja seksi ovat kyllä ihan mukavia asioita, niitä tekee usein mieli. Itsehän sen päätän tosiaan milloin niistä nautin ok. Vaikea sanoa mikä olisi tilanne jos ei noita asioita olisi saatavilla.

Kokemuksella voin sanoa että minulla ei ole ollut ongelmia. Ehkä se vähän riippuu jos on riippuvainen noista asioista. Kannattaa hakea nautintoa terveemmällä tavalla, sisäinen hyvinvointi on tärkeä ja elämään kannattaa hakea nautintoja joista nauttii päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuudet ovat tosi paljon kiinni geeneistä. Esim. mä tupakoin 14 vuotta, mutta en ollut riippuvainen nikotiinista. En tupakoinut aamuisin, enkä ikinä polttanut, jos olin flunssassa. Tupakoiminen oli mulle enemmän vain tapa. Poltan edelleen muutaman kerran vuodessa eikä mun tarvitse pelätä retkahdusta. Kofeiinin kanssa sama: juon kahvia, mutta jos ei tee mieli, en juo, eikä tule päänsärkyä. 

Ei se geeneistä johdu. Joskus kyllä menee maku vain johonkin eikä tee mieli. Hyvä aihe mutta vaatisi rehellistä keskustelua. Riippuvuuksia on erilaisia eivätkä kaikki edes ole varsinaisia riippuvuuksia tai ainakaan haitallisia.

Johtuu. Vaikka tosiaan tupakoin noin pitkään, mä en tiedä, miltä nikotiinin vieroitusoireet tuntuvat. Mun äidillä sama juttu, hänkin tupakoi nuorempana, mutta ei kokenut fyysistä riippuvuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuudet ovat tosi paljon kiinni geeneistä. Esim. mä tupakoin 14 vuotta, mutta en ollut riippuvainen nikotiinista. En tupakoinut aamuisin, enkä ikinä polttanut, jos olin flunssassa. Tupakoiminen oli mulle enemmän vain tapa. Poltan edelleen muutaman kerran vuodessa eikä mun tarvitse pelätä retkahdusta. Kofeiinin kanssa sama: juon kahvia, mutta jos ei tee mieli, en juo, eikä tule päänsärkyä. 

Ei se geeneistä johdu. Joskus kyllä menee maku vain johonkin eikä tee mieli. Hyvä aihe mutta vaatisi rehellistä keskustelua. Riippuvuuksia on erilaisia eivätkä kaikki edes ole varsinaisia riippuvuuksia tai ainakaan haitallisia.

Johtuu. Vaikka tosiaan tupakoin noin pitkään, mä en tiedä, miltä nikotiinin vieroitusoireet tuntuvat. Mun äidillä sama juttu, hänkin tupakoi nuorempana, mutta ei kokenut fyysistä riip

Ei se siltikään geeneistä johdu mutta hyvä juttuhan se on.

Riippuvuus on verrannollinen oksan vahvuuteen, ainakin hirttäytyessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuvuudet ovat tosi paljon kiinni geeneistä. Esim. mä tupakoin 14 vuotta, mutta en ollut riippuvainen nikotiinista. En tupakoinut aamuisin, enkä ikinä polttanut, jos olin flunssassa. Tupakoiminen oli mulle enemmän vain tapa. Poltan edelleen muutaman kerran vuodessa eikä mun tarvitse pelätä retkahdusta. Kofeiinin kanssa sama: juon kahvia, mutta jos ei tee mieli, en juo, eikä tule päänsärkyä. 

Ei se geeneistä johdu. Joskus kyllä menee maku vain johonkin eikä tee mieli. Hyvä aihe mutta vaatisi rehellistä keskustelua. Riippuvuuksia on erilaisia eivätkä kaikki edes ole varsinaisia riippuvuuksia tai ainakaan haitallisia.

Johtuu. Vaikka tosiaan tupakoin noin pitkään, mä en tiedä, miltä nikotiinin vieroitusoireet tuntuvat. Mun äidillä sama juttu, hänkin

No mistä se sinun mielestäsi sitten johtuu, että ei synny fyysistä riippuvuutta aineeseen, johon toiset addiktoituvat hyvin nopeastikin? Jumalan tahdosta kenties?

Ei se ihan noin yksinkertainen asia ole. Riippuvuuteen johtaa se, että meidän aivomme tekevät mielellemme myyräntyötä, eli kun joku asia aiheuttaa hyvän olon, aivot rekisteröi sen, ja tallettaa sen tarkkaan muistiin, että tätä lisää. Toki samalla tavalla epämiellyttävät asiat jää mieleen. Mutta, aivot alkavat usuttaa meitä niiden asioiden pariin takaisin joista on tieto, että tulee hyvä olo. Ihminen tarvitsee hyvänolon tunteita jotka saa hyvät hormonit liikkeelle.

Siksi ihminen yrittää lääkitä pahaa oloaan asioilla joista omat aivot sanoo, että tee näin, tästä tulee hyvä olo, paha mieli menee pois. Ja eri ihmisille ne on eri asioita, ei kyse ole vain päihteistä jotka vaikuttaa ihan fyysisesti elimistöön ja aivoihin, vaan se addiktio tulee pelaamiseen, ostamiseen, urheiluun, seksiin, siivoamiseen... ihan mihin vaan asiaan joka jonkun toisen mielestä voi olla hyvinkin vastenmielistä eikä aiheuta hyvän olon hormonien liikkumista.

On toi monelle varmasti yksi totuus, uskon silti, että terapia tai ainakin vertaistukea on hyödyksi monelle.

Mä olen ihmisenä herkästi addiktoituva ja monesta paheesta päässyt eroonkin, mutta aina tulee uutta tilalle. Eli terapia voisi olla avuksi. 

Gabor Mate, Anna Lembke

Mainokset ja mainosrahoitteinen joukkoviestintä synnyttävät ja ruokkivat uusia haluja ja siten ylläpitävät kestämättömän korkeaa kulutustasoa. Osittain mainosten valta on jo tunnistettu ja Suomessa säädellään terveydelle haitallisten tuotteiden kuten tupakan ja alkkarin mainontaa. Rohkaisevatko kenties tästä saadut hyvät kokemukset laajentamaan sääntelyä myös muiden haitallisten toimintojen mainostamiseen?

Riippuvuus kannattaa suunnata johonkin hyödylliseen. Vaikka fyysiseen treenaamiseen, urheiluun, shakin pelaamiseen, koodaamiseen jne.

Hölmöä vetää itseensä kemikaaleja tai mättää ylimääräistä roskaruokaa.

Vihan, kateuden ja ahneuden tunteet ovat myös mielen heikkoutta tavallaan myös rakastuminen on mielen heikoutta :)