Miten sanoa leikkipuistotutulle, että olisi napakampi lapsensa kasvatuksessa?!

Puistossa käy maailman nössöin äiti, joka kyllä kieltää pari vuotiastaan esim. tönimästä muita. Kielloilla ja uhkauksilla ei kuitenkaan mitään virkaa, sillä huonosta käytöksestä ei seuraa yhtään mitään eikä uhkaukset toteudu.



Muuten mulle olisi ihan sama, mutta kun tuo aiheuttaa hankaluutta muille vanhemmille ja lapsille, kun tuo yksi jatkuvasti tönii, vie leluja kädestä jne.



Ymmärrän, että se ehkä kuuluu lapsen kehitykseenkin, mutta mielestäni tuohon pitäisi silti napakasti puuttua. Käytös tuskin loppuu kovin helpolla, jos siitä ei koskaan seuraa mitään. Itse esim samanikäiselleni sanon ensin, että ei saa töniä tai jos tönii, seuraa jotain (joutuu pois leikistä/lähdetään kotiin/tai minä milloinkin) ja seuraus myös toteutetaan. Lapsi tajuaa kyllä jo sen verran syy- ja seuraussuhteita.



En kumminkaan kehtaa ruveta neuvomaan puolituttua lapsenkasvatuksessa. Onko muuta konstia kuin sietää tilanne ja poistua tarvittaessa paikalta. Kiellän kyllä itse lasta, mutta en voi alkaa määräilemään rangaistuksia...