Askarruttavia asioita suhteeseen palaamisesta

Hei!



Olen ollut etäsuhteessa, mutta erosimme vähän aikaa sitten. Eilen ex-tyttöystäväni soitti ja osoitti kaipausta. Kaipaan häntä itsekin, mutten sitä tilannetta, missä oltiin. Mietittiin, voitaisiinko jatkaa jotenkin, mutta ajatus mietityttää meitä molempia paljon. Merkittävin haaste on juurikin etäisyys ja se, että hänellä on lapsia ja elämä kovin kiireistä.



Mietin, että voisin olla valmis kokeilemaan, jos niinä yhteisinä hetkinä hän olisi ihan valmis puhtaasti omistautumaan niille yhteisille hetkille, eli niin, että hän olisi vain minua varten ja minä häntä. Monesti kalenteri on ymmärrettävästi hänellä aika tukossa, mutta oletan sen myös olevan osittain sitä, että hän haluaa pitää tietynlaista etäisyyttä, vaikka kaipaakin sitä romanttista yhteyttä. Aiemmin tämä on mennyt niin, että taivun paljon hänen menoihinsa, mutta nyt tuntuu, että haluaisin enemmän pitää kiinni siitä, että kun ollaan yhdessä, sitten kanssa ollaan. Olen jopa miettinyt, olisiko mielekästä tinkiä näkemisen määrästä, jos keskityttäisiin ja pysähdyttäisiin sen äärelle mitä meillä on.



Yksi merkittävä käytännönasia on se, että hänen lapsensa soittavat hänelle miten sattuu ja hänen on oltava joka hetki valmis vastaamaan, kun näin käy. Siis näitä videopuheluita tulee tyypillisesti se yksi viikonlopussa ja ne kestävät tavallisesti vartista tuntiin. Tämän hetken ennakointi on vaikeaa, mikä rajaa paljon sitä, mitä voi tehdä. Esimerkiksi jos olemme harrastamassa seksiä, on se lopetettava kesken ja hänen on vastattava sillä punaisella sekunnilla. Sama koskee vaikkapa elokuvan katsomista, kävelyllä käymistä tai ihan mitä tahansa; kaikki on lopetettava. Tuntuu, että aina jokin kiva keskeytyy äkkiarvaamatta ja tunnen niissä hetkissä hyvin toisarvoiseksi. On hän myös sanonut, että se lasten kanssa puhuminen ja heille läsnä oleminen on tärkeämpää, kuin se, mitä me ollaan tekemässä. Ymmärrän tämän, mutta jotenkin tuntuu, että joinain hetkinä olisi hienoa, josko niille lapsille voisi soittaa vaikka hetken päästä uudestaan. Olen myös ehdottanut, voisiko olla jokin kiinteä aika, milloin tämä puhelu tapahtuisi, mutta se ei ole sopinut. Joskus kumppanini oli jopa hyvin pettynyt, kun en ollutkaan heti valmis jatkamaan seksin harrastamista, kun hän tuli puhelimesta. Näissä videopuheluissa on taustalla myös ex-ukkonsa, mikä aiheuttaa minulle hankalia tunteita. En hetkeäkään usko, että hän haikailisi exänsä perään, mutta kieltämättä se vähän latistaa meininkiä, kun yhteiset jutut keskeytyy ja alkaa se entisenä perheenä babytalkin vetäminen.



Onko tilanne jollekin muulle tuttu tai miten tällaiset asiat hoidetaan? Olenko toiveineni kohtuuton? Meillä siis tähän mennessä ollut kuussa mahdollista nähdä kahtena viikonloppuna kaksistaan. Yhteiseen aikaan on joskus kuulunut sekin, että hänelle tulee äkkiarvaamatta menoja ja minä olen jo ajanut hänen luokseen ilman, että näistä menoista mitään on ennakkoon sovittu. Hän on kyllä ollut valmis ottamaan mukaan, mutta turhauttaa, kun toisen luokse on ajanut sen 250km ja ohjelma on jotain muuta, kun oltiin ensiksi mietitty.



Haluan korostaa, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että hän pitää yhteyttä lapsiinsa. Pidän itsekin heistä ja he pitivät minusta.