Mitä ajatuksia tulee mieleesi kun muistelet edesmenneitä isovanhempiasi?

ja tuleeko omasta elämästä samanalista kuin äidinäidin ja äidinisän - vanhana yhdessä ollessaan vain torailivat.



ja kaipaus isänäitiin, ja miten oma äitini ei pitänyt anopistaan.

Tunsin vain yhden mummoni ja hän oli ihana! Aivan liian vähän tuli pidettyä yhteyttä viimeisinä vuosina kun hän oli terve.



Rakastan sinua mummi :)

Ukin kamala lapsuus huutolaisena ja hänen viisautensa

Toisen ukin uskomaton sitkeys ja tietämys luonnosta

Mummon tuomitseva uskovaisuus

Toisen mummon lapsekkuus ja omapäisyys

Ihan kamala ikävä tuli. Kohta 10v ollut ilman mummua ja olisi niin kovin ikävä. Mummu oli aina mulle yksi läheisimmistä ihmisistä ja kaipaisin juuri tällä hetkellä sitä mummun vanhanaikaista viisautta ja rauhoittavia neuvoja elämästä.



Voi kamala miten ikävä tulikaan. :,(

Mikä harmittaa minua, kun olen kuullut miten läheinen mieheni on ollut omiensa kanssa.



Isoisäni ovat kuolleet ennen syntymääni.

Toinen isoäitini on minun muistini ajan ollut jo niin pahasti sairas, että pelkäsin häntä.

Toinen isoäiti seurusteli elämänsä viimeisen 20 vuotta sairauksiensa kanssa, eikä juuri poistunut kotoaan, paitsi lääkäriin.

tulee vaan lämpöä mieleen ja mummon paistamat letut.

Isoisäni olivat molemmat mukana kunnallispolitiikassa, isoäidit yhdistystoiminnassa. Siksi he olivat aina tulossa tai menossa kokouksiin (tai ainakin siltä se minusta pienenä tuntui, kovin tärkeältä)