Lue keskustelun säännöt.
Toivottu raskaus yhtäkkiä pelottaakin? Onko tää normaalia?
22.09.2024 |
On jätetty ehkäisy pois ja ajateltu että lapsi saa tulla jos on tullakseen ja molemmat meistä on sitä halunnut. Nyt alkaa olla myös ne hetket kun sitä pitää myös yrittää jos lapsen meinaa vielä ehtiä tehdä.
Kuitenkin nyt kun menkat on myöhässä ja pitäisi kohta tehdä testi niin iskeekin pakokauhu siitä että olisin raskaana. Onko tää sittenkään hyvä idea, miten lapsen kanssa pärjätään, pärjätäänkö taloudellisesti. Mietin vaan menettääkö siinä kokonaan oman elämän, ei voikaan enää tehdä sitä ja tätä ja tota. Miksi tämmöiset asiat nyt valtaa mielen ja ahdistaa ja suoraan sanottuna pakokauhu iskee päälle enkä sen takia uskalla käydä ostamassa sitä testiä kun en halua tietää.
Onko tää normaalia? Meneekö nää ajatukset ohi? Miksi vauva mitä toivoo aiheuttaakin tämmöisiä tuntemuksia?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
No eikö nuo asiat pitäisi tajuta miettiä jo ennen kun päättää ruveta yrittämään lasta.
Vaikka asioita kuinka olisi miettinyt etukäteen niin ei käynyt mielessäkään että tässä hetkessä voi yhtäkkiä iskeä päälle tämmöisiä paniikki/ahdistus ajatuksia. En tiedä mistä tämä olo nyt johtuu ja siksi ihmettelen mikä nyt on. En tässä nyt syyllistämistä kaipaa, se ei oloa helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallista. Kyse on kuitenkin koko loppuelämään vaikuttavasta asiasta. Kaikki muuttuu. Onhan se ihan totta, että jatkossa lapsi on huomioitava aivan kaikessa. Ja lapsen etu edellä on mentävä, joten moni asia jää tekemättä, tai vaatii paljon enemmän suunnittelua. Rahaa menee paljon lapsen kasvaessa. Joutuu ikäviin ja noloihin tilanteisiin selvitellessään lapsen mörhöilyjä. Vaikka olisi kuinka kiltti ja hyvin kasvatettu, niin lapset on lapsia, ja kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Lapsi ehkä rikkoo naapurin ikkunan, kiusaa toista lasta, näpistää jotain kaupasta tai kaverilta, ei tulekaan kotiin sovittuun aikaan, tai tekee jotain muuta ei toivottua. Silti lapset on ihania, ja heistä on loputtomasti iloa. Kun saa ensimmäisen lapsen, alkaa täysin uusi elämä. Mikään ei palaa ennalleen, mutta vanhemmuuteen kasvaa ja sopeutuu kyllä. Vanhemmuus on ainakin mun mielestä elämän paras asia.
On ihan normaalia koska kyse on isosta elämänmuutoksesta, mutta totut kyllä.
Ihan normaalia ja tervettä. Kertoo vaan siitä, että ymmärrät miten isosta asiasta ja suuresta vastuusta on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Ensimmäisen lapsen syntymä on suurin muutos, mitä voi tulla. Raskausaikana ehtii tulla jos jonkinlaista ajatusta mieleen.
Älä tee lasta koska mies jättää sinut pian. Ei nykymiehet jaksa sitä lapsiarkea elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan normaalia että littyy kaikenlaisia tunteita kun mies laittaa masun pömpöttämään.
Mitä on ne supertärkeät asiat, joita en ei voi tehdä lapsiperheellisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan normaalilta kun jostain käsittämättömästä ja uskomattosta on tullutkin totta. Tuo järkytys menee kyllä ohi.
Voi olla, ettei mitään raskautta edes tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä on ne supertärkeät asiat, joita en ei voi tehdä lapsiperheellisenä?
Matkat, extempore-lähdöt, kahdenkeskiset illat, päästäänkö kahdestaan enää mihinkään. Ehkä se pohjimmainen pelko on että onko mitään tukiverkostoa joka auttaa että saa myös näitä hengähdyshetkiä joskus. Tuntuu tosi pinnalliselta sanoa tämmöinen asia ääneen
Outoa olisi jos ei miettisi tuollaisia asioita raskautta suunnitellessa tai raskaana ollessa. Silloin olisi enemmän syytä huoleen.
Itse pelkäsin unohtavani vauvan kaupan eteen hajamielisyyttäni ja siksi päätin jo raskausvaiheessa, etten jätä vauvaa silmistäni. Ennen raskautta oli myöhästymissakkoja lainakirjoista, satoja pareja hukkaan menneitä käsineitä jne. Laitoin kirjastoon vievät kirjat valmiiksi muovipussiin ulko-oven viereen ennen raskautta ja niin vain onnistuin aina unohtamaan ne, vaikka silmät osuivat pussiin sen jälkeen kun laitoin kengät jalkaan. Käsineitä en halunnut laittaa kosteina takkini taskuihin. Nykyään minulla on repussa erikseen muovipussi, jonne laitan kosteat käsineet.
No eikö nuo asiat pitäisi tajuta miettiä jo ennen kun päättää ruveta yrittämään lasta.