Askarruttaako sinua kuinka lapsesi tulee pärjäämään aikuisena?

mutta ei auta, kun luottaa, että kaikki menee hyvin

sitten ujosta, arasta, epsosiaalisesta pojasta tuli yllättäen kohtelias, sivistynyt maailmanmies.

Meilläkin erittäin ujo ja arka 7-vuotias.

toivon totta kai, että saa haluamansa yliopistopaikan

olen ihminen joka huolehdin ja pelkään kaikkea etukäteen. toki myös tätä.

Olenhan äiti.

Näyttäisi, että kumpikin on ihan normaalin reipas, älykäs ja sosiaalinen, eikä kummallakaan ole mitään eritytisiä vammoja tai ongelmia.



Ainahan kasvaminen on hetkittäin hankalaa ja pettymyksiä tulee, mutta ei niitä kannata etukäteen surra.

Meilläkin erittäin ujo ja arka 7-vuotias.

Jotain ihmeellistä tapahtui rippikoulun jälkeisenä kesänä ja ysillä ylipäätään eli poika "reipastui". Siihen asti oli varsinainen nurkissanyhvääjä (termi siskoltaan...). Ei nytkään ole mikään kaveripiirin kunkku, mutta löysi oman osaamisensa, loistaa siinä omalla tavallaan ja sen myötä on oppinut, että voi katsoa muita silmiin ja hymyillä. Ja sitä myöten koko muukin käytös hiljalleen muuttui.

Ja tämä on siis lapsi, jonka eskariope vaatimalla vaati neurologisiin tutkimuksiin epäillen autismia, koska lapsi ei puhu. (Lapsi puhui, mutta kodin ulkopuolella niin vähän kuin mahdollista)

millaisessa maailmassa joutuvat elämään. Onko sotaa, luonnonkatastrofeja, saastumista vielä paljon enemmän kuin nyt. Pelkään tyttärieni puolesta, että tulevat teineinä raskaiksi tai särkevät sydämensä jonkun finninaamaisen lippispääjuipin takia. Pelkään poikani puolesta että ajaa moottoripyörällä autonkylkeen ja kuolee. Pelkään että koulutiellä jäävät auton alle. Pelkään että namusetä varastaa heidät kaupassa, kun minulta silmä välttää. Pelkään, että sairastuvat henkisesti. Pelkään että joutuvat jonkun ääriliikkeen uhreiksi tai narsistin syömiksi parisuhteessaan. Ei ole helppoa katsoa kun lapset kasvaa, ei.

Meillä on lisänä vielä se, että meidän kuoltua, ainoa lapsemme saa suuren perinnön. Huolettaa sekin, että osaako huolehtia omaisuudesta ja ettei joudu kaikenmaailman huijareiden kelkkaan tai ratkea viettämään ylimakeaa elämää.

Rukoilen lasteni puolesta, että heillä kaikki menisi hyvin ja Jumala siunaisi heidän elämäänsä.

Epäilen ettei tule pärjäämään kovin hyvin koska on vaan niin ujo, mutta en tuhlaa aikaani sen pohtimiseen, vaan koetan nauttia elämästä lapsen kanssa tässä ja nyt.

ja oon kai vieläkin, mutta mulla on poika ja luulen että jos tää periytyy, niin pojilta ei ehkä odotetakaan että ne olis niin kauheen puheliaita. :P Enemmän pelkään että se sairastuu masennukseen, niinkuin mä oon sairastunut jossain vaiheessa (eikä vielkään oo helpottanut täysin).

itsestään huolehtimista, järjestelmällisyyttä, työntekoa, rentoutumista, suruista yli pääsemistä, toisen huomioon ottamista ja onne löytämistä siitä, mitä on sen sijasta, että aina haikailisi jotain muuta. Eri asia on sitten se, että vaikka kai useimmat vanhemmat yrittävät näitä opettaa, jokaisen nuori joutuu silti oppimaan ne ihan itse.